Kirjallinen kysymys: Kela-taksien meno-paluumatkojen yhdistäminen

Eduskunnan puhemiehelle

Ennen liikenteen palveluista annetun lain voimaantuloa valtioneuvosto antoi taksiliikennelain 16 §:n ja kuluttajansuojalain 2 luvun 15 §:n 2 kohdan nojalla vuosittain asetuksen taksiliikenteen kuluttajilta perittävistä enimmäishinnoista. Asetuksen 9 §:n perusteella taksiautoilijan kuljettaessa asiakkaan niin sanotun perusmaksualueen soveltamisalueen ulkopuolelle autoilija ei voinut periä asiakkaaltaan maksua perusmaksualueen soveltamisalueen ulkopuolella palatessaan asiakkaan kanssa samaa reittiä takaisin. Taustalla on ollut takseja koskenut taksiliikennelakiin sisältynyt asemapaikkasääntely. Kelan korvauskäytäntö myös meno-paluumatkojen osalta perustui tähän lainsäädäntöön. Taksiliikennelaki kumottiin 1.7.2018 liikenteen palveluista annetulla lailla, eikä valtioneuvoston asetusta taksiliikenteen kuluttajilta perittävistä enimmäishinnoista enää annettu.

Kela esitti yhdessä STM:n kanssa uutta enimmäishintaa säädettäessä Kelan korvaamille matkoille samaa periaatetta, joka olisi sekä asiakas- ja ympäristöystävällinen että kustannustehokas ratkaisu. LVM:n asiantuntijat kuitenkin katsoivat, että uudessa enimmäishinta-asetuksessa vastaavaa säännöstä ei voisi olla, koska heidän mukaansa se olisi estänyt tehokkaan logistisen ratkaisujen käyttöönottoa. LVM:n vastaus ja sen kustannusvaikutus käyvät ilmi STM:n muistiosta:

"Meno-paluumatkan korvauskäytäntö on jätetty asetuksen rakenteesta pois, koska liikenne- ja viestintäministeriön edustajat ovat asetuksen valmistelun yhteydessä käydyissä neuvotteluissa katsoneet, että meno-paluumatkan säätämisellä olisi taksiliikenteen kuluttajahintoja nostavia vaikutuksia ottaen huomioon liikenteen palveluista annetun lain voimaantulo ja yleisen taksiliikenteen hintojen vapautuminen heinäkuun 2018 alussa. Taksien asemapaikkavelvoitteen poistuminen mahdollistaa palveluntarjoajalle kyytien optimaalisen reitityksen eikä luo kannustimia pilkkoa matkoja useisiin kuljetuksiin. Meno-paluumatkan korvauskäytäntö on säästänyt sairausvakuutuksen matkakorvausmenoja noin 12 miljoonalla eurolla vuodessa. Asetuksen ehdotetulle voimassaoloajalle heinäkuun alusta vuoden 2018 loppuun meno-paluumatkan korvauskäytännöstä luopuminen aiheuttaisi siten noin kuuden miljoonan euron kustannuksen, jos asetus tulisi käytännössä sovellettavaksi koko maassa."

Nykyisellä palveluntuottajalla eli tilausvälitysyhtiöllä on mahdollisuus järjestää meno-paluukyydit siten, että menomatkan ajanut autoilija ajaa myös paluumatkan. Tällöin palveluntuottaja voi periä paluukyydistä samalla tavalla määräytyvän hinnan kuin menokyydistä. Kela on hankkinut palveluntuottajilta kokonaisvaltaisen palvelun, jossa palveluntuottajalla on mahdollisuus hoitaa kuljetukset parhaaksi katsomallaan tavalla sopimusvelvoitteidensa puitteissa. Kelan mukaan he eivät voi velvoittaa palveluntuottajia antamaan paluumatkaa menomatkan tehneelle autoilijalle, mutta Kelan ja palveluntuottajan välinen sopimus ei tätä myöskään estä.

Aikaisemmasta kirjallisen kysymyksen vastauksesta (KKV 454/2018 vp) on käynyt ilmi, että ministeriön mukaan Kela ei ole ohjeistanut riittävästi palvelukeskuksia sen suhteen, voiko taksi jäädä odottamaan vakuutettua terveydenhuoltokäynnin ajaksi ja voiko sama taksi ajaa sekä meno- että paluumatkan. Kelan mukaan heillä ei ole valtuuksia ohjeistaa palvelukeskuksia. Aiemman korvauskäytännön palauttaminen vaatisi Kelan käsityksen mukaan todennäköisesti ensimmäisessä kappaleessa kuvattua lainsäädäntöä vastaavaa uutta lainsäädäntöä, esimerkiksi asemapaikkavelvoitteesta säätämistä, liikenteen palveluista annetussa laissa. Tämä olisi ennen kaikkea Kela-taksia käyttäville asiakkaille inhimillinen vaihtoehto, sillä he voivat usein olla huonossa kunnossa sairaalahoitojen jälkeen. Tuttu taksinkuljettaja helpottaisi matkan taittamista. Lisäksi olisi ympäristöystävällisempää, ettei takseja ajettaisi ilman asiakkaita useita satoja kilometrejä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Millaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta jatkossakin Kelan korvaamilla matkoilla meno-paluumatkan voi ajaa sama taksinkuljettaja ja

aikooko hallitus selvittää mahdollisuutta palauttaa asemapaikkavelvoite lakiin?

Helsingissä 5.12.2018

Heli Järvinen vihr

Kirjallinen kysymys: Kela-taksien paluumatkat

Eduskunnan puhemiehelle

Laki liikenteen palveluista (320/2017) tuli voimaan heinäkuun alussa. Taksiliikennelain vapauttamisen myötä Kela-korvattavien kyytien ajamisessa on ollut lukuisia haasteita. Uusimmat ongelmat ovat ilmenneet Kela-korvattavien meno-paluumatkojen paluukyydeissä, sillä noilla matkoilla potilasta on saattanut kuljettaa eri taksi kuin menomatkalla. Aikaisemmin Kela korvasi meno-paluumatkoilla odotusaikaa enintään saman verran kuin menomatka oli tullut maksamaan, eikä paluumatkasta maksettu erillistä korvausta. Nyt on tullut ilmi tapauksia, joissa taksinkuljettaja on ajanut potilaan hoitoon useamman sadan kilometrin päähän ja suunnannut tämän jälkeen heti takaisin. Taksinkuljettaja ei ole saanut odottaa edes lyhyen hoidon päättymistä.

Myös Kela-korvattavien taksimatkojen kokonaiskulut ovat kasvaneet. Jos matka maksoi aikaisemmin yhteen suuntaan 300 euroa, odotusmaksulla sai paluun 50 eurolla, eli yhteensä meno-paluumatka maksoi 350 euroa. Nyt kun taksinkuljettajat eivät saa odottaa, niin kaksi eri taksinkuljettajaa veloittaa matkasta molempiin suuntiin 300 euroa eli yhteensä 600 euroa. Kela-korvattavien kyytien kulut yhteiskunnalle kasvavat. Asiakkaan näkökulmasta tilanne on ikävä, kun hän joutuu käyttämään useita eri takseja. Tällainen toiminta kuormittaa ympäristöä, kun kaksi taksia ajaa tyhjillään useita satoja kilometrejä sen sijaan, että yksi taksi tekisi edestakaisen matkan.

Kela on ohjeistanut asiakkaita siitä, että asiakas voi tilata itselleen meno-paluumatkan, jos asiakkaalla on käyntiluonteinen matka ja asiakas tietää Kelan korvaamaa taksimatkaa tilatessaan paluumatkan ajankohdan. Toisin kuin aiemmin Kela ei enää lupaa sitä, että näissä tilauksissa paluumatkan ajaa sama kuljettaja, joka vei asiakkaan terveydenhuollon yksikköön. Kela ei ole ohjeistanut aikaa, jonka taksinkuljettaja voi odottaa asiakkaan kanssa terveydenhuollon yksikössä, eikä Kela maksa tästä ajasta odotusajan korvausta. Kela-kyytejä korvataan vuosittain noin 160 miljoonan euron edestä, eikä tarkoituksena ole lisätä vaan vähentää yhteiskunnalle aiheutuvia kuluja.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Millaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta Kela-korvattavia taksimatkoja voi jatkossakin ajaa sama taksinkuljettaja meno-paluumatkalla molempiin suuntiin yhteiskunnalle aiheutuvien kulujen vähentämiseksi?

Helsingissä 6.11.2018

Heli Järvinen vihr

Kirjallinen kysymys: Oikeus perhe-elämän suojaan

Eduskunnan puhemiehelle

Suomi on sitoutunut turvaamaan kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa säädetyn oikeuden perhe-elämän kunnioitukseen. Perhe-elämän suoja on muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja Suomen perustuslaissa vahvistettu perus- ja ihmisoikeus. YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen mukaan "perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustavanlaatuinen ydinosa ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan".

Hallituksen epäinhimillinen maahanmuuttopolitiikka vaarantaa perhe-elämän suojan myös suomalaisilta, joiden perheenjäsen on kolmannen maan kansalainen. Maahanmuuttoviraston tiukentunut tulkintakäytäntö on johtanut ratkaisuihin, joissa todellisia perhesiteitä on katkaistu. Esimerkiksi vaatimukset perhesiteen aitouden osoittamiselle on asetettu kohtuuttoman korkeiksi. Lisäksi matkustusasiakirjan tai suurlähetystön leiman puuttuminen saattavat estää oleskeluluvan saamisen perhesiteen perusteella jopa puolisolta tai lapselta.

Maahanmuuttoviraston päätöksissä korostetaan, ettei valtiolla ole yleistä velvollisuutta kunnioittaa perheenjäsenen asuinpaikkavalintaa tai hyväksyä ulkomaalaisen perheenjäsenen maahanmuuttoa. Tämä tulkinta ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että perustuslaissa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa vahvistettua oikeutta perhe-elämän kunnioitukseen loukataan. Perustuslaissa turvatun yhdenvertaisuuden vuoksi on kestämätöntä, että perhe-elämän suojan taso vaihtelee mielivaltaisesti puolison kansalaisuuden perusteella.

Perheenyhdistämisen estyminen aiheuttaa sosiaalista syrjäytymistä, taloudellisia vaikeuksia ja vakavaa stressiä. Perheenyhdistäminen on helppo keino luoda maahantuloväyliä ja vastata maamme heikkenevään huoltosuhteeseen sekä suomalaisten ikääntymisestä aiheutuviin ongelmiin. Perhe-elämän suoja on taattava yhdenvertaisesti jokaiselle. Viranomaisen on varmistettava ratkaisutoiminnassaan tämän oikeuden turvaaminen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Millaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta oikeus perhe-elämän suojaan toteutuu yhdenvertaisesti siten, ettei puolison toisen maan kansalaisuus vaikuta oikeudettomasti suojan tasoon ja

miten hallitus aikoo parantaa perheenyhdistämisen käytäntöjä, jotta jokaisella Suomen kansalaisella on yhtäläinen oikeus saada perheenjäsenelleen oleskelulupa perheenyhdistämisen kautta?

Helsingissä 29.11.2018

Heli Järvinen vihr

Sivu 2 / 13