Kirjallinen kysymys - Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen säilyttämisestä

 

KIRJALLINEN KYSYMYS

Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen säilyttäminen

Eduskunnan puhemiehelle

Opettajankoulutus on Suomessa ollut korkealla tasolla ja se on maailmalla laajasti arvostettu. Itä-Suomen yliopiston tarjoamassa opettajankoulutuksessa korostetaan kulttuuria sekä kestävää kehitystä edistävää, eettisesti tietoista ja omaa työtään tutkivaa opettajuutta. Opetuksessa painottuvat yhteisöllisyys, tutkiva ote ja asiantuntijuuden kehittyminen sekä opettajankoulutuksen yhteys ympäröivään alueeseen ja kulttuuriin.

Savonlinnan kampus on yksi Itä-Suomen yliopiston kolmesta kampuksesta, joita Savonlinnan lisäksi ovat Kuopion ja Joensuun kampukset. Koulutus on alkanut Savonlinnassa jo vuonna 1952. Joensuussa koulutus alkoi vuonna 1969. Savonlinnassa toteutetaan lastentarhanopettaja-, luokanopettaja- sekä käsityönopettaja- ja kotitalousopettajakoulutusta. Savonlinnan kampuksen opettajankoulutuksen erityispiirteenä on varhaiskasvatukseen, taide- ja taitokasvatukseen sekä yhtenäisen peruskoulun opettajuuteen suuntautuminen. Kampuksella on noin 800 perustutkintoa suorittavaa opiskelijaa kandidaatti- ja maisteriopinnoissa sekä henkilökuntaa noin 105, joista professuureja on seitsemän. Uusia opiskelijoita otetaan vuosittain noin 170.

Opettajankoulutukseen kuuluvaa ohjattua opetusharjoittelua toteutetaan läheisessä yhteistyössä Savonlinnan normaalikoulun ja lähialueen koulujen ja päiväkotien kanssa. Yhteistyötä tehdään myös muiden organisaatioiden, kuten Savonlinnan kaupungin, Savonlinnan Oopperajuhlien ja lähialueen museoiden kanssa.

Laajaa osaajajoukkoa vaativat alat tarvitsevat koulutusta eri puolilla Suomea, eikä keskittäminen ole välttämättä ratkaisu. Opettajankoulutus on yliopistokoulutuksen joukossa erityislaatuinen lähipalvelu. Opettajia tarvitaan koko maassa ja se, missä heitä koulutetaan, on äärimmäisen olennaista. Tutkimukset osoittavat, että opettajat haluavat työllistyä alueelle, jossa ovat saaneet koulutuksensa. Kajaani on varoittava esimerkki siitä, mitä voi tapahtua kun opettajankoulutusta on keskitetty: Kajaanin alueelle on haastavaa saada nyt opettajia töihin pääkaupunkiseudulta tai muualta Suomesta.

Hallituksen massiiviset koulutusleikkaukset ovat nyt pakottaneet Itä-Suomen yliopiston pohtimaan säästökohteita. Yliopiston säästökeskusteluissa on noussut myös opettajankoulutuksen järjestely ja Savonlinnan kampuksen siirtäminen Joensuuhun. Siirtäminen Joensuuhun ei ole kenenkään etu. Yhteiskunnalle siirto tulee kalliiksi. Savonlinnan opettajankoulutuksen siirto Joensuuhun maksaa yhteiskunnalle n. 137 M€, josta 50M€ tulee Savonlinnassa syntyvinä tappioina ja vähintään 87 M€ Joensuussa kertyvistä rakentamiskustannuksista. Keskustelu osoittaa jälleen, kuinka hallitus säästää tavalla, josta koituu muita kustannuksia pitkällä aikavälillä.

Lisäksi opiskelija-asumisen näkökulmasta Savonlinnan kaupunki tarjoaa esimerkiksi huomattavasti paremman asuntotilanteen Joensuuhun verrattuna. Joensuussa rakennetaan jo maksimiteholla eikä uusia asuntoja ole valmistumassa riittävästi uusille opiskelijoille. Myös Savonlinnan kampuksen taito- ja taideaineprofilaatio on vaarassa kadota siirron myötä.

Kampuksella ja sen opiskelijoilla sekä henkilökunnalla on suuri vaikutus Savonlinnan kaupungille ja Etelä-Savon maakunnalle. Ilman yliopiston kampusta Savonlinnan kaupungista häviää n. 800 opiskelijaa, sekä kampuksen henkilökunta. Tämä vaikuttaisi suuresti alueen yrityksiin, työpaikkoihin ja kaupungin verotuloihin sekä ikärakenteeseen sekä koko maakunnan vetovoimaisuuteen. Hallitus voi lyhytnäköisillä toimillaan aiheuttaa peruuttamattoman seurauksen ja ulkoisvaikutukset muun muassa alueen kulttuurisiin palveluihin ja elinvoimaisuuteen.

Keskustelu kampuksen siirrosta on jo aiheuttanut laajasti vastustusta. Kampuksen puolesta ovat kannanottoja julkaisseet Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ja Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunta ISYY. Lisäksi Opetusalan ammattijärjestö OAJ on ilmaissut kannattavansa kampuksen säilyttämistä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavat kysymykset:

Miten hallitus aikoo varmistaa sen, että opettajankoulutus säilyy Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksella?

Aikovatko hallitus ja opetusministeriö antaa Itä-Suomen yliopistolle asiassa ohjausta ja taloudellista tukea, jolla varmistetaan valtakunnallisen koulutuksen tarpeen huomioiminen yliopiston päätöksenteossa?

Helsingissä 2.2.2016

Ville Niinistö /vihr

Heli Järvinen / vihr

 

Vastaus kirjalliseen kysymykseen KKV 9/2016 vp

Vastaus kirjalliseen kysymykseen Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen säilyttämisestä

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Arvoisa puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Ville Niinistön /vihr ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 9/2016 vp:

Miten hallitus aikoo varmistaa sen, että
opettajankoulutus säilyy Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksella ja

aikovatko hallitus ja opetusministeriö antaa Itä-Suomen yliopistolle asiassa ohjausta ja taloudellista tukea, joilla varmistetaan valtakunnallisen koulutuksen tarpeen huomioiminen yliopiston päätöksenteossa?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Ohjeistaessaan yliopistoja sopimuskauden 2017–2020 valmisteluun ja vuonna 2016 käytäviin neuvotteluihin (ohje 29.10.2015 OKM/38/210/2015) opetus- ja kulttuuriministeriö on korostanut, että valtiontalouden tasapainottamiseksi toteutettavat menosäästöt yhdessä yleisten laadun, vaikuttavuuden ja tehokkuuden vahvistamistarpeiden kanssa edellyttävät korkeakouluverkon kehittämistä sekä muita yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa toteutettavia merkittäviä rakenteiden ja toimintatapojen uudistuksia.

Ministeriö on ohjeistuksessaan kiinnittänyt korkeakoulujen huomiota korkeakouluverkon sirpaloituneisuuteen ja siihen, että osaaminen on hajaantunut liian moniin, vähäisellä asiantuntijajoukolla toimiviin yksiköihin. Ohjeistuksessa on todettu, että toiminnan pitkäjänteisen
kehittämisen kannalta on välttämätöntä keskittää voimavaroja harvempiin, vaikuttavampiin ja taloudelliselta kantokyvyltään nykyistä vahvempiin toiminnallisiin yksiköihin.

Opetus- ja kulttuuriministeriö pitää tärkeänä, että Itä-Suomen yliopisto valmistellessaan strategiaansa, profiloitumistaan, työnjakoa ja rakenteellista kehittämistä ottaa huomioon tulevaisuuden opettajatarpeiden ennakoinnin. Ministeriö jatkaa dialogia kaikkien yliopistojen kanssa ja korostaa yliopistojen autonomista päätöksentekoa yksittäisiä koulutusyksikköjä koskevissa ratkaisuissa.

Helsingissä 9.3.2016

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen

Kirjallinen kysymys työttömyysturvalain tulkintaongelmista

Tämän vuoden alusta 1.1. 2016 tuli voimaan uusi työttömyysturvalaki (HE 94/2015 vp), jolla omassa työssä työllistyvät ei-työsuhteiset itsensä työllistäjät määriteltiin lähtökohtaiseksi työttömyysturvassa yrittäjiksi. Lakia käsitelleen sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuulemat asiantuntijat pitivät jo hallituksen lakiesitystä hyvin vaikeatulkintaisena. Työ- ja elinkeinoministeriö laati TE-hallintoa varten erityisen tulkintaohjeistuksen (Työ- ja elinkeinoministeriön ohje TE-toimiston tehtävistä työttömyysturvajärjestelmän toimeenpanossa, http://www.finlex.fi/data/normit/42440-TEM2435ohje.pdf), mutta tulkintaohje ei ole vastannut kaikkiin lain auki jättämiin kysymyksiin. 

Merkittävimpänä heikennyksenä verrattuna aikaisempaan lainsäädäntöön on pidettävä riskiä siitä, että itsensä työllistäjä tulkitaan lain myötä aikaisempaa herkemmin päätoimiseksi yrittäjäksi tilanteessa, jossa tämä ennen lakimuutosta on tulkittu sivutoimisesti omassa työssä työllistyväksi. Tulkinnalla on suuri merkitys henkilön oikeusturvan ja toimeentulon kannalta, sillä päätoimisella yrittäjällä ei ole oikeutta työttömyyspäivärahaan.

Periaatteellisella tasolla suurin lain sisältämä epäkohta on se, että vaikka mahdollisuus tulla tulkituksi päätoimiseksi yrittäjäksi uuden lain myötä käytännössä kasvaa, laki ei näiltä osin paranna yrittäjäksi määritellyn henkilön itsensä työllistämisen edellytyksiä. Tämä lisää niiden henkilöiden määrää, jotka eivät uskalla työllistää itseään pelätessään tulevansa tulkituiksi TE-hallinnossa päätoimisiksi yrittäjiksi ja menettävänsä oikeutensa työttömyysturvaan. Lain sekä lain tulkintaohjeen epäselvyys on ongelma paitsi työttömän oikeusturvan myös kannustinloukkujen purkamisen näkökulmasta.

STM myöntää nettisivuillaan, että työttömyysturvalain perusteella henkilön on vaikea ennakoida oikeuttaan työttömyysturvaan, ja ettei lakiin sisälly ”yksiselitteisiä säännöksiä siitä, milloin oma työ tai yritystoiminta katsotaan päätoimiseksi” (http://stm.fi/documents/1271139/0/KYSYMYKSI%C3%84+JA+VASTAUKSIA+TY%C3%96TT%C3%96MYYSTURVAN+YRITT%C3%84J%C3%84M%C3%84%C3%84RITELM%C3%84N+MUUTTAMISESTA+%28Tallennettu+automaattisesti%29.pdf/2fbe7db9-a38e-41f5-9e2a-6ff1b3869ae9). Ministeriön mukaan ”tämä johtuu siitä, että sellaisia säännöksiä on mahdoton säätää”. Tästä huolimatta TEM:n työttömyysturvalain tulkintaohjeessa yritetään luoda kriteerejä sille, milloin henkilö olisi tulkittava sivutoimiseksi, milloin päätoimiseksi yrittäjäksi. Tulkintaohje ei kuitenkaan onnistu parantamaan työttömän mahdollisuutta ennakoida oikeuttaan työttömyysturvaan vaan luo paikoin jopa uusia tulkintaongelmia. Tämä herättää puolestaan kysymyksen, onko lakiin sisältyvä alkuperäinen ratkaisu – itsensä työllistyvien määrittely lähtökohtaisesti yrittäjiksi – kokonaan väärä. Ennakoitava ja turvallinen työttömyysturva on paitsi oikeusturva- ja yhdenvertaisuuskysymys, myös olennainen kannustinloukkuja vähentävä ja työllisyysastetta kasvattava tekijä. Uusi lainsäädäntö ei paranna itsensä työllistäjien sosiaaliturvaa verrattuna palkansaajiin, vaan käytännössä jopa heikentää sitä: laki kasvattaa riskiä tulla kohdelluksi päätoimisena yrittäjänä tilanteessa, jossa henkilöllä ei todellisuudessa ole mahdollisuutta yrittäjänä tehtyyn voittoon vaan oikeudenmukaisempaa olisi rinnastaa henkilö palkansaajaan, jolla on yhtäläinen oikeus sosiaaliturvaan kuin palkkatyösuhteessa olevalla.

Uuteen työttömyysturvalakiin sisältyvä periaatteellinen määrittely, jonka mukaan henkilön täytyy olla työmarkkinoiden käytettävissä osoittaakseen yrittäjämäisen työskentelynsä sivutoimisuuden, ei käytännössä riitä turvaamaan yrittäjäksi leimatun itsensä työllistäjän oikeusturvaa. Lain tulkintaohjeesta ei esimerkiksi ilmene, milloin sivutoiminen yritystoiminta on käytännössä muuttunut  niin paljon, että arviointi yritystoiminnan sivutoimisuudesta olisi tehtävä uudelleen, jotta henkilölle ei maksettaisi työttömyysturvaa, johon päätoiminen yrittäjä ei olisi oikeutettu. Tulkintaohjeesta ei ilmene, millaisissa tilanteissa henkilöllä on riski joutua työttömyysturvan takaisinperinnän kohteeksi.

On ilmennyt, että paitsi lakia myös lain tulkintaohjetta tulkitaan eri tavoin eri palkansaajakassoissa sekä työ- ja elinkeinohallinnon toimistoissa. Kysyessään neuvoa tilanteeseensa itsensä työllistäjä saattaa saada oman alansa työttömyyskassasta erilaisen tulkinnan kuin TE-toimistosta: kassan mielestä henkilö on kyseisessä tilanteessa tulkittava palkansaajaksi, kun taas TE-toimisto pitää päätoimisen yrittäjän tulkintaa oikeana. Kumman tulkinta on ristiriitatilanteessa ratkaiseva, ja ovatko TEM:in ohjeistukset TE-keskuksille ja STM:n ohjeistukset työttömyyskassoille keskenään ristiriidassa?

TEM:n ohjeistus pitää sisällään myös ohjeet yrittäjänä tai omassa työssä työllistyvien taiteilijoiden ja tieteentekijöiden oikeudesta työttömyysturvaan. Näiden osalta ohjeistuksessa todetaan mm., että ”Yrittäjänä tai omassa työssä työllistynyt työnhakija voi ylläpitää ammattitaitoaan ilman, että tällä on vaikutusta hänen oikeuteensa saada työttömyysetuutta”. Kuitenkaan ammattitaidon ylläpitämisenä ei pidetä esimerkiksi valmistautumista ennalta sovittuun produktioon eikä toimintaa, jolla on taloudellinen tavoite (s. 66). Ohjeistus jättää auki sen, mitä on toiminta, jolla on ”taloudellinen tavoite” – eikö esimerkiksi yritys työllistyä ole sitä, ja eikö ohjeistus tällöin luo kannustinloukun yritykselle työllistää itsensä yrittäjänä?

TEM:n työttömyysturvalain ohjeistuksessa kerrotaan, millä tavoin itseään työllistävän luovan työn tekijän on toimittava, jotta hän välttää päätoimisen yrittäjän leiman ja menettää työttömyysturvansa. Esimerkiksi ”verkostoituminen” ja kongresseihin osallistuminen on sallittua, mutta ei esimerkiksi oman työn tuloksekas kysyntää luova markkinointi. Tulkintaohjeesta ei ilmene, milloin onnistunut markkinointi on luonut kysyntää niin paljon, että sen katsotaan olevan työttömyysturvan este. Kuinka yrittäjyyttä aloittava itsensä työllistäjä voi päästä irti työttömyydestä, jos oman työn markkinointi on mahdotonta, mikäli haluaa säilyttää oikeuden työttömyysturvaan?

Kaiken kaikkiaan uuden työttömyysturvalain synnyttämät kysymykset ja käytännön ongelmat herättävät kysymyksen, tukeeko hallituksen toteuttama sosiaalipolitiikka hallituksen työllistymispoliittisia tavoitteita. STM:n uudella lailla kaikista itsensä työllistävistä tehdään lähtökohtaisesti yrittäjiä, mutta TE-hallinnon ohjeilla yritteliäisyyttä puolestaan käytännössä rajoitetaan.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

1.       Työ- ja elinkeinoministeriön ohjeessa on oma lukunsa (5, alk. s. 63) taitelijoille ja tieteentekijöille. Ohjeessa on esimerkein kuvattu kuvataiteilijoiden, näyttelijöiden, säveltäjien ja tutkijoiden työttömyysturvan erityispiirteitä. Mitkä ammattiryhmät kuuluvat taiteilijoita ja tieteentekijöitä koskevan kappaleen soveltamisalan alle? Kuuluuko esimerkiksi journalisti tai kriitikko kyseisen kappaleen soveltamisalan piiriin? Onko ohjeen kappale ensisijainen muihin kappaleisiin nähden?

2.       Jos uuden lain myötä yrittäjäksi tulkittu luovan alan työntekijä markkinoi osaamistaan verkkosivuilla tai yrittää aktiivisesti hankkia työtä työsuhteen muodosta riippumatta, voiko henkilö tehdä näin ilman vaaraa työttömyysetuuksien menettämisestä? Mitä on riittävän vähäinen tai liiallinen oman työn markkinointi, jolla on vaikutusta oikeuteen saada työttömyysturvaa?

3.       Työ- ja elinkeinoministeriön ohjeen esimerkin mukaan luovan alan yrittäjän olisi luovuttava YEL-vakuutuksesta, jotta hän voisi saada työttömyysetuuksia. Koskeeko tilanne myös palkansaajaan rinnastettavaa yrittäjää, joka saattaa menettää olennaisen osan asiakkaistaan ja siten työllistyä jatkossa sivutoimisesti?

4.       Voiko luovan alan yrittäjä olla päätoiminen yrittäjä esimerkiksi tämän viikon, työtön ensi viikolla ja kahden viikon päästä työllistyä jälleen yrittäjänä? Voiko tämä johtaa siihen, että henkilöä pidetään kokonaisarvostelussa yrittäjänä koko kolmen viikon ajalta, jos kysymys on toimeksiantopohjaisesta työstä?

5.       Voidaanko työttömältä työnhakijalta periä takaisin työttömyysetuudet, jos hänet jälkikäteisessä tarkastelussa tulkitaan päätoimiseksi yrittäjäksi sivutoimisen sijaan, vaikka hän on kertonut kaiken mahdollisen tiedon TE-toimistolle etukäteen?

 

Helsingissä 26.1.2016

Outi Alanko-Kahiluoto

Heli Järvinen

 

 

Vastaus kirjalliseen kysymykseen työttömyysturvalain tulkintaongel-mista

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Arvoisa puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon /vihr ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 423/2015 vp:

Työ- ja elinkeinoministeriön ohjeessa on oma lukunsa (5, alk. s. 63) taiteilijoille ja tie-teentekijöille. Ohjeessa on esimerkein kuvattu kuvataiteilijoiden, näyttelijöiden, säveltäji-en ja tutkijoiden työttömyysturvan erityispiirteitä. Mitkä ammattiryhmät kuuluvat taiteili-joita ja tieteentekijöitä koskevan kappaleen soveltamisalan alle? Kuuluuko esimerkiksi journalisti tai kriitikko kyseisen kappaleen soveltamisalan piiriin? Onko ohjeen kappale ensisijainen muihin kappaleisiin nähden?

Jos uuden lain myötä yrittäjäksi tulkittu luovan alan työntekijä markkinoi osaamistaan verkkosivuilla tai yrittää aktiivisesti hankkia työtä työsuhteen muodosta riippumatta, voi-ko henkilö tehdä näin ilman vaaraa työttömyysetuuksien menettämisestä? Mitä on riittä-vän vähäinen tai liiallinen oman työn markkinointi, jolla on vaikutusta oikeuteen saada työttömyysturvaa?

Työ- ja elinkeinoministeriön ohjeen esimerkin mukaan luovan alan yrittäjän olisi luovut-tava YEL-vakuutuksesta, jotta hän voisi saada työttömyysetuuksia. Koskeeko tilanne myös palkansaajaan rinnastettavaa yrittäjää, joka saattaa menettää olennaisen osan asiakkais-taan ja siten työllistyä jatkossa sivutoimisesti?

Voiko luovan alan yrittäjä olla päätoiminen yrittäjä esimerkiksi tämän viikon, työtön ensi viikolla ja kahden viikon päästä työllistyä jälleen yrittäjänä? Voiko tämä johtaa siihen, että henkilöä pidetään kokonaisarvostelussa yrittäjänä koko kolmen viikon ajalta, jos ky-symys on toimeksiantopohjaisesta työstä?

Voidaanko työttömältä työnhakijalta periä takaisin työttömyysetuudet, jos hänet jälkikä-teisessä tarkastelussa tulkitaan päätoimiseksi yrittäjäksi sivutoimisen sijaan, vaikka hän on kertonut kaiken mahdollisen tiedon TE-toimistolle etukäteen?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Työ- ja elinkeinoministeriö on antanut työ- ja elinkeinotoimistoille ohjeen TE-toimiston tehtä-vistä työttömyysturvajärjestelmän toimeenpanossa. Ohje sisältää muun muassa luvun, jossa kä-sitellään taiteilijoiden ja tieteentekijöiden työttömyysturvaa. Lukua sovelletaan yhdessä muun ohjeistuksen kanssa, eikä siinä ole kerrottu tyhjentävästi esimerkiksi opiskelun ja yritystoimin-nan vaikutuksesta oikeuteen saada työttömyysetuutta. Luku on tarkoitettu selkeyttämään mainit-tujen ryhmien työttömyysturvaoikeuteen liittyviä erityispiirteitä. Lukua sovelletaan kaikkeen taiteelliseen ja tieteelliseen työhön, johon liittyy luvussa käsiteltyjä erityispiirteitä. Lukua on täsmennetty 2013 yhteistyössä muun muassa luovien alojen järjestöjen kanssa sosiaali- ja terve-ysministeriön luovilla aloilla työskentelevien ja muiden itsensä työllistävien sosiaaliturvatyö-ryhmän työn yhteydessä.

Esimerkiksi luovien alojen työntekijä voi tehdä työtä välillä yrittäjänä (yksityisenä elinkeinon-harjoittajana) ja välillä työ- tai virkasuhteessa. Työttömyysaikana voi etsiä uutta työtä menettä-mättä oikeutta työttömyysetuuteen riippumatta siitä, hakeeko työ- tai virkasuhteessa vai yrittä-jänä tehtävää työtä. Työn luonne ei aina ole edes tiedossa siinä vaiheessa, kun työtön etsii työ-mahdollisuuksia. Sen sijaan yrittäjän tuotteiden ja palveluiden tarjoaminen avoimesti ns. suurel-le yleisölle on työ- ja elinkeinoministeriön käsityksen mukaan yrityksen taloudellista ja tuotan-nollista toimintaa, eikä mahdollisesta kysynnän vähäisyydestä johtuvaa yrittäjäriskin piiriin kuu-luvaa tulojen vähäisyyttä tai niiden puuttumista tule korvata työttömyysetuudella.

Työttömyysetuuden saaminen päätoimisen yrittäjänä työllistymisen jälkeen edellyttää lähtökoh-taisesti, että koko yritystoiminta lopetetaan. Yksityisen elinkeinonharjoittajan yritystoiminta katsotaan vuoden 2016 alussa voimaan tulleen työttömyysturvalain säännöksen perusteella lope-tetuksi, kun tuotannollinen ja taloudellinen toiminta on työnhakijan luotettavana pidettävän il-moituksen mukaan päättynyt tai muuten on ilmeistä, ettei toimintaa enää jatketa. Lisäksi edelly-tetään, että henkilö on luopunut hänellä mahdollisesti olevasta yrittäjän eläkelain mukaisesta eläkevakuutuksesta.

Työttömyysturvalaissa on säädetty eräistä tilanteista, joissa työttömyysetuuden saaminen pää-toimisen yrittäjänä työllistymisen jälkeen ei edellytä koko yritystoiminnan lopettamista. Yksi tällainen poikkeus on tilanne, jossa työnhakijaa pidetään palkansaajaan rinnastettavana yrittäjä-nä. Palkansaajaan rinnastettavan yrittäjän ei tarvitse luopua yrittäjän eläkelain mukaisesta va-kuutuksesta työttömyysetuutta saadakseen.

Jos työnhakijan yritystoiminta on jatkuvaa, työ- ja elinkeinotoimisto arvioi yritystoiminnan pää- ja sivutoimisuutta kokonaisuutena ja ratkaisu tehdään lähtökohtaisesti toistaiseksi voimassa ole-vana. Esimerkiksi toimeksiantosuhteessa tehdyn työn päättyessä tilanne voi kuitenkin olla sel-lainen, ettei yritystoiminnan jatkumisesta ole minkäänlaista varmuutta. Tällöin työnhakijalla voi olla oikeus työttömyysetuuteen, jos yritystoimintaa pidetään lopetettuna tai työnhakija on pal-kansaajaan rinnastettava yrittäjä. Jos yritystoiminta aloitetaan myöhemmin uudelleen, työ- ja elinkeinotoimisto arvioi yritystoiminnan uudelleen alkamisesta lukien, onko työllistyminen pää- vai sivutoimista.

Jos työttömyysetuutta on maksettu aiheetta tai määrältään liian suurena, liikaa maksettu etuus on työttömyysturvalain mukaan perittävä takaisin. Tämä koskee myös tilannetta, jossa etuutta on maksettu aiheetta viranomaisen virheestä johtuen. Takaisinperinnästä voidaan työttömyys-turvalain mukaan kuitenkin luopua joko kokonaan tai osittain muun muassa silloin, jos tämä katsotaan kohtuulliseksi eikä työttömyysetuuden aiheeton maksaminen ole johtunut etuuden saajan tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä tai jos aiheettomasti maksettu määrä on vähäinen. Takaisinperinnästä luopumisen harkitsee työttömyysetuuden maksaja.

Helsingissä 16.2.2016

Oikeus- ja työministeri Jari Lindström

Kirjallinen kysymys työttömyysturvalain yrittäjäkriteereiden selkeyttämisestä

Kirjallinen kysymys KK 366/2015 vp

Heli Järvinen vihr.

Kirjallinen kysymys työttömyysturvalain yrittäjäkriteereiden selkeyttämisestä

Eduskunnan puhemiehelle

Työelämä on pirstaloitunut ja monet tekevät samaan aikaan töitä esimerkiksi työntekijänä, yrittäjänä ja toimeksiantosuhteissa ja lisäksi opiskelevat ja hoitavat läheisiään. Yhteisenä tahtona kaikilla lienee madaltaa yrittäjyyden ja työnteon raja-aitoja. On koko maan etu, että erilaisten työn tekemisen ja teettämisen väliset raja-aidat ovat mahdollisimman matalia ja ihminen myös yksittäisten hankkeiden päättyessä ja lomittuessa on oikeutettu sosiaaliturvaan.

Jo tällä hetkellä on vaikea määritellä, toimiiko henkilö työsuhteessa, toimeksiantosuhteessa, sivutoimisena yrittäjänä tai päätoimisena yrittäjänä. Lisäksi työvoimaviranomaiset määrittelevät pää- ja sivutoimisen yrittäjyyden sekä työsuhteen kriteerit eri puolilla Suomea eri tavoin. Perusteet yllä mainittujen toimintojen työttömyysturvaan eivät ole nytkään selvät, joten tarve yrittäjyysmääritelmän selkeyttämiselle on olemassa.

Hallituksen esityksessä HE 94/2015 vp on kuitenkin huomattavia epäselvyyksiä. Lain valmistelussa tai sen eduskuntakäsittelyssä ei ole ennen valiokuntakäsittelyn viime vaihetta kuultu luovien alojen edustajia tai sektoriviranomaisia, eikä sen vaikutuksia muiden kuin työsuhteisten osalta ole arvioitu.

Eräänä esimerkkinä nykyisistä epäoikeudenmukaisista ratkaisuista mainittakoon esimerkki, jossa vakuutusoikeus oli katsonut, että freelancejournalistin kolmen tunnin työ kuukaudessa täytti päätoimisen yrittäjyyden kriteerin, vaikka henkilöllä ei ollut yritystä eikä yritystuloja. Raskauttavaa oli vain, että hän pyrki työllistymään aktiivisesti tänä aikana.

Varsinkin luovien alojen toimijat, kuten esimerkiksi näyttelijät, taiteilijat, muusikot, opettajat ja kirjailijat, tekevät töitä hyvin epäsäännöllisesti ja vaihtelevissa työsuhteissa ajallisesti sekä määrällisesti. Palkansaajien ja yrittäjien välimaastoon putoavia itsensä työllistäviä toimii kuitenkin kaikilla aloilla rakennusalasta palvelualaan ja luoviin aloihin. Itsensä työllistävien määrä kasvaa jatkuvasti.

Ongelmaksi koetaan esityksessä myös, että TE-keskukset tulkitsevat jatkossa mahdollisesti herkemmin työntekijät päätoimisiksi yrittäjiksi, vaikka aikaisemmin heidän on katsottu olevan sivutoimisesti omassa työssä työllistyviä. Sivutoimisuutta on vaikea todistaa ja päästä työttömyys-etuuksien piiriin. Lisäksi sivutoimisuuden osoittaminen jää työntekijän vastuulle, ja jos viranomaiset päättävät tulkita työnteon päätoimiseksi, johtaa se työttömyysturvan eväämiseen.

Sivu- ja päätoimisen yrittäjyyden määrittelemiseen tarvitaan selkeät kriteerit ja ohjeistukset. Ilman niitä lisätään epäoikeudenmukaisesti vaille työttömyysturvaa jäävien määrää. Mikäli henkilö määritellään epäoikeudenmukaisella tavalla päätoimiseksi yrittäjäksi, ongelmana on myös pitkään kestävä muutoksenhaku.

Työtön työnhakija voi saada Kelan tai työttömyyskassan päätöksen jälkikäteen muutoksenha-kuelimen käsiteltäväksi, mutta käsittelyaika saattaa olla monia kuukausia, vakuutusoikeudessa jopa yli vuoden. Tämä tarkoittaa sitä, että päätoimiseksi yrittäjäksi tulkittu joutuisi odottamaan ratkaisua jopa kaksi vuotta ilman työttömyysetuuksia, vaikka hän olisikin sivutoiminen työttömyysturvaan oikeutettu yrittäjä tai työntekijä.

Tiukimmillaan tulkittuna yrittäjyyden uusi työttömyysturvamääritelmä saattaisi tarkoittaa sitä, että kestosta riippumatta kaikki muu kuin työsuhteessa tai apurahalla toteutettu taiteellinen työ määritellään jatkossa yrittäjyydeksi ja sen tekijä käytännössä yrittäjäksi ja että työttömyysetuuden saaminen edellyttäisi jatkossa työkorvauksia saavalta tai työstään laskuttavalta omassa työssään työllistyvältä taiteilijalta luopumista taiteellisesta toiminnasta kokonaan, mikä ei kannusta ketään ottamaan vastaan pientä työtehtävää.

Taidealan järjestöt ovat huolissaan lain esitetyssä muodossa tapahtuvan voimaantulon vaikutuksista taiteen tekemisen mahdollisuuksiin ja taiteen saatavuuteen ja saavutettavuuteen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten sivu- ja päätoimisen yrittäjyyden raja määritellään työttömyysturvaan 1.1.2016 mennessä,

miten määrittely ja kriteerit ohjeistetaan, jotta niistä tehtävät päätökset ovat kaikille tasapuoliset ja

miten varmistetaan, että kaikilla osapuolilla on etukäteen mahdollisuus tarkistaa nämä rajat ennen kuin työstä sovitaan, koska muutoksenhaku voi kestää yli vuoden?

 

Helsingissä 14.12.2015

Heli Järvinen vihr.

______________________________________________________________________

 

Vastaus kirjalliseen kysymykseen KKV 366/2015 vp

Vastaus kirjalliseen kysymykseen työttömyysturvalain yrittäjäkriteereiden selkeyttämisestä

Eduskunnan puhemiehelle

 

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Arvoisa puhemies, olette

toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Heli Järvisen /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 366/2015 vp:

 

Miten sivu- ja päätoimisen yrittäjyyden raja määritellään työttömyysturvaan 1.1.2016 mennessä,

miten määrittely ja kriteerit ohjeistetaan, jotta niistä tehtävät päätökset ovat kaikille tasapuoliset ja

miten varmistetaan, että kaikilla osapuolilla on etukäteen mahdollisuus tarkistaa nämä rajat ennen kuin työstä sovitaan, koska muutoksenhaku kestää yli vuoden?

 

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

 

Työnhakijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen siltä ajalta, jona hän työllistyy päätoimisesti

yrittäjänä tai sitä vastaavalla tavalla omassa työssään. Jos työllistyminen on sivutoimista, työnhakijalla voi olla oikeus soviteltuun työttömyysetuuteen.

Työttömyysturvalaissa säädetään, että henkilön katsotaan työllistyvän yrittäjänä tai sitä vastaavalla tavalla omassa työssään päätoimisesti, jos toiminnan vaatima työmäärä on niin suuri, että se on esteenä kokoaikatyön vastaanottamiselle. Ellei muuhun arvioon ole aihetta, työllistyminen katsotaan sivutoimiseksi ainakin silloin, kun henkilö on ollut vähintään kuusi kuukautta kyseiseen yritystoimintaan tai omaan työhön liittymättömässä kokoaikatyössä.

Edellä mainittu yritystoiminnan ja omassa työssä työllistymisen päätoimisuutta koskeva työttömyysturvalain säännös on voimassa nykyisin eikä hallitus ole esittänyt sen muuttamista. Koska lain säännös säilyy entisellään, säännöksen soveltamista koskeva ohjeistus ei voi muuttua olennaisesti. Eduskunta on kuitenkin hyväksynyt sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön (StVM 16/2015 vp) sisältyvän lausuman, jonka mukaan eduskunta muun muassa edellyttää, että TEtoimistojen ohjeistusta tarkennetaan erityisesti toiminnan sivu- ja päätoimisuuden sekä toiminnan lopettamisen osalta.

Työ- ja elinkeinoministeriö tulee antamaan TE-toimistoille päivitetyn työttömyysturvalain soveltamisohjeen, jossa pyritään selkeyttämään yritystoiminnan pää- ja sivutoimisuuden sekä toiminnan lopettamisen arvioimista eduskunnan edellyttämällä tavalla. Ohje tulee voimaan vuoden 2016 alusta lukien.

Hallituksen esityksessä HE 94/2015 vp on esitetty muun muassa työttömyysturvalaissa säädetyn yrittäjän määritelmän muuttamista. Eduskunta on hyväksynyt esitetyt muutokset. Yrittäjän määritelmään liittyvät muutokset tarkoittavat käytännössä sitä, että nykyisin omassa työssä työllistymisenä arvioitua työtä arvioidaan jatkossa työttömyysturvalain yrittäjiä koskevien säännösten perusteella. Sekä omassa työssä että yrittäjänä työllistymisen pää- ja sivutoimisuutta arvioidaan saman työttömyysturvalain säännöksen perusteella. Työ- ja elinkeinoministeriö pitää selvänä, että jos työtä on nykyisin pidetty sivutoimisena työllistymisenä omassa työssä, se ei voi muuttua päätoimiseksi sen vuoksi, että työnhakijaa jatkossa pidetään yrittäjänä. Ministeriö pyrkii soveltamisohjeessa kiinnittämään TE-toimistojen huomiota tähän asiaan.

TE-toimistojen tulee tarvittaessa antaa neuvontaa työttömyysetuuden työvoimapoliittisista edellytyksistä. Neuvontaa saa myös valtakunnallisesta Työlinjan työttömyysturvaneuvonta – puhelinpalvelusta. Neuvonnan yhteydessä ei anneta TE-toimistoa myöhemmin sitovaa kannanottoa esimerkiksi alkavan yritystoiminnan pää- tai sivutoimisuudesta. Jos näin toimittaisiin, asia käsiteltäisiin kahdesti, ensin työnhakijalla olevien mahdollisesti puutteellisten tietojen perusteella ja myöhemmin tarkempien tietojen perusteella. Työ- ja elinkeinoministeriön näkemyksen mukaan edellä mainitun kaltainen menettely ei ole mahdollista TE-toimistojen nykyisillä henkilöstöresursseilla.

Helsingissä 18.12.2015

Oikeus- ja työministeri Jari Lindström

 

 

 

Sivu 5 / 7