Kirjallinen kysymys: Metsälannoitusten luvanvaraisuus

Eduskunnan puhemiehelle

Maanomistaja voi tällä hetkellä lannoittaa metsiään niin kuin itse parhaaksi näkee. Metsälannoitukset eivät ole luvanvaraisia eikä niistä tarvitse tehdä ilmoituksia viranomaisille. Ympäristölle aiheutuu ongelmia, kun ei ole olemassa rajoituksia tai ohjeistuksia siitä, kuinka paljon maata saa lannoittaa. Vaarana on, että lannoitteen mukana ympäristöön valuu liiallisia määriä esimerkiksi typpeä ja fosforia. Edes suojeltujen alueiden lähistöillä ei ole rajoituksia lannoittamisen suhteen.

Ongelma konkretisoitui, kun Saimaan Puruvedeltä Hevossalon saaren läheisyydestä löytyi yli parinkymmenen tonnin verran lannoitteita, jotka oli tarkoitus levittää saaren hakkuualueille. Tuoteselosteen mukaan lannoitteessa oli 25 prosenttia typpeä, kaksi prosenttia fosforia ja 0,3 prosenttia booria. Hevossalon saari sijaitsee keskellä Puruveden kirkkaimpia selkävesiä. Natura 2000 -suojelualue ulottuu Hevossalon rantaan joka puolelta. Vaarana on, että metsälannoitteiden myötä Hevossalon saaren ympäristö ja Puruveden kirkkaat vedet kärsivät lannoittamisen haittavaikutuksista.

Jatkoa ajatellen olisi tärkeää määritellä selkeästi, miten tieto lannoituksesta saadaan viranomaisille, jotta lannoitettavan alueen lähiympäristö ei kärsi lannoituksen haittavaikutuksista. Ratkaistavana on myös kysymys, mille viranomaiselle metsälannoituksiin liittyvät mahdolliset ilmoitukset ja selvitystoimenpiteet kuuluvat.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten huolehditaan siitä, että herkillä alueilla, kuten nuhraantuvan Puruveden keskellä, metsälannoitukset saadaan luvanvaraisiksi tai vähintään ilmoitusmenettelyyn ja sitä kautta valvonnan piiriin?

Helsingissä 17.8.2018

Heli Järvinen vihr

Kirjallinen kysymys: Kuluttajan tietoinen harhaanjohtaminen kinkkupizzan markkinoinnissa

Eduskunnan puhemiehelle

Kuluttajansuojalain mukaan markkinointi ei saa olla hyvän tavan vastaista eikä markkinoinnissa ja asiakassuhteessa saa käyttää kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä. Joissakin pizzerioissa kuluttajaa kuitenkin tietoisesti ja tarkoituksenmukaisesti johdetaan harhaan. Useammasta ravintolasta on käynyt ilmi tapauksia, joissa kinkkupizzana myyty tuote ei sisältänyt kinkkua vaan pizzasuikaletta. Eräästä ravintolasta kerrottiin, että he valitsevat kinkkupizzaan pizzasuikaletta, koska siinä on parempi kate, eivätkä asiakkaat ole valittaneet asiasta. Eli he johtavat asiakkaitaan harhaan tahallisesti ja tiedostaen.

Eviran suosituksen mukaan nimeä "kinkku" voidaan käyttää vain sellaisista tuotteista, joihin käytetty liha on yksinomaan kinkkua. Kinkkujen lihapitoisuus on yleensä vähintään noin 90 prosenttia, suosituksessa kerrotaan. Pizzasuikale on kaupallinen nimi, jossa lihapitoisuus on huomattavasti aitoa kinkkua alhaisempaa, usein vain noin 60 prosentin luokkaa.

Pizzasuikaleen käyttäminen aidon kinkun sijaan ja sen markkinoiminen kinkkuna on kuluttajan tietoista harhaanjohtamista, mikä on kuluttajansuojalain vastaista toimintaa. Elintarvikealan toimija on aina itse vastuussa markkinoinnista ja tarjoilemistaan elintarvikkeista. Elintarvikelain 23/ 2006 tarkoitus on muun muassa varmistaa, että elintarvikkeista annettava tieto on totuudenmukaista ja riittävää eikä johda harhaan. Lain tarkoitus on myös osaltaan parantaa elintarvikealan toimijoiden toimintaedellytyksiä. Kinkku- ja pizzasuikaleen käyttäminen johtaa siihen, että oikeaa kinkkua käyttävät ravintolat joutuvat eriarvoiseen asemaan annostensa raaka-ainekustannusten vuoksi.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Millaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta kuluttajan tietoinen harhaanjohtaminen kinkkupizzan markkinoinnissa estetään?

 

Helsingissä 6.6.2018

Heli Järvinen vihr

Kirjallinen kysymys: Eläinten lajityypillisen käyttäytymisen tulkinta

Eduskunnan puhemiehelle

Suomessa turkistarhaajat pitävät eläimiä epäeettisen pienissä häkeissä: esimerkiksi täysikasvuista kettua saa turkistarhalla pitää 0,8 neliömetrin häkissä. Naaleja, kettuja ja minkkejä pidetään verkkopohjaisissa häkeissä ilman, että niillä on jatkuvasti juomavettä tarjolla. Turkistarhaajat ovat saaneet useilta tahoilta, kuten Animalialta ja Oikeutta eläimille -yhdistykseltä, huomautuksia eläinten epäeettisestä kohtelusta, jossa eläimen lajityypillisen käyttäytymisen piirteitä ei oteta huomioon. Turkiseläimillä on tallella villien lajitoveriensa tarpeet ja vaistot, kuten saalistusvietti, tarve reviirin puolustukseen, pariutumisvietti ja tarve muodostaa lajille tyypillisiä sosiaalisia järjestelmiä. Ahtaissa ja virikkeettömissä verkkohäkeissä lähes kaikkien luontaisten käyttäytymistarpeiden toteuttaminen estyy. Yhä useammassa Euroopan maassa turkistarhaus on nykyään kokonaan kielletty.

Samaan aikaan villieläinten hoitajia vaaditaan rakentamaan eläimille laajat tilat, joissa eläimet voivat toteuttaa luonnollisia tapojaan. Eläimelle tämä tarkoittaa esimerkiksi mahdollisuutta kaivaa tunneleita, päästä liikkumaan laajalla alueella vapaasti ja päästä suojaan sisätiloihin eläimen niin halutessa. Turkistarhasta karanneelle ketulle on vaadittu vähintään 50 neliömetrin ulkoilualueen lisäksi myös sisätiloja, sillä villaeläinhoitola on luokiteltu virallisesti eläintarhaksi. Kun turkistarhauksesta karannut eläin löydetään luonnosta ja viedään villieläinhoitolaan, niin eläin saa erilaista kohtelua kuin turkistarhassa ollessaan. Samojen eläinlajien yksilöitä kohdellaan siis eri tavalla riippuen siitä, onko kyseessä tuotanto- vai villieläin.

Valmisteilla olevan eläinsuojelulain luonnoksessa sanotaan, että nykytiedon mukaan eläinten hyvinvointiin vaikuttaa merkittävästi eläimen mahdollisuus toteuttaa sille lajityypillistä käyttäytymistä. Eläinsuojelulain luonnoksessa todetaan myös, että eläintuotannon ja kaiken muunkin eläinten käytön on oltava eettisesti kestävällä pohjalla. Luonnoksessa todetaan, että eläinten lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistamiseen ja eläinten hyvään elämään kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Näistä huomioista huolimatta tuotanto- ja villieläimiä koskevat erilaiset säännökset juuri eläimen lajityypillisen käyttäytymisen näkökulmasta: turkistarhalla ketulle vaaditaan siis vain 0,8 neliön ulkoilualuetta ja eläinhoitolassa vähintään 50 neliön ulkoilualueen lisäksi myös sisätiloja.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten perustellaan, että saman eläinlajin eri yksilöiden lajityypillistä käyttäytymistä tulkitaan näin eri tavoin?

 

Helsingissä 9.5.2018

Heli Järvinen vihr

Sivu 5 / 13