Helin blogi

Aktiivi- vai rangaistusmalli?

Eduskunnassa äänestetään tänään tiistaina työttömille suunnatusta aktiivimallista.

Jatkossa työttömyysturvaan tehdään 4,65 prosentin leikkaus, jos työtön ei kolmen kuukauden aikana ole ollut palkkatöissä, harjoittanut yritystoimintaa tai osallistunut työllistymistä edistäviin palveluihin. Jotta aktiivisuusehto täyttyisi, pitää olla töissä 18 tuntia kalenteriviikon aikana, ansaita yritystoiminnasta vähintään 240 euroa tai olla vähintään 5 päivää työllistymistä edistävissä palveluissa tarkastelujakson aikana.

 

Nimi on kaunis, mutta sisältö katala: käytännössä tukea leikataan, vaikka itse tekisi työnhaussa parhaansa siinä onnistumatta. Tukea siis leikataan, vaikka tekisi kymmeniä työhakemuksia tai vaikka toimisi tuntikausia vapaaehtoistyössä. Tämä yksinkertaisesti ei kannusta vaan kyykyttää, pompottaa ja simputtaa etenkin, kun te-toimistoja ei velvoiteta työllisyyspalvelujen tarjontaan.

 

Hallitus on tehnyt jo aiemmin monia leikkauksia työttömyysturvaan, jota on lyhennetty ja pienennetty. Tämä lisäys on poikkeuksellisen eriarvoistava ja länsimaisen käytännön vastainen, kun työtön joutuu leikkuriin riippumatta omasta toimeliaisuudestaan. Siksi tuntuu erityisen pahalta, kun keskustan eduskuntaryhmän pääsihteeri julkisesti kirjoittaa aktiivimallin ajamisen olevan "ihmisistä välittämistä". Tunnustan käsitykseni ihmisistä välittämisestä olevan hyvin erilainen. Siksi toivon, että saamme äänestyksessä tämän kammottavan lakiesityksen kumottua.

 

Heli Järvinen (vihr.)

Kansanedustaja

Kerimäki

100-vuotisjuhlavuotemme on hieno alku tulevaisuudelle

Varmasti yksikään suomalainen ei ole jäänyt osattomaksi 100-vuotisjuhlavuodestamme. Juhlavuoden järjestelyt alkoivat jo muutama vuosi sitten, ja tämän vuoden aikana hanke on konkretisoitunut tuhansiin erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin niin kulttuurin, liikunnan kuin yhteiskunnallisen vaikuttamisenkin saroilla, makuihin ja tuotteisiin aina kaurapuurosta vessapaperiin.

Erityisesti minuun on kolahtanut kevään Syödään yhdessä –kampanja, joka houkutteli erilaisia porukoita jakamaan aterian itselleen tuntemattomien tai huonosti tuntemiensa ihmisten kanssa niin kerrostalopihoissa, piknikillä kuin rautatieasemallakin. Hieno idea siitä, miten viime kädessä olemme kaikki samanlaisia ja kuinka yhdessä syöminen voi yhdistää meitä elämäntilanteestamme riippumatta.

Toinen vaikuttava teko oli äsken toteutettu valotaideteos, joka saatiin jalkautettua poikkeuksellisiin paikkoihin niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kuka olisi koskaan uskonut näkevänsä Olavinlinnan tai Saana-tunturin sinisenä? Vielä harvempi olisi uskonut näkevänsä brasilialaisen Kristus-patsaan, roomalaisen Colosseumin, Kanadassa sijaitsevan Niagaran putouksen, latvialaisen rautatiesillan tai Holmenkollenin hyppyrin kylpevän sinivalkoisessa valaistuksessa.

Voin vain kuvitella paikallisten ihmisten hämmästyksen: Mistä oikein on kyse? Mikä Suomi ja missä? Tempaus oli varmasti tehokkainta Suomen markkinointia maailmalla sataan vuoteen!

Henkilökohtaisesti minua kosketti myös Ruotsin päälehden kunnianosoitus Suomelle sekä kaikkiaan niille 700 000 suomalaiselle maahanmuuttajalle, jotka ovat vuosikymmenten aikana lähteneet etsimään parempaa elämää naapurimaasta. Juhlapäivän kunniaksi Dagens Nyheter ilmestyi itsenäisyyspäivänämme nimellä Päivän Uutiset. Mitään tyylikkäämpää on vaikea keksiä.

Parhaimmillaan Suomi 100 –juhlinta on kerännyt yhteen historiaa, visioita, loputonta sinnikkyyttä sekä eri alojen ihmisiä. Tästä hyvä esimerkki on Savonlinnassa ja Helsingissä toteutettu ooppera Aino Acktésta, jonka toteuttamisessa on ollut mukana lukemattomia ammattilaisia, harrastajia, opettajia ja oppilaitoksia. Se oli hieno muistutus siitä, miten yksi nainen sinnikkyydellään ja luovuudellaan on synnyttänyt jotain sellaista, joka on poikinut erilaista kulttuuria ja palveluja koko maakuntaamme jo yli vuosisadan ajan ja siitä, miten eri alojen taitajien yhteistyöllä pääsee pitkälle. Toivoa herättävintä toteutuksessa oli se, että se onnistui keräämään marraskuun hämärässä salit lähes viimeistä paikkaa myötä täyteen joka esityskerrallaan. Upeaa!

Ooppera sai oikeasti katsojansa miettimään sitä kaikkea hyvää, mitä meillä jo on, sekä niitä kaikkia mahdollisuuksia, jotka meidän pitää vain jatkossa saada parempaan hyötykäyttöön.

Parhaimmillaan Suomen 100-vuotisjuhlavuosi ei olekaan kertomus menneestä vaan katsaus tulevaisuuteen ja siihen, millaisia haluamme olla ja millaisina haluamme tulla maailmalla tunnetuiksi: osallistuvina ja osallistavina, ennakkoluulottomina, idearikkaina, toisistamme huolta pitävinä ja ennen kaikkea aikaansaavina ja osaavina toteuttajina. Nyt tarvitsemme enää uusia Aino tai Aimo Acktéita joka alalle!

Heli Järvinen (vihr.)

kansanedustaja

Sote-markkinat räjähdyspisteessä

Pari viikkoa sitten hampaani alkoi kipunoida siihen malliin, että oli pakko hakeutua hammaslääkäriin. Tämä tapahtui tietysti Helsingissä, eli poissa kotiseudultani. Siksi ensimmäinen kysymys aikaa varatessani oli, enkä mitenkään voisi mennä hoidattamaan ongelmaa Savonlinnaan. No, kivun takia en voinut, eli pääsin päivystykseen.

Hallitus on nyt saanut aikaan uuden esityksen sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä. Vaikka siinä on korjattu joitakin aiemman esityksen valuvikoja -  esimerkiksi poistettu yhtiöittämispakko, tulee se jakamaan terveysmarkkinat ennennäkemättömällä tavalla.

Suurilla yksityisillä toimijoilla tulee olemaan valtaisat markkinat, kun jokainen asiakas pääsee valitsemaan oman terveyspalvelukeskuksensa. Jos esimerkiksi minä jatkossa valitsisin Kerimäen terveyskeskuksen omaksi vaihtoehdokseni, tarkoittaisi se jatkossakin sitä, että muissa kuin akuuteissa asioissa minun pitäisi tulla hakemaan hoidot Kerimäeltä tai sen kanssa ehkä yhteisjärjestelmässä olevilta Savonlinnan terveysasemilta. Jos taas valitsen yksityisen toimijan, saan parhaimmillaan kymmenien kaupunkien valmiin hoitoverkoston.

Äskeisessä hammasongelmassa Kerimäen terveysaseman valittuani minulle jatkossakin vastattaisiin Helsingistä, että koitapa mennä kotiisi hoitamaan ongelmaa, kun taas vaikkapa Terveystalon valitessani minut toivotettaisiin tervetulleeksi pikaiseen hoitoon niin Savonlinnassa kuin Helsingissäkin.

Huoli on aiheellinen, sillä viidellä suurimmalla terveysalan toimijalla on tarjottavana aivan ainutlaatuiset verkostot, joista julkinen puoli voi alkuvaiheessa vain unelmoida: Attendolla on yhteensä yli 250, Terveystalolla lähes 140, Mehiläisellä yli 120 ja Aavalla ja Pihlajalinnallakin puolensataa hoivakotia sekä lääkäri- ja terveysasemaa eri puolilla Suomea.

Kun jaettavana on yli 20 miljardin euron markkinat, voitte olla varmoja, että tälle kakulle riittää jakajia. Luvassa on siis ennennäkemätön kilpailu uusista ja etenkin perusterveistä asiakkaista.

Vaikka asiakasseteli ja henkilökohtainen budjetti kuulostavat varmasti jokaisesta hienoilta asioilta, kannattaa varoa, mitä toivoo, sillä ne tulevat maksamaan paljon. Hintaluokkaa kuvaa se, että Helsingin asukkailleen tarjoaman hammashoidon asiakasseteli maksaa vuodessa noin 100 miljoonaa euroa. Kyseessä on siis yhden kaupungin kulut yhden alan asiakasseteleistä!

Kun tavoitteena on tasata terveys- ja hyvinvointieroja, sovittaa palvelut paremmin yhteen sekä samalla säästää 3 miljardia terveysmenojen nousupaineesta, on vaikea nähdä, miten asiantuntijoiden mukaan noin 1 miljardin euron kustannukset aiheuttavilla asiakasseteleillä näihin tavoitteisiin päästään. Sen sijaan kustannukset uhkaavat kasvaa ja keskittyä kasvukeskuksiin, joissa niitä perusterveitä hyväkuntoisia nuorehkoja asiakkaita riittää eniten.

Keskustan uppiniskaisuus 18 maakunnan mallista ja kokoomuksen samanaikainen uppiniskaisuus täydestä valinnanvapaudesta ja markkinoiden avauksesta voivat olla kohtalokas yhdistelmä koko uudistuksen toteuttamisen, suomalaisten terveyden ja terveydenhuollon kustannusten kannalta. Ainakin hallitus ottaa näin toimiessaan historiallisen suuren riskin, joka koskettaa jokaista suomalaista, noin 200 000 työntekijää sekä rahasummaa, joka vastaa lähes puolta koko valtion budjetista.

Tätä arviota tukee vahvasti 18-henkisen asiantuntijajoukon antama yksimielinen lausunto uudesta hahmotelmasta valinnanvapauslaiksi. Asiantuntijat toteavat, että esitysluonnos on selkeämpi ja toteuttamiskelpoisempi kuin edellinen versio, mutta että tähänkin malliin sisältyy vakavia ongelmia ja riskejä mm. rahoituksen, perusoikeuksien toteutumisen, maakuntien itsehallinnon, palveluiden integraation, asiakassuunnitelmien ja uudistuksen voimaantulon ajoituksen suhteen.

Sote-uudistus on tärkeä. Nyt pitää rakentaa sellainen malli, jolla uudistuksen alkuperäiset tavoitteet: terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen, kustannusten hillintä ja saumattomat hoivaketjut voidaan saavuttaa. Miten olisi, jos alussa rauhassa siirrettäisiin sote-palvelut maakunnille ja sen jälkeen tehtäisiin kokeiluja valinnanvapaudesta, kuten asiantuntijat ehdottavat? Silloin ei otettaisi niin suurta harppausta pimeään, josta ei enää pienin askelin pääse ulos.

Sivu 4 / 24

Miksi Heli?