Kirjallinen kysymys: Metsälannoitusten luvanvaraisuus

Eduskunnan puhemiehelle

Maanomistaja voi tällä hetkellä lannoittaa metsiään niin kuin itse parhaaksi näkee. Metsälannoitukset eivät ole luvanvaraisia eikä niistä tarvitse tehdä ilmoituksia viranomaisille. Ympäristölle aiheutuu ongelmia, kun ei ole olemassa rajoituksia tai ohjeistuksia siitä, kuinka paljon maata saa lannoittaa. Vaarana on, että lannoitteen mukana ympäristöön valuu liiallisia määriä esimerkiksi typpeä ja fosforia. Edes suojeltujen alueiden lähistöillä ei ole rajoituksia lannoittamisen suhteen.

Ongelma konkretisoitui, kun Saimaan Puruvedeltä Hevossalon saaren läheisyydestä löytyi yli parinkymmenen tonnin verran lannoitteita, jotka oli tarkoitus levittää saaren hakkuualueille. Tuoteselosteen mukaan lannoitteessa oli 25 prosenttia typpeä, kaksi prosenttia fosforia ja 0,3 prosenttia booria. Hevossalon saari sijaitsee keskellä Puruveden kirkkaimpia selkävesiä. Natura 2000 -suojelualue ulottuu Hevossalon rantaan joka puolelta. Vaarana on, että metsälannoitteiden myötä Hevossalon saaren ympäristö ja Puruveden kirkkaat vedet kärsivät lannoittamisen haittavaikutuksista.

Jatkoa ajatellen olisi tärkeää määritellä selkeästi, miten tieto lannoituksesta saadaan viranomaisille, jotta lannoitettavan alueen lähiympäristö ei kärsi lannoituksen haittavaikutuksista. Ratkaistavana on myös kysymys, mille viranomaiselle metsälannoituksiin liittyvät mahdolliset ilmoitukset ja selvitystoimenpiteet kuuluvat.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten huolehditaan siitä, että herkillä alueilla, kuten nuhraantuvan Puruveden keskellä, metsälannoitukset saadaan luvanvaraisiksi tai vähintään ilmoitusmenettelyyn ja sitä kautta valvonnan piiriin?

Helsingissä 17.8.2018

Heli Järvinen vihr