Kirjallinen kysymys Puoliväliriiheen teetetystä yritystukiselvityksestä

Eduskunnan puhemiehelle

 

Suomi maksaa suoria yritystukia vuodessa noin 1,3 miljardia euroa. Lisäksi yritysten toimintaan vaikuttavia verohelpotuksia, kuten arvonlisäverotuksen alennus, on kaikkiaan noin kuuden miljardin euron edestä.

 

Myös Valtion taloudellinen tutkimuskeskus on todennut selvityksessään, että esimerkiksi investointituet eivät näytä lisäävän uusia investointeja. Pienten yritysten kohdalla tuet näyttäisivät vaikuttavan investointeihin, mutta valtaosa tukivirrasta menee suuryrityksille. Myöskään työllistämis- ja matalapalkkatuilla ei ole todettu olevan vaikutusta työllisyyteen tai yritysten tuottavuuteen. 

 

Myös energiaveron palautukseen käytetään vuosittain 200 miljoonaa, mittakaava on samaa suuruusluokkaa kuin ammatillisesta koulutuksesta leikattiin. Yksittäiset yritykset hyötyvät näistä tuista, mutta tehtävämme päättäjinä on tarkastella kokonaisuutta. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus on puhunut myös siitä, että tämä tuki tulisi lakkauttaa.

 

Veronmaksaja maksaa tämän. Kun resurssit ovat niin rajalliset, on käsittämätöntä, että ylläpidämme nykyisenkaltaista yritystukijärjestelmää. Valtaosa maksamistamme yritystuista on huonoja, turhia tai jopa haitallisia.

 

Kysyimme ministeri Lintilältä täysistunnossa 20.4.2017 milloin saamme nähtäväksemme työryhmän selvityksen yritystuista, joka oli teetetty työkaluksi hallitukselle puoliväliriiheen. Ministeri vastasi, että ei ole mitään estettä laittaa raporttia esille, vaikka ministeriön sivuille.

 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

 

Miten hallitus aikoo toimia, että kaikki saavat käyttöönsä ministeri Lintilän lupaaman työryhmän selvityksen yritystuista?

 

Helsingissä 26.4.2017

Heli Järvinen /vihr.

Antero Vartia /Vihr.

 

Kirjallinen kysymys: Parikkalan rajanylityspaikan kehittämisestä ja kansainvälistämisestä

Eduskunnan puhemiehelle

Itä- ja Kaakkois-Suomen elinkeinoelämän ja maakuntien tavoitteena on Parikkala-Syväoron, Parikkalan rajanylityspaikan kansainvälistäminen.  Liikenne- ja viestintäministeriön tilaaman liikenne-ennusteen mukaan Parikkalasta tulisi itärajan neljänneksi vilkkain tavaraliikenteen ja viidenneksi vilkkain henkilöliikenteen ylityspaikka. Venäjän puolen parantuneiden teiden ansiosta liikennemäärät ovat jo kääntyneet nousuun Parikkalassa, vaikka tilapäinen ylityspaikka palvelee lähinnä vain puuntuontia.

Myös matkailuun ja kansalaisten välisiin yhteyksiin raja-alueella ylityspaikasta olisi tuntuva apu, kun Euroopan kaksi suurta järvialuetta, Saimaa ja Laatokka, yhdistyvät vain tunnin matkan päähän toisistaan. TAK Oy:n selvityksen (03/2015) mukaan Parikkalan kansainvälistämisen vaikutukset venäläisten jättämään matkailutuloon Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa olisi 45 miljoonaa euroa vuonna 2020 ja vuonna 2030 laskelmien mukaan jo 60 miljoonaa euroa. Summa ylittää moninkertaisesti ylityspaikan avaamisesta valtiolle aiheutuvat kertaluontoiset investointi- ja vuosittaiset toimintamenot. On arvioitu, että Parikkalan rajanylityspaikan kansainvälistäminen kustantaa valtiolle kertaluontoisena investointikustannuksena noin 20 miljoonaa euroa, josta osa voitaisiin kattaa EU-rahoitteisesta Kaakkois-Suomi-Venäjä-CBC-ohjelmasta. Vuosittaiset käyttökustannusten lisäykset ovat nykytilaan verrattuna 2-4 miljoonaa euroa.

Lisäksi säästöt yritysten kuljetuskustannuksissa ovat huomattavat, mikä edesauttaa tuontia ja vientiä.

Nyt venäläisten matkailijoiden rajanylitykset ovat taantuman jälkeen kääntyneet kasvuun. Rajanylityksiä olisi heti avaamisen jälkeen noin miljoona ja vuonna 2030 jo 1,5 - 1,8 miljoonaa. Ylityspaikan avaaminen lyhentää Etelä-Suomen ja Karjalan tasavallan välisiä matkoja, mikä alentaa kuljetuskustannuksia ja vähentää ympäristöhaittoja. Edestakainen matka Helsingistä Petroskoihin lyhenee 160 km, Lappeenrannasta Sortavalaan 200 km ja Imatralta Lahdenpohjaan 280 km. Toukokuussa 2015 Venäjän hallitus ilmaisi valmiutensa muuttaa aseman status tilapäisestä kansainväliseksi rajanylityspaikaksi. Venäjän puolella Syväoron uuden raja-aseman kehittäminen on Venäjän hallituksen hyväksymässä Karjalan tasavallan v. 2020 vietettävien satavuotisjuhlien kehitysohjelmassa.

Talous- ja liikennehyötyjen lisäksi Parikkalan raja-aseman avaaminen nykyistä laajempaan käyttöön edistää kansalaisten ja yritysten tasavertaisuutta, raja-alueyhteistyötä, kulttuurivaihtoa sekä vähentää ympäristöhaittoja.Pienellä investoinnilla saa huomattavan välittömän tuoton Itä-Suomen elinkeinoelämälle ja kustannussäästön kansalaisille ja yrityksille.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo edetä Parikkalan rajanylityspaikan kehittämisessä ja avaamisessa kansainväliselle toiminnalle?

 

Helsingissä 20.4.2017

Heli Järvinen /vihr.

LAKIALOITE laiksi erikoissairaanhoitolain 3 §:n muuttamisesta

Eduskunnalle

Saattohoito on kuolemaa edeltävää hoitoa. Sitä annetaan, kun kuoleman odotetaan tapahtuvan lähipäivien tai -viikkojen aikana ja kun sairaus ei ole enää parannettavissa eikä hoidon päämääränä ole elämän pidentäminen. Saattohoidossa tavoitteena on hoitaa ja tukea kuolevaa ihmistä ja hänen läheisiään yksilöllisesti ja inhimillisiä arvoja kunnioittaen. Hoito antaa kuolevalle ja hänen läheisilleen mahdollisuuden valmistautua lähestyvään kuolemaan.

Saattohoitoa on kehitetty erilaisin ohjeistuksin ja normein. Vuonna 2010 julkaistiin Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeistus saattohoidon kehittämisestä ja saattohoitosuosituksista. Tämä ohjeistus tulisi ottaa pohjaksi saattohoidon järjestämisessä.

Ohjeistuksessa korostetaan, että vastuu inhimillisen, ihmisarvoisen ja potilaan itsemääräämisoikeutta kunnioittavan saattohoidon järjestämisestä on sairaanhoitopiireillä ja terveyskeskuksilla. Saattohoidon resursseissa ja osaamisen tasossa on kuitenkin valtakunnallisesti suurta vaihtelua. Saattohoitopolut ovat usein jäsentymättömiä ja yhteistyö eri terveydenhuollon yksiköiden välillä puutteellista. Arviolta noin puolella sairaanhoitopiireistä ja suurista kaupungista puuttuu saattohoitosuunnitelma tai laitoskohtaiset saattohoito-ohjeet.

Laki saattohoidosta puuttuu edelleen. Lainsäädännössä saattohoitoa käsitellään muiden lakien kautta. Kansalaisaloite hyvän kuoleman puolesta osoittaa tarpeen turvata saattohoito omalla lainsäädännöllään. Siinä tulisi määritellä muun muassa saattohoidon kriteerit, saattohoidon saatavuus, kansalaisten subjektiivinen oikeus saattohoitoon sekä saattohoidossa työskentelevien henkilöiden koulutus.

Tällä lakialoitteella tehdään saattohoidon antamisesta lakisääteisesti velvoittavaa säätämällä asiasta erikoissairaanhoitolaissa. Tarkemmat säädökset saattohoidon järjestämisestä otettaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisuudistuksen yhteydessä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annettavaan lakiin sekä sen liitännäislakeihin.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki

Erikoissairaanhoitolain 3 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

Muutetaan Erikoissairaanhoitolain (1062/1989) 3 §:n 1 momenttia sellaisena kuin se on laissa 1223/2013 seuraavasti:

3 §

Kunnan, joka on kotikuntalain (201/1994) mukaan henkilön kotikunta, on huolehdittava siitä, että henkilö saa tarpeellisen erikoissairaanhoidon ja saattohoidon terveydenhuoltolain mukaisesti. Tämän velvoitteen mukaisen erikoissairaanhoidon järjestämiseksi kunnan on kuuluttava johonkin sairaanhoitopiirin kuntayhtymään. Kotikuntalain mukaiseen kunnan asukkaaseen rinnastetaan tässä laissa myös kunnan alueella oleskeleva henkilö, jolla on ulkomaalaislain (301/2004) 78 §:n 1 tai 2 momentissa taikka 3 momentin 1, 2, 4, 5 tai 7 kohdassa taikka 79 §:n 1 momentin 1–2 tai 6 kohdassa tarkoitettu työnteko-oikeus ja jolla on Suomessa voimassa oleva työ-, virka- tai muu palvelussuhde tai joka on vähintään kuusi kuukautta kestäneen työ-, virka- tai muun palvelussuhteen päätyttyä rekisteröity työttömäksi työnhakijaksi. Kunnan asukkaaseen rinnastetaan tässä laissa myös kunnan alueella oleskeleva henkilö, jolle on myönnetty ulkomaalaislain 81 §:n nojalla mainitun lain 3 §:n 26 kohdassa tarkoitettu Euroopan unionin sininen kortti, sekä tällaisen henkilön ulkomaalaislain 37 §:ssä tarkoitetut perheenjäsenet. (30.12.2013/1223)

 

Tämä laki tulee voimaan * päivänä *kuuta 20**.

 

Helsingissä 2.3.2017

Heli Järvinen /vihr

Sivu 1 / 7