Työministeri Lindström myöntää palveluiden tehottomuuden – Järvinen vaatii TE-toimistoille vapautusta näennäisestä työstä

Työllisyyttä edistävien TE-toimistojen työntekijät joutuvat tekemään paljon näennäistä työtä, jotta he saavat itselleen riittävän määrän suoritusmerkintöjä. Työministeri Jari Lindströmin (sin.) mukaan tällainen toiminta ei edistä työnhakua.

Vihreiden kansanedustaja Heli Järvinen haluaa purkaa työttömien ja TE-toimistojen turhaa byrokratiaa. Järvinen vaatii, että TE-toimistot vapautetaan näennäisestä työstä.

         Meidän on luotava työllisyyttä tukevia palveluja, jotka aidosti, läpinäkyvästi ja reilusti auttavat työtöntä, Järvinen sanoo.

Järvinen kertoo tapauksesta, jossa työtön ei saanut henkilökohtaista yhteydenottoa haastattelusta puhumattakaan, mutta hänen täytyi kolmen kuukauden kuluttua työttömyyden alkamisesta todistaa lukeneensa työttömien oikeuksista ja velvollisuuksista. Näin työtön toteutti virkailijoiden mukaan työllistymissuunnitelmaa. Ilman todistusta työtön olisi menettänyt työttömyysturvansa.

         Miten tällainen toiminta edistää kenenkään työnhakua? Ei ole kenenkään etu, että työttömiä vain pompotetaan. Juuri tällaisista näennäisistä palveluista myös TE-toimistojen väki tulisi vapauttaa.

Järvinen jätti aiheesta kirjallisen kysymyksen, jossa hän kysyi työministeri Jari Lindströmiltä, miten tällaiset palvelut edistävät työpaikan löytämistä. Ministeri myönsi, ettei näennäisistä palveluista ole apua.

“Kirjallisessa kysymyksessä kuvatun kaltainen tehtävä ei lisää työttömän aitoja työllistymismahdollisuuksia. Tällaisessa tilanteessa työttömällä työnhakijalla tulisi olla mahdollisuus keskustella henkilökohtaisesti työllistymismahdollisuuksistaan TE-palveluasiantuntijan kanssa”, Lindström vastasi kirjalliseen kysymykseen.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan varapuheenjohtaja Järvinen on huolissaan siitä, tarjotaanko työttömille työnhakijoille riittävästi aitoja, työllisyyttä edistäviä palveluita. TE-toimistojen määräaikaishaastattelujen piirissä on edelleenkin vain 66 prosenttia työttömistä.

         Jos suurella osalla heistä työllisyyssuunnitelmat ovat esimerkin kaltaisia, on todellinen tilanne vieläkin lohduttomampi, Järvinen toteaa.

Työllisyyspalvelujen kehittämisessä kannattaisi ottaa mallia esimerkiksi Kuopion ja Pirkanmaan positiivisista tuloksista. Työnhakijoiden ja TE-virkailijoiden aidot kohtaamiset nopeuttivat työpaikan saamista ja vähensivät työttömyyttä alueilla.

Meidän täytyy saada työnantaja ja työnhakija aidosti kohtaamaan. Kun hallitus on leikannut työllisyyspalveluista lähes 100 miljoonaa ja sen jälkeen paikannut leikkauksia vain noin 30 miljoonalla, kyseessä on mahdoton tehtävä. TE-virkailijoille on varattava riittävästi resursseja ja aikaa työnhakijoiden tapaamiseen, jotta he voivat kokonaisvaltaisesti miettiä räätälöityjä etenemismahdollisuuksia ja vaihtoehtoja työttömän tukemiseen, Järvinen vaatii.