Helin blogi

Sotessa ei pidä rikkoa sitä mikä toimii

Keskusta ja kokoomus kehuivat kilvan yhteistä sote-malliaan neljä vuotta. Siksi hämmästys oli suuri, kun hallituksen hajottua molemmilla puolueilla oli pöydällä uusi malli!

Nyt kovapäisimpienkin pitää ymmärtää, ettei tulevaisuuden ratkaisuja voi tehdä kertarytinällä vaan vaiheittain, kuten meillä on on toteutettu muutkin suuret hankkeet, kuten peruskoulu- ja kansanterveyslaki. Siksi en uskoisi ketään ehdokasta, joka rummuttaa omaa malliaan terveydenhuollon pelastajana.

Ei ole järkeä rikkoa sellaista, mikä jo toimii, vaan parantaa sitä, mikä ei toimi. Suurin haaste on se, että nyt eläkeläiset, työttömät, pienten lasten kanssa kotona sekä muut työelämän ulkopuolella olevat eivät pääse ajoissa lääkäriin. Heidät on saatava työterveyshuollon kaltaisen järjestelmän piiriin. Se maksaa asiantuntijoiden arvioiden mukaan joitakin satoja miljoonia.

Säästöjä vastaavasti saadaan siitä, kun sosiaali- ja terveyspuolen palveluja ja toisaalta terveydenhoitoa aina perustasolta erikoissairaanhoitoon asti saadaan yhtenäiseksi poluksi. Meillä on otettu käyttöön hyviä käytäntöjä ennaltaehkäisyssä ja palvelujen poluttamisessa niin Eksotessa, Siunsotessa kuin Sosterissa ja Essotessakin. Niitä pitää vahvistaa.

Lisäksi rahakanavia pitää yhtenäistää. Miettikää lonkkaleikkauksia odottavaa asiakasta, jolle sairaala ilmoittaa leikkauksen olevan puolen vuoden päästä. Kela maksaa sairauspäivärahat ja asiakas viruu kotona. Jos rahat saadaan kulkemaan yhtä kanavaa pitkin, ei yhdenkään sairaalan kannata odotuttaa leikkausta 6 kuukautta, vaan asiakas pääsee hoitoon ja takaisin työkuntoon nopeasti. Yhteiskunnan säästöt ovat vähintään satoja miljoonia noin 5 miljardin potista, joka nyt kuluu sairauspäivärahoihin.

Kolmas miljardien säästömahdollisuus on ikääntyvien ongelmien ennaltaehkäisyssä. Ruotsissa ja Suomessa eliniänodote on jotakuinkin sama, mutta Suomessa miehet ovat rajoitetusti toimintakykyisiä parikymmentä ja naiset peräti lähes 30 vuotta, kun Ruotsissa samaan aikaan vain reilut 10 vuotta. Siksi me tarvitsemme senioreille maksuttomia tai hyvin halpoja joukkoliikennelippuja ja pääsyä kunnallisiin liikuntapaikkoihin sekä liikkumaan kannustavaa kaavoitusta ja terveelliseen ruokailuun kannustavaa verotusta (vai mitä).

Myös kokoomuksen ja keskustan läpirunnomaa keskitysasetusta, joka nyt määrää keskittämään toimintaa vain isoille paikkakunnille, pitää välttämättä uudistaa. Ei ole mitään järkeä rikkoa hyviä hoitopolkuja Kaakkois-Suomessakaan vain sen takia, että yksien seinien sisällä ei tehdä riittävästi toimenpiteitä, kun samat lääkärit tekevät toimenpiteitä muissakin toimipisteissä.

Suomalaiset ansaitsevat tiukemman kaivoslain

Kaivoslakia tiukennettiin toissa kaudella sekä maanomistajan oikeuksien että kaivosyhtiöiden jälkitöiden ja alueiden ennallistamisen osalta. Silti jo nyt toimet ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Jälkivastuista vapautuakseen kaivosyhtiöt ovat myyneet toimintansa, kuten Talvivaarassa, tai teettäneet tytäryhtiöllään konkurssin, kuten kanadalainen kaivosyhtiö Nivalassa.

Kaivoshankkeiden yhteydessä on noussut esiin kansalaisten perusteltu huoli ympäristöstä ja arjesta, mikä vastuullisten kaivosyhtiöiden mukaan aiheuttaa ongelmia myös niille itselleen sekä toiminnan kehittämiselle. Kaivoslakia pitää tiukentaa, vaikka nykyhallitus kaavaili päinvastaista. Isoimmat ongelmat koskevat valtauskäytäntöä, puutteellista verotusta sekä heikkoa ympäristövastuujärjestelmää. 

Maailmalla lähtökohta on se, että valtio omistaa mineraaliesiintymät ja antaa halutessaan kaivosyhtiöille oikeuden hyödyntää näitä kohtuulliseen hintaan. Suomessa sen sijaan on käytössä 1700-luvulta peräisin oleva valtauskäytäntö, jonka mukaan malmiesiintymä kuuluu sen alueen varanneelle.

Malminetsintään liittyvän varausilmoituksen tekeminen on Suomessa poikkeuksellisen helppoa ja halpaa. Se on johtanut valtavien alueiden turhiin varauksiin. Tällä hetkellä jo 1/8 Suomen pinta-alasta on varattu! Varausmaksujen korottaminen ja järjestelmän muuttaminen vähentäisi turhia varauksia.  Myös Natura-alueet olisi jätettävä rauhaan. Esimerkiksi Heinäveden kaivoshankkeen alue on poikkeuksellisen haavoittuvainen: Aitolammesta on vain reilu kilometri Varisveteen ja noin 5 km Natura-alueisiin. Kaivostoiminta siellä vaikuttaisi kymmenien kilometrien päähän Suur-Saimaalle. 

Toisin kuin muualla, varaus ei myöskään velvoita yhtiöitä maaperän tutkimiseen, mikä on johtanut joidenkin alueiden varauskierteiseen. Malminetsintälupa voi olla voimassa jopa 15 vuotta. Lainsäädäntöä pitää muuttaa siten, että se kannustaa yhtiöitä tekemään pienempiä varauksia, mutta tehokkaampaa maaperän tutkimusta, minkä myötä vain pieniä pitoisuuksia sisältäviä varattuja alueita voidaan nopeammin myös vapauttaa muuhun käyttöön.

Suomi on tyytynyt kaivoksien osalta lähinnä välillisiin hyötyihin kuten palkkatuloista saataviin veroihin, kun muualla maailmalla yleisesti maksetaan rojalteja. Suomessa kaivosalueen maanomistaja saa vuosittain 0,15 % hyödynnetyn malmin arvosta, kun esimerkiksi Yhdysvalloissa korvaus on yli 30-kertainen! Louhinnasta jopa 95% on sivukiveä, josta syntyy myös suurimmat ympäristövahingot. Siksi Suomeen pitää saada kaivosvero, jota kerätään koko louhittavasta kivimassasta. Näin kaivosvero ohjaisi kaivauksia paremmin vain sinne, missä malmiesiintymät ovat rikkaimmat ja kaivostoiminta kaupallisesti perusteltua. Kaivosveron tuottoa pitää ohjata myös nykyistä paremmin kaivostoiminnan paikkakunnalle esimerkiksi korotettuina kiinteistöveroina.

Maiseman ennallistamiseen ja ympäristön jälkitöiden hoitamiseen yhtiöt pitää sitouttaa jo toiminnan aikana. Koska moni yhtiö tekee velkäjärjestelyjensä ansioista näennäistä tappiollista tulosta, toimiva keino kerätä rahoja jälkitöitä varten on rahastoida jo toiminnan aikana tietty määrä liikevaihdosta käytettäväksi myöhemmin. Siten vastuita ei voida nykyiseen tapaan kiertää.

Mineraalirikas kallioperämme, sekä vakaa yhteiskunta, kattavat metsätieverkostot sekä osaava väestö tekevät löysän kaivoslakimme suomat mahdollisuudet entistä houkuttelevimmiksi. Koska Finnwatchin mukaan malmien arvosta vain 2,4 % jää yritysverotuloina maahamme, me suomalaiset ansaitsemme parempaa.

Kaivoslainsäädännön tiukentamisella on kiire. Kun hallituksen hyväksymä Ceta-kauppasopimus Kanadan kanssa astuu voimaan, on lain muuttaminen paljon hankalampaa. Siksi haluamme asian heti hallitusneuvotteluihin. 

Tapaamiset alkuvuodesta 2019

Kansanedustajana olen saanut valtavan paljon tapaamispyyntöjä edustajavuosieni aikana. Pyrin aina mahdollisimman laajalla skaalalla tapaamaan ihmisiä, jotta eri näkökulmat tulevat huomioiduksi päätöksenteossa. Avoimuuden nimissä olen listannut organisaatiot, joita olen tavannut alkuvuoden 2019 aikana. Aiemmasta blogipostauksestani löytyvät viime vuoden tapaamiset.

Suomessa valiokunnat kertovat jo nyt kirjallisesti lausunnoissaan ja mietinnöissään ne toimijat, joita ovat esityksen yhteydessä kuulleet. Euroopan unionissa rekisteröidään ammatikseen lobbaavat sekä edustajia tapaavat järjestöt ja yritykset. Me Vihreät kerromme myös avoimesti kaikista yrityksistä, järjestöistä ja muista tahoista, jotka tulevat ryhmäämme tapaamaan.

Avoimuuden nimissä olen listannut organisaatioita, joita olen tavannut alkuvuoden aikana. Lisäksi olen tavannut ison joukon yksittäisiä ihmisiä heidän omien huoliensa tiimoilta. Kunnioitan heidän yksityisyyttään, enkä siksi listaa heidän nimiään. Tämä listaus ei ole kronologinen, vaan organisaatiot ovat aakkosjärjestyksessä.

Akava

Alko

Attendo

Duunitori

Eduskunnan IKÄverkosto

Eduskunnan Rock Klubi

Eduskunnan Seutukaupunkiverkosto

Etelä-Savon nuoret vaikuttajat

FCG Koulutus Oy

Finanssiala ry

Helsingin kaupunki

Ilmarinen

JADE -toimintakeskus

Journalistiliitto

Jyväskylän yliopisto

Kaakkois-Suomen ELY-keskus

Keva

Kuntaliitto

Käpyrinne ry

Nuori Yrittäjyys ry

Muotikuu

Ohjaamo (TE-palvelut)

Pompeu Fabra University (Espanja)

Rotaryklubi

Sitra

SOK

Suomen Kasvupalveluiden tuottajat ry

Suomen Yrittäjät

Svenska nu -verkosto

STM

Sydänliitto

Tela

TEM

Veikkaus

Yleisradio

Sivu 1 / 30

Miksi Heli?