Lakialoite laiksi takuueläkkeestä annetun lain 8 §:n muuttamisesta

Takuueläkkeestä päätetään laissa 703/2010. Tällä hetkellä takuueläke turvaa Suomessa asuvalle henkilölle vähimmäiseläkkeen 775,27 euroa kuukaudessa. Kansaneläkeindeksin leikkaukset ja jäädytykset, terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset, matkakorvausten alennukset ja lääkekorvausten omavastuun korotukset ovat heikentäneet eläkeläisten ostovoimaa ja vaikuttaneet negatiivisesti heidän toimeentuloonsa. Kansaneläkeindeksiin tehdyt heikennykset vaikuttavat suoraan ostovoimaan, koska etuudet eivät ole seuranneet hintakehitystä. 

Eläkeläisköyhyys on hälyttävä epäkohta suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Erityisen vaikeassa asemassa ovat hyvin pientä tai olematonta työeläkettä kerryttäneet yli 75-vuotiaat naiset ja työkyvyttömyyseläkkeen varassa elävät. Vihreä eduskuntaryhmä haluaa tehdä takuueläkkeeseen tasokorotuksen eriarvoisuuden ja eläkeläisköyhyyden torjumiseksi.  

Tämä aloite kuuluu Vihreän eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettiin. 

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki 

takuueläkkeestä annetun lain 8 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 

muutetaan takuueläkkeestä annetun lain (703/2010) 8 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 988/2017, seuraavasti: 

8 § 

Takuueläkkeen määrä 

Täysimääräinen takuueläke on 833,42 euroa kuukaudessa. 

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2019. 

Helsingissä 17.10.2018 

Heli Järvinen vihr

Kirjallinen kysymys: Kela-taksien ja kuntien palvelukyytien yhteensovittaminen

Eduskunnan puhemiehelle

Kelan matkakorvausta voi saada, kun matkustaa julkiseen tai yksityiseen terveydenhuoltoon esimerkiksi sairauden, raskauden tai kuntoutuksen takia. Kelan matkakorvausta saa lähimmän mahdollisen hoitopaikan ja halvimman matkustustavan mukaan omavastuun ylittävistä kuluista. Yksittäisten matkojen kohdalla omavastuu on 25 euroa, ja vuosittainen omavastuukatto on 300 euroa. Asiakas voi käyttää taksia, mikäli hänen terveydentilansa sitä vaatii tai hoitoon ei ole mahdollista päästä julkisilla kulkuneuvoilla. Kela-korvaus maksetaan sairausvakuutuksesta, jolloin matkan on liityttävä sairauden hoitoon.

Kunnat tarjoavat esimerkiksi iäkkäille ihmisille palvelukyytejä, jotta vanhuksilla on mahdollisuus käydä kaupassa tai hoitaa asioita. Kunnan palvelu on erotettu Kelan matkakorvauksen kyydeistä. Vanhusten arjessa tämä tarkoittaa sitä, etteivät he voi yhdistää sairaala- ja kauppareissuja, vaikka he käyttäisivät taksia molempiin matkoihin.

Yhteisellä tahtotilalla Kelan ja kuntien maksamien kyytien yhteensovittaminen olisi mahdollista. Asiakkaat säästäisivät aikaa ja vaivaa, kun he eivät joutuisi käyttämään monia eri taksikyytejä. Huonokuntoisten vanhusten kohdalla asioidenhoito helpottuisi huomattavasti, kun sairaalareissun yhteydessä voisi esimerkiksi tehdä viikoittaiset ruokaostokset tai hankkia uudet silmälasit. Taksikyytien yhteensovittamisella on myös ympäristön kannalta positiivinen vaikutus. Viidennes Suomen kasvihuonekaasupäästöistä on peräisin liikenteestä, josta yli 90 prosenttia johtuu tieliikenteestä. Taksikyytien yhdistäminen auttaisi osaltaan torjumaan kasvihuonekaasupäästöjä.

Kela-taksien ja kunnan palvelukyytien yhteensovittamisessa voi olla haasteita kustannusten jakamisessa. Sosiaaliviranomaisten puolelta on kuitenkin löytynyt uskoa, että kustannusten jakamiseen olisi löydettävissä toimiva malli. Taksikyytien yhteensovittamisella olisi positiivisia vaikutuksia kuntien ja Kelan kustannuksiin. Kokonaiskustannukset laskisivat, kun päällekkäisten kyytien ajaminen vähentyisi yhteistyön myötä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo edistää Kela-taksien ja kuntien palvelukyytien yhteensovittamista kokonaiskustannusten laskemiseksi?

Helsingissä 9.10.2018

Heli Järvinen vihr

Kirjallinen kysymys: Aurinkosähkön myynti

Eduskunnan puhemiehelle

Yhä useampi kotitalous on tehnyt toimia vähentääkseen energiankulutustaan viime vuosina. Tästä syystä aurinkopaneeleiden käyttö on yleistynyt koko maassa. Aurinkosähköjärjestelmien hinnat ovat pudonneet, ja järjestelmät ovat yhä tehokkaampia. Kehitys on ollut positiivista ja ennen kaikkea ekologista.

Moni kotitalous tuottaa aurinkosähköä enemmän kuin sitä itse tarvitsevat. Sähkön myynti omalle energiayhtiölle ei kuitenkaan ole kannattavaa toimintaa yksittäisille kotitalouksille. Mikäli yksityinen henkilö myy ylijäämäsähköä energiayhtiölle, saattaa hän saada vain 6—7 sentin maksun kilowattitunnilta. Vaatimaton hinta ei kannusta myymään ylijäämäsähköä energiayhtiöille.

Alhainen korvaus sähkön myynnistä ei ole kotitalouksien ainoa haaste. On yleistä, että asukas samaan aikaan sekä myy että ostaa sähköä, koska talon laitteet käyttävät eri vaiheista sähköä. Tällöin talon sähkömittari ei havaitse, onko kyse myynnistä vai ostamisesta, ja siksi asiakasta laskutetaan myyntitilanteessakin kalliilla siirtohinnalla. Energiayhtiöiden olisi mahdollista tämä huomata, sillä niiden tilastoista löytyy lukema, kuinka paljon sähköä on ostettu ja myyty. Tällainen tunnille mitoitettu lukema helpottaisi pientuottajan asemaa sähkön myynnissä.

Sähköyhtiöt hyötyvät kahteen kertaan perityistä siirtomaksuista, joita aiheutuu nykyjärjestelmän puutteista. Aurinkosähkön yleistymisen positiivinen kehitys ei saa tyssätä myynnistä aiheutuviin hankaluuksiin. Uusiutuvien energiamuotojen tukeminen on ennen kaikkea Suomen etu pitkällä aikavälillä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Millaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta aurinkosähkön myynti kotitalouksille on aidosti kannustavaa ja kannattavaa toimintaa ja

miten hallitus aikoo parantaa aurinkosähkön myyntiketjua, jotteivat kotitaloudet samaan aikaan maksa kallista siirtomaksua sekä myymästään että ostamastaan sähköstä?

Helsingissä 18.9.2018

Heli Järvinen vihr

Sivu 3 / 12