Saimaannorpan suojelun rahoitus turvattava

Saimaannorpan suojelutyön rahoitus on katkeamassa vuodeksi, mikä vaikeuttaa erittäin uhanalaisen lajin suojelun jatkamista. Hankerahoitus päättyy tämän vuoden lopussa, ja seuraavan kerran EU-rahoitusta voi hakea vasta vuodelle 2020.

–Valtaosa kuuteista on syntynyt viime vuosina apukinoksiin. Jotta kevään apukinoksia voidaan rakentaa ja pesälaskentaa jatkaa, on äärimmäisen tärkeää saada rahoitus jatkumaan ilman katkoja. Kyse on tässä kohtaa myös enemmän tahdosta kuin rahasta, sillä 100 000 euroa riittäisi kantamaan seuraavaan tukikauteen, aloitteen rahoituksen jatkamisesta tehnyt kansanedustaja Heli Järvinen toteaa.

Tilapäisellä rahoituksella on myös tarkoitus valvoa norppa-alueiden kalastusta sekä hankkia uusi kelirikkoalus särkyneen aluksen tilalle.

Norppakantaa on saatu kasvamaan sukupuuton partaalta määrätietoisella ja suunnitelmallisella työllä. Laji määritellään nykyään erittäin uhanalaiseksi, kun aiemmin saimaannorpat kuuluivat äärimmäisen uhanalaisiin lajeihin. Vaikka kanta on vahvistunut, silti vain neljäsosa norpista selviää 5-vuotiaiksi eli sukukypsiksi. Saimaannorppia on arviolta vajaat 400 yksilöä. Saimaannorppatyön tulokset ovat kansainvälisestikin tunnustettuja. Rahoituksen turvaaminen vuodelle 2019 on tärkeää, jotta hyvin alkanutta suojelutyötä pystytään jatkamaan ja kehittämään.

Valtaosa, noin 75 prosenttia,  suojelutyön toimintarahoituksesta on tullut EU:lta.

Vihreiden Järvinen vaatii selkeyttä metsälannoituksen pelisääntöihin

TIEDOTE 20.8.2018

Metsiä lannoitetaan tällä hetkellä villin lännen pelisäännöillä. Metsälannoitukset eivät ole luvanvaraisia eikä niistä tarvitse tehdä ilmoituksia viranomaisille, jos niihin ei ole haettu tukea. Siksi yksikään viranomainen ei tiedä, kuinka paljon maanomistajat lannoittavat metsiään.

Myöskään maanomistajille ei ole olemassa selkeitä ohjeita siitä, mikä olisi ympäristön kannalta hyväksyttävä lannoituksen enimmäismäärä. Maanomistajat voivat lannoittaa metsiään sen verran kuin itse parhaaksi näkevät.

Vaarana on, että lannoitteen mukana ympäristöön valuu liiallisia määriä esimerkiksi typpeä ja fosforia. Edes suojeltujen alueiden lähistöillä ei ole rajoituksia lannoittamisen suhteen.

Vihreiden kansanedustaja Heli Järvinen vaatii muutosta tilanteeseen.

        Meillä täytyy olla selkeät ohjeet siitä, minkä verran metsiä saa lannoittaa luonnon ja ympäristön kantokyvyn rajoissa. Ehdotan, että metsälannoituksista tehdään luvanvaraisia, jotta viranomaiset tietävät, minkä verran eri alueita lannoitetaan.

Ongelma konkretisoitui, kun Saimaan Puruvedeltä Hevossalon saaren läheisyydestä löytyi yli parinkymmenen tonnin verran lannoitteita, jotka oli tarkoitus levittää saaren hakkuualueille. Tuoteselosteen mukaan lannoitteessa oli 25 prosenttia typpeä, kaksi prosenttia fosforia ja 0,3 prosenttia booria, kertoo Puruvesi-lehti.

Hevossalon saari sijaitsee keskellä Puruveden kirkkaimpia selkävesiä. Natura 2000 -suojelualue ulottuu Hevossalon rantaan joka puolelta. Vaarana on, että metsälannoitteiden myötä Hevossalon saaren ympäristö ja Puruveden kirkkaat vedet kärsivät lannoittamisen haittavaikutuksista.

        Puruveden puhtauden eteen on tehty töitä jo vuosia. Meneekö tuo työ hukkaan, jos saaren lannoitteista valuu puhtaaseen järveemme liiallisia määriä typpeä ja fosforia? Puruveden puhtaana pitäminen on yhteinen tehtävämme, johon toivon kaikilta osapuolilta panostuksia.

Kansanedustaja Järvinen teki asiasta ministerille kirjallisen kysymyksen, johon vastaus saapuu kolmen viikon kuluessa.

Eläinten lajityypillisen käyttäytymisen tulkinnassa valtavia eroja – ministeri Leppä ei myönnä turkiseläinten itseisarvoa

TIEDOTE 6.6.2018

Turkistarhoissa ja eläintarhoissa saman lajin eläimiä kohdellaan hyvin eri tavoin. Laki takaa turkistarhasta karanneelle ketulle villieläinhoitolassa vähintään 50 neliömetrin ulkoilualueen lisäksi myös sisätiloja. Turkistarhassa kyseistä kettua saa pitää vain 0,8 neliömetrin häkissä.

Kansanedustaja Heli Järvinen (vihr.) vaatii yhtäläisiä velvollisuuksia villieläinhoitoloille ja turkistarhoille. Hänen mukaansa ei ole oikeudenmukaista, että saman lajin yksilöitä pidetään hyvin erilaisissa oloissa riippuen siitä, onko kyseessä tuotanto- vai villieläin. Järvinen tiedusteli asiaa kirjallisessa kysymyksessä.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä sanoo vastauksessaan, että turkistarhoilla eläimiä pidetään vain nahkojen tuottamiseksi. Turkiseläimillä ei ole itseisarvoa toisin kuin villieläimillä. Leppä vetoaa tuotannollisiin ja taloudellisiin syihin.

– Tuotantotaloudellisista syistä eläintarhoille asetettujen vaatimusten mukaisissa olosuhteissa turkisnahkojen tuotanto ei olisi taloudellisesti mahdollista yksittäiselle tuottajalle, Leppä sanoo.

Järvisen mukaan taloudellisiin syihin vetoaminen ei ole hyväksyttävä syy pitää turkiseläimiä alle neliömetrin kokoisissa häkeissä. Eläimen arvoa pitää kunnioittaa niin tarhassa kuin luonnossakin.

– Miten on mahdollista, ettei tuotantoeläimellä ole minkäänlaista arvoa? Järvinen kysyy.

Asia selvisi, kun mikkeliläinen villieläinhoitaja Jarmo Lautamäki toi ilmi eläinten hoitoon liittyviä vaatimuksia. Julkisuudessakin esiintyneelle suurikokoiselle Utu-siniketulle piti rakentaa villieläinhoitolassa puolen hehtaarin ulkoilualue ja sisätilat. Villieläinhoitola määritellään eläintarhaksi, jossa eläimelle on annettava riittävästi tilaa lajityypilliseen käyttäytymiseen. Aikaisemmin turkistarhassa Utu eli pienessä verkkohäkissä, jossa se kärsi vakavista terveysongelmista liikajalostuksesta johtuen.

– Eläimen lajityypillisen käyttäytymisen edellytykset unohdetaan täysin turkistarhauksessa. Meidän on syytä ottaa mallia muista EU-maista, joissa monessa turkistarhaus on kielletty joko kokonaan tai osittain. Esimerkiksi Ruotsissa kettutarhaus on loppunut lain tiukennusten vuoksi, Järvinen huomauttaa.

Sivu 2 / 8