Helin blogi

Terveiset OECD-maiden kokouksesta

Minulla oli ilo edustaa Suomea OECD-maiden kokouksessa ja pitää alustus syistä, jotka ovat pitäneet Suomen koulumenestystä mittaavan Pisa-tutkimuksen huipulla vuosia. Mm. näistä kerroin:

 

-meillä on laadukas opettajankoulutus, johon valikoituu vain 10-15% hakijoista ja jota todella arvostetaan. Ilman loppututkintoa virkaa opettajana ei saa.

-oleellista on myös koulutuksen laajuus. Koska nuoret helposti rakastuvat opiskeluaikanaan ja jäävät opiskelupaikkakunnalle, on tärkeää pitää yllä laajaa opettajankoulutuksen verkkoa. Jo nyt näyttää Itä-Suomen tulevaisuuden kannalta heikolta, kun koko Itä-Suomen opetus keskitetään yhteen paikkaan Joensuuhun. Länsi-Suomessa opetusta saa 8 yksikössä!!

-opettajan työ on arvostettua ja itsenäistä. Kukaan ei puhalla opettajan niskaan, vaan jokainen voi toteuttaa opetussuunnitelmaa luovasti ja itsenäisesti.

-toisin kuin vaikkapa Saksassa meillä oppilaita ei jaotella taitotason mukaan. Meillä ei myöskään ole erillisiä tyttö- tai poikakouluja. Lähes jokainen valitsee lähikoulunsa, mikä takaa käytännössä myös laadun säilymisen jokaisessa koulussa.

-riippumatta siis sosiaalisesta, taloudellisesta tai uskonnollisesta taustasta koulu ja koulutus on yhtäläinen.

-koulutus on kaikille pääosin maksutonta. Kirjat, opetusmateriaalit, terveydenhoito ja matkat maksetaan jokaiselle aina lukioon asti.

-kaikilla lapsilla on myös oppivelvollisuus 9 vuotta riippumatta taidoista,
kunnosta tai vammoista.

-iso tekijä on myös yhtenäiset koulupäivät ja maksuton kouluruokailu. Vain reilulla parilla eurolla oppilasta kohden varmistetaan paitsi, että jokainen lapsi saa joka päivä lämpimän aterian, myös se, että vanhemmat -lue: äidit- vapautetaan lounaan ja eväiden laitosta työelämään.

-laatua ei saa määrällä. Esimerkiksi Isossa Britanniassa koulutie voi alkaa 3-vuotiaana ja kouluvuosi sisältää 150 tuntia enemmän kuin Suomessa. Silti päihitämme britit Pisa-tuloksissa joka kategoriassa.

 

Laadukkaan koulutuksen voisi kiteyttää hyvän kehään.

 

Sodan jälkeen lapsikuolleisuus oli meilläkin paljon yleisempää, maa ja etenkin miehet verillä ja rakennustyö aloitettiin lähes tyhjästä. Asiaansa uskovat ihmiset loivat kuitenkin kattavan neuvolajärjestelmän, laadukkaan päivähoidon ja oikeuden varhaiskasvatukseen jokaiselle lapselle.

 

Silti myös meillä oppimistulokset ovat eriarvoistumassa. Luonnontieteiden, lukemisen ja matematiikan osaaminen on heikentynyt erityisesti pojilla. Perheiden asema alkaa näkyä myös oppimistuloksissa. Siksi tarvitsemme myös uusia keinoja, jottei tilanne enää heikkene. Mieluusti kuulen, mitä keinoja te löydätte ja ehdotatte!

 

Maksuton koulutus, laadukas tukiopetusjärjestelmä, osaavat psykologit ja kuraattorit sekä ehkä maailman parhaat opettajat yhdistettynä ideaan elämänmittaisesta oppimisesta on arvo, jota ei kannata hylätä tai romuttaa. Pidetään siksi kiinni laajasta ja laadukkaasta opetuksesta jatkossakin. Se on paljon tärkeämpi arvo kuin yksittäiset Pisa-tulokset.

Kysy, mitä haluat!

Eduskunta avaa Suomi 100-juhlavuoden kansanedustajat kouluissa –tapahtumalla, jossa kansanedustajat vierailevat kouluissa tammikuun lopussa. Teemaviikko on virallinen osa Suomi 100 –ohjelmaa. Tapahtuma on eduskunnan tärkeimpiä tapahtumia juhlavuotena, jonka teemana on Yhdessä.

Tapahtuman aikana kansanedustajat vierailevat yli 450 koulussa ympäri Suomen Ahvenanmaalta Enontekiölle. Se on maantieteellisesti lähes koko Suomen kattava tapahtuma, jonka myötä me kansanedustajat tapaamme tuhansia nuoria ja käymme heidän kanssaan vuoropuhelua. Toiveen mukaisesti minäkin pistin ehdotuksen mahdollisuudesta kaikille Etelä-Savon kouluille sillä seurauksella, että yhdessä viikossa tuli yli 30 kutsua!

Kiitos niistä jokaisesta! Ihan kaikkia kouluja en ehdi kiertää nyt tammikuussa, mutta 3 koulun päivätahtia yritän tehdä parhaani ja nyt kiertueelta ulkopuolelle jääneiden koulujen kanssa yritän sopia tärskyjä myöhemmin.

Valtaosassa kouluista on ohjelmassa kansanedustajan kyselytunti. Me kerromme omasta työstämme, mutta myös mistä tahansa muista oppilaita ja opiskelijoita kiinnostavista asioista.  

Muutaman koulun kanssa olen jo ehtinyt aloittaa, ja kysymykset vaihtelevat maan ja taivaan välillä. Mitä mieltä olet TTIP-sopimuksesta, kuka on mielestäsi tärkein ihminen eduskunnassa ja mitä syöt lounaaksi?

Ehkä yleisin kysymys on kuitenkin se, miksi kiinnostuin politiikasta ja miten valitsin juuri tämän puolueen. 

Kiinnostus politiikkaan lähti kotoa. Meidän 6-henkisessä perheessämme keskusteltiin ja väiteltiin kovasanaisestikin yhteiskunnallisista asioista aika usein. Vaikka vanhemmillani oli hyvin selkeät - ja osin mustavalkoisetkin - käsitykset, he arvostivat hyviä perusteluja silloinkin, kun he itse olivat eri mieltä asioista.

Ja vaikka sana politiikka kuulosti jo silloin ja kuulostaa edelleenkin monista luotaantyöntävältä, on kyse yksinkertaisesti omaan ja yhteiseen elämäämme vaikuttamisesta ja siihen liittyvästä päätöksenteosta. Mitä toivot omalta lähikoulultasi? Miten päivähoitopaikat kannattaa sijoittaa ja mitä se saa maksaa? Missä kunnossa haluat yhteisen maapallomme olevan, kun jätämme sen seuraaville sukupolville? Varmasti jokaisella on näihin asioihin joku mielipide. Osallistuminen politiikkaan on vain keino viedä omia ajatuksia eteenpäin.

Mutta miksi sitten juuri Vihreät? Itselläni valinta lähti käyntiin ottamalla esiin kaikki mahdolliset puolueet ja sulkemalla ulos ryhmiä yksitellen sen mukaan, missä en ainakaan voi olla samaa mieltä. Kun työkseen puuhasi erilaisten uutis-, luonto-, kuluttaja-, ja asiaohjelmien parissa toimittajana ja yrittäjänä, oli oma arvo- ja vaatimuslista kohtuullisen pitkä. Vihreissä ilahdutti ja ilahduttaa edelleen se, ettei asioita katsota järjestelmällisesti oikealta eikä vasemmalta, vaan yritetään löytää toimivia käytännön ratkaisuja. Kun sen yhdisti omiin arvoihini, eli työntekoon planeettamme pelastamisen puolesta, huolenpitoon siitä, että kaikilla on samat mahdollisuudet, että he mahtuvat samaan veneeseen eikä ketään jätetä ja ihmisten kannustamiseen eteenpäin silloinkin, kun omat tai perheen voimavarat eivät riitä, oli valinta aika helppo.

Kaikki nämä asiat tullevat esiin koulukierroksellakin. Ihanaa on myös törmätä kysymyksiin, joihin ei ole tullut edes miettineeksi vastauksia. Yksi haasteellisimmista tuli ekaluokkalaiselta tytöltä. 

-Montako ovea on Eduskuntatalossa? Jouduin pahoittelemaan, etten yhtään tiedä, mutta lupasin selvittää. Kiinteistöhuollon mukaan niitä on yli 1000.

Mitä sinulle kuuluu?

Me elämme hienossa pienessä maassa. Väkiluvultaan Suomi on noin 115. suurin valtio, pinta-alaltaan 64:s. Suomen väestö on vain 0,07 prosenttia maailman väestöstä ja meidän pinta-alamme on saman verran maailman pinta-alasta. Tilastokeskus on koonnut kattavan listan asioista, joissa olemme silti maailman parhaita.

 

Suomi on maailman turvallisin ja vakain maa. Meillä on riippumattomin oikeusjärjestelmä, vapain lehdistö, paras hallinto, vähiten järjestäytynyttä rikollisuutta ja vapaimmat vaalit. Lukutaitomme, peruskoulutuksemme sekä henkinen pääomamme on maailman paras. Suomi on myös aivan huippuluokkaa, mitä tulee ihmisten onnellisuuteen, korruption vähäisyyteen, sosiaaliseen kehitykseen, ihmisten väliseen luottamukseen, tasa-arvoon ja äitien hyvinvointiin.

 

Silti meillä näkyy ihmisten sama kahtiajakautuminen, mikä muuallakin maailmassa. Samaan aikaan kun suurin osa väestöstä voi hyvin, osallistuu, lukee, liikkuu ja välittää, osa porukasta tipahtaa yhä selvemmin heikon toimeentulon, ennakkoluulojen, tietämättömyyden, ongelmien ja vahvan osattomuuden tunteen keskelle.

 

Meillä on koko ajan isompi joukko etenkin nuoria miehiä, jotka tipahtavat opintojen ja työnteon polulta ja uhkaavat syrjäytyä. Vaikka suomalaiset ovat Euroopan toiseksi ahkerimpia kirjaston käyttäjiä, meillä on yhä isompi joukko ihan kaikenikäisiä, jotka eivät lue kirjoja eivätkä lehtiä, ja siksi jäävät helposti nettisivujen ja valemedian valheelliseen tai pahasti puutteelliseen pintatodellisuuteen.

 

Muutos on iso. Vielä minun lapsuudessani oli koko kylän lapset. Oli lähes sama, millaiseen perheeseen synnyit, sillä olit osa joukkoa. Omaan paikkaan ja olemiseen riitti juuri se, että olit. Kylä huolehti, auttoi ja osallisti.

 

Sitten hyvää hyvyyttämme rakensimme sosiaaliturvan, joka auttoi kuoppapaikoissa, rakensi siltoja silloin, kun piti päästä elämän niemeltä toiselle. Samalla kuitenkin yhteisöllisyys väheni. Emme enää ole osallisia pelkästään olemisemme perusteella, vaan osallisuus riippuu vaatetuksesta, vanhempien ammatista, synttärikutsuista ja kännyköistä.

 

Osallisuutemme on pirstaloitunut. Samalla yksinäisyys on lisääntynyt ja osattomuus kasvanut. Eikä se koske vain lapsia, vain vanhuksia, vain maahanmuuttajia, vain kaupunkilaisia, vain vähemmistöjä, vain liikuntarajoitteisia vaan se koskee meitä kaikkia.

 

Nyt joulun ja itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlien alla on meille jokaiselle oikea hetki kysyä, mitä läheisillemme aidosti kuuluu. Mitä juuri minä voisin tehdä jonkun toisen hyväksi? Mihin minä voisin osallistua?

 

Sanotaan, että me suomalaiset olemme hyviä vaikenemaan kahdella kielellä. Tuntuu siltä, että olemme hyviä myös olemaan yksinäisiä yhdessä. Pidetään yhdessä huolta, ettei se ole totta.

 

 

Sivu 4 / 19

Miksi Heli?