LAKIALOITE laiksi erikoissairaanhoitolain 3 §:n muuttamisesta

Eduskunnalle

Saattohoito on kuolemaa edeltävää hoitoa. Sitä annetaan, kun kuoleman odotetaan tapahtuvan lähipäivien tai -viikkojen aikana ja kun sairaus ei ole enää parannettavissa eikä hoidon päämääränä ole elämän pidentäminen. Saattohoidossa tavoitteena on hoitaa ja tukea kuolevaa ihmistä ja hänen läheisiään yksilöllisesti ja inhimillisiä arvoja kunnioittaen. Hoito antaa kuolevalle ja hänen läheisilleen mahdollisuuden valmistautua lähestyvään kuolemaan.

Saattohoitoa on kehitetty erilaisin ohjeistuksin ja normein. Vuonna 2010 julkaistiin Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeistus saattohoidon kehittämisestä ja saattohoitosuosituksista. Tämä ohjeistus tulisi ottaa pohjaksi saattohoidon järjestämisessä.

Ohjeistuksessa korostetaan, että vastuu inhimillisen, ihmisarvoisen ja potilaan itsemääräämisoikeutta kunnioittavan saattohoidon järjestämisestä on sairaanhoitopiireillä ja terveyskeskuksilla. Saattohoidon resursseissa ja osaamisen tasossa on kuitenkin valtakunnallisesti suurta vaihtelua. Saattohoitopolut ovat usein jäsentymättömiä ja yhteistyö eri terveydenhuollon yksiköiden välillä puutteellista. Arviolta noin puolella sairaanhoitopiireistä ja suurista kaupungista puuttuu saattohoitosuunnitelma tai laitoskohtaiset saattohoito-ohjeet.

Laki saattohoidosta puuttuu edelleen. Lainsäädännössä saattohoitoa käsitellään muiden lakien kautta. Kansalaisaloite hyvän kuoleman puolesta osoittaa tarpeen turvata saattohoito omalla lainsäädännöllään. Siinä tulisi määritellä muun muassa saattohoidon kriteerit, saattohoidon saatavuus, kansalaisten subjektiivinen oikeus saattohoitoon sekä saattohoidossa työskentelevien henkilöiden koulutus.

Tällä lakialoitteella tehdään saattohoidon antamisesta lakisääteisesti velvoittavaa säätämällä asiasta erikoissairaanhoitolaissa. Tarkemmat säädökset saattohoidon järjestämisestä otettaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisuudistuksen yhteydessä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annettavaan lakiin sekä sen liitännäislakeihin.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki

Erikoissairaanhoitolain 3 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

Muutetaan Erikoissairaanhoitolain (1062/1989) 3 §:n 1 momenttia sellaisena kuin se on laissa 1223/2013 seuraavasti:

3 §

Kunnan, joka on kotikuntalain (201/1994) mukaan henkilön kotikunta, on huolehdittava siitä, että henkilö saa tarpeellisen erikoissairaanhoidon ja saattohoidon terveydenhuoltolain mukaisesti. Tämän velvoitteen mukaisen erikoissairaanhoidon järjestämiseksi kunnan on kuuluttava johonkin sairaanhoitopiirin kuntayhtymään. Kotikuntalain mukaiseen kunnan asukkaaseen rinnastetaan tässä laissa myös kunnan alueella oleskeleva henkilö, jolla on ulkomaalaislain (301/2004) 78 §:n 1 tai 2 momentissa taikka 3 momentin 1, 2, 4, 5 tai 7 kohdassa taikka 79 §:n 1 momentin 1–2 tai 6 kohdassa tarkoitettu työnteko-oikeus ja jolla on Suomessa voimassa oleva työ-, virka- tai muu palvelussuhde tai joka on vähintään kuusi kuukautta kestäneen työ-, virka- tai muun palvelussuhteen päätyttyä rekisteröity työttömäksi työnhakijaksi. Kunnan asukkaaseen rinnastetaan tässä laissa myös kunnan alueella oleskeleva henkilö, jolle on myönnetty ulkomaalaislain 81 §:n nojalla mainitun lain 3 §:n 26 kohdassa tarkoitettu Euroopan unionin sininen kortti, sekä tällaisen henkilön ulkomaalaislain 37 §:ssä tarkoitetut perheenjäsenet. (30.12.2013/1223)

 

Tämä laki tulee voimaan * päivänä *kuuta 20**.

 

Helsingissä 2.3.2017

Heli Järvinen /vihr

Saattohoidon takaaminen lailla on kaikkien etu

Helin puhe täysistunnossa 2.3.2017

Arvoisa puhemies! On selvää, että tämä kansalaisaloite eutanasiasta, hyvästä kuolemasta on tuonut meidät perimmäisten asioiden äärelle. Harvoin tässä salissa keskustellaan niin äärimmäisistä, syvällisistä ja perimmäisistä kysymyksistä — elämästä, kuolemasta, ihmisoikeuksista, lähimmäisenrakkaudesta — kuin tänään, ja se on ilman muuta hyvä asia. 

 

Vaikka tiedän, että tässä salissa olemme hyvin kahta mieltä tehdystä aloitteesta, olen varma siitä, että jokaisella tähän aloitteeseen ja tänään keskusteltavaan asiaan liittyy paljon tunteita, omaa arvomaailmaa, myöskin taustatietoa, siitä ovat lukuisat järjestöt ja ihmiset pitäneet huolta — kiitos kaikista palautteista — mutta myöskin tietysti omia kokemuksia. Ehkä omaan mieleeni on vaikuttanut muutama asia muita enemmän. Yksi niistä on se, että olen saanut kyseenalaisen ilon seurata kahden lähimmäiseni hyvin kivuliasta ja raskasta kuolemaa. Toinen omiin ajatuksiini vaikuttanut asia on Terhokodin johtajan mielipiteet tästä eutanasia ja hyvä kuolema ‑kysymyksestä. Mutta tarkoitukseni ei ole nyt puhua niistä, koska uskon ja kokemukseni on se, että tässä salissa vallitsee hyvin vahva yksimielisyys siitä, että me kaikki haluamme parantaa saattohoitoa ja ylipäänsä sairauksiin annettavaa lopunajan kivunlievitystä ja oireiden lievitystä. Sitä osoittaa myös tämä laaja keskustelu, jota täällä tänään on käyty. 

 

Vaikka kuinka haluaisimme sanoa, että saattohoitoon ja hyvään loppuaikaan on oikeutettu jokainen Suomessa, niin valitettavasti tilanne ei ole se, ja se tarkoittaa sitä, että vanha sairaanhoitolaki tästä asiasta ei riitä. Meillä on paljon erilaisia ongelmia. Yleisenä ongelmana on tasapuolinen saattohoidon saaminen eri puolilla Suomea. Lääkäriliitto on arvioinut, että 19 sairaanhoitopiiristä ja 18 suuresta kaupungista vain noin puolella on suunnitelma tai laitoskohtaiset saattohoito-ohjeet siitä huolimatta, vaikka mahdollisuuksia edetä paremmin olisi ollut. Kaikkein kurjin tämä tilanne on Itä- ja Pohjois-Suomessa, eli siellä ammattimaista saattohoitoa on tarjolla vähiten, ja sehän ei tietenkään suomalaisten näkökulmasta ole millään tavalla hyväksyttävää, että ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa. 

 

Mutta on muitakin ongelmia. 

 

Ei ole kriteereitä siitä, miten saattohoitopaikat rahoitetaan, millä kriteereillä maksusitoumuksia sovitaan. Lääkäriliiton mukaan saattohoitopaikkoja Suomessa on liian vähän ja siirtyminen parantavasta hoidosta oireenmukaiseen hoitoon viivästyy. Sen mukaan myös henkilöstöllä on paljon erilaista osaamisvajetta, koulutus on hyvin erilaista. Lääkäriliiton mukaan ei myöskään uskalleta luopua normaalihoidosta, ei osata riittävän ajoissa aloittaa saattohoitoa. 

 

Näiden ongelmien tiimoilta olen vilpittömän iloinen siitä, että useampi eduskuntaryhmä, niin myös me vihreät, olemme tehneet lakialoitteen saattohoidon lakisääteistämiseksi. Toivon, että kaikki eduskuntaryhmät ja eduskuntaryhmien puheenjohtajat pitävät huolen, että koko sali, kaikki me 200, allekirjoittaisimme mahdollisuuksien mukaan näitä lakialoitteita saattohoidon vakinaistamiseksi ja lakisääteistämiseksi niin, että me saisimme tässä salissa käsittelyyn saattohoidon ja saisimme lopputulokseksi saattohoitolain, joka varmistaisi riittävän saattohoidon jokaiselle suomalaiselle. Siinä voisi määritellä muun muassa saattohoidon kriteereitä, saattohoidon saatavuutta, kansalaisten subjektiivista oikeutta saattohoitoon sekä myöskin saattohoidossa työskentelevien henkilöiden koulutustasoa. 

 

Vilpittömästi toivon, että kaikki eduskuntaryhmät ottavat tämän asian omakseen, kun näin laajaa myötämieltä tälle aloitteelle on olemassa, ja toivon, että voisimme yhdistää nämä aloitteet ja saada tästä yhtenäisen esityksen eteenpäin niin, että tämä asia ainakin tällä kaudella etenisi. Se olisi jo hyvä kiitos myös näille kansalaisaloitteen tekijöille siitä, että heidän työnsä ei ole mennyt hukkaan.

 

Kirjallinen kysymys: Miten turvataan kuntien yhdenvertaisuus postinjakelussa?

Eduskunnan puhemiehelle

Postilain 29.4.2011/415 17§ mukaan yleispalveluun kuuluvat kirjelähetykset on keräiltävä ja jaettava vähintään kerran päivässä viitenä arkipäivänä viikossa, arkipyhiä lukuun ottamatta. Velvollisuudesta voidaan poiketa tilapäisesti vain, jos postin keräily tai jakaminen estyy syystä, joka johtuu postin saajasta, lain säännöksestä, liikenteen keskeytyksestä tai muusta vastaavasta ylivoimaisesta esteestä ja jota postin jakelussa ei ole voitu ottaa huomioon.

Lain 18§ mukaan yleispalvelun tarjoajalla on oikeus poiketa 17 §:ssä säädetystä keräily- ja jakelutiheydestä, kun kyseessä on vaikeakulkuisella saaristo- tai erämaa-alueella sijaitseva talous, joka ei sijaitse ympärivuotisesti liikennöitävän tien varrella mukaan lukien maantielauttojen ja vähintään viitenä päivänä viikossa kulkevien yhteysalusten avulla liikennöitävät reitit.

Yleispalvelun tarjoajan on vuosittain toimitettava Viestintävirastolle selvitys 1 momentissa tarkoitettujen talouksien lukumäärästä ja sijainnista. Poikkeuksen piirissä voi olla koko maassa enintään 300 taloutta. Viestintäviraston on tarvittaessa ratkaistava, mitkä taloudet kuuluvat keräily- ja jakelutiheydestä tehdyn poikkeuksen piiriin.

Esimerkiksi Sulkavan kunnan alueella postinjakelussa on ilmennyt vakavia puutteita. Kuntalaisilta on tullut jatkuvasti palautetta siitä, että postia on jaettu vain kolmena päivänä viikossa tai iltajakeluna vasta klo 19:00 jälkeen. Sulkavan kunnassa olosuhteet eivät ole verrattavissa postilain 18§ tarkoittamiin vaikeakulkuisiin saaristo- tai erämaa-alueisiin. Sulkavan kunta edellyttää, että postinjakeluun kiinnitetään enenevästi huomiota Sulkavan kunnan alueella, jotta lain vaatimukset ja kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun periaate toteutuvat.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo turvata Sulkavan postinjakelun viitenä päivänä sekä samalla kaikkienkuntien yhdenvertaisuuden postinjakelussa?

Helsingissä 14.9.2016

Heli Järvinen /vihr.

 

 

Vastaus kirjalliseen kysymykseen postinjakelun yhdenvertaisuudesta kunnissa

Eduskunnan puhemiehelle

 

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Arvoisa puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Heli Järvisen /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 445/2016 vp:

Miten hallitus aikoo turvata Sulkavan postinjakelun viitenä päivänä viikossa sekä samalla kaikkien kuntien yhdenvertaisuuden postinjakelussa?

 

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

 

Liikenne- ja viestintäministeriö on tietoinen Posti Oy:n hankaluuksista toteuttaa sille yleispalvelun tarjoajana asetettu velvollisuus jakaa yleispalveluvelvoitteeseen kuuluvia postilähetyksiä. Viestintävirasto valvoo postiyrityksien toimintaa ja siten myös Posti Oy:n toimintaa. Viestintävirasto tutkii parhaillaan Posti Oy:n toimintaa ja ryhtyy sille postilaissa annetuin valtuuksin toimiin, jos Viestintävirasto katsoo Posti Oy:n rikkoneen sille asetettua jakeluvelvoitetta. Merkittävä osa Viestintävirastolle tehdyistä yhteydenotoista koskee lehtien ja yrityskirjeiden jakelussa olleita viiveitä. Yrityskirjeet sekä sanoma- ja aikakauslehdet eivät ole postilain mukaisia käteismaksullisia yleispalvelukirjeitä eikä niitä siten tarvitse jakaa viitenä päivänä viikossa.

 

Liikenne- ja viestintäministeriö valmistelee postilain uudistusta, jonka tarkoitus on turvata postinjakelu kaikissa kunnissa yhdenvertaisesti myös tulevaisuudessa. Ministeriö on pyytänyt postialan toimijoilta näkemyksiä siitä, kuinka postilakia tulisi muuttaa tai mitä siitä ei tulisi muuttaa. Ministeriö pyysi näkemyksiä myös jakelutiheyden vähentämisestä. Osa lausunnonantajista kannattaa jakelukertojen vähentämistä ja osa vastustaa viisipäiväisestä jakelusta luopumista. Yhtä mieltä ollaan siitä, että yleispalveluvelvollisen yrityksen raskaat velvoitteet ovat kilpailuneutraliteettinäkökulmasta epätasapainossa verrattuna muihin postiyrityksiin.

 

Liikenne- ja viestintäministeriö tekee tiivistä yhteistyötä postimarkkinoilla toimivien yritysten kanssa ja se on toistuvasti pyytänyt sidosryhmiä pohtimaan tehokkaita, laadukkaita ja innovatiivisia ratkaisuja toteuttaa jakelu kaikissa kunnissa viitenä tai vaikkapa seitsemänä päivänä viikossa. Hallitusohjelman mukaan lainsäädäntöä kehitetään toteuttamalla henkilö-, posti- ja tavarakuljetuksia koskevan lainsäädännön kokonaisuudistus. Ministeriö tulee arvioimaan tämän uudistuksen vaikutuksia postimarkkinoihin. Tämän myötä mahdollistuisi jakeluiden yhdistäminen, mikä olisi yksi mahdollisuus turvata jakelu yhdenvertaisesti viitenä päivänä viikossa. Näiden vaihtoehtojen lisäksi ministeriö pohtii arviomuistion lausuntokierroksen palautteista esiin nousseita erilaisia vaihtoehtoisia malleja ja arvioi niiden käyttömahdollisuuksia jakelun turvaamiseksi. Ministeriön tavoite on valmistella esitys eduskunnan käsiteltäväksi vielä vuoden 2016 aikana.

 

Helsingissä 3.10.2016

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner

 

Sivu 8 / 13