Helin blogi

Miten kollega kutsutaan kahville?

 -Miten toisen puolueen edustaja kutsutaan kahville? kysyi eräs Myanmarin politiikkakoululaisista ihan vakavissaan, kun avasimme heille suomalaista käytäntöä pari viikkoa sitten.

Kysymys kuvaa hyvin sitä, mitä alkutekijöissään demokratiakehitys on maassa, jossa sotilasjuntta ehti hallita vuosikymmeniä ja jossa kansalaisten mielipidettä on kysytty vasta vajaan vuosikymmenen ajan.

Siksi Demon yhdessä hollantilaiskollegojen kanssa järjestämässä politiikkakoulussa kynät sauhusivat ja kysymykset sinkoilivat, kun me paikalla olleet kaksi kansanedustajaa yhdessä yritimme vääntää yhteistyön rautalangasta.

Kysymykset olivat moninaisia: Miten suomalaista perustuslakia voi muuttaa, mitä oppositiossa voi tehdä ja miten uskonto ohjaa päätöksentekoa. Yritimme parhaamme mukaan perustella, miksi kansanvallan ja hyvän päätöksenteon näkökulmasta on tärkeää, että maassa on vapaa lehdistö; että päätöksentekijän Raamattu on perustuslaki ja että armeijan johto ja kehittäminen on vaaleilla valitun eduskunnan ja presidentin käskyn alla.

Myanmar on oiva esimerkki siitä, mitä Demon puolueiden välisellä keskustelulla voi saada aikaan. Toinen kurssiryhmä pursui intoa, ja moni heistä on asettunut myös ehdolle syksyn parlamenttivaaleihin.

Tarvetta toiminnalle on valtavasti, mutta koulutuksen tulevaisuus säästöjen paineessa ei näytä ruusuiselta. Nyt onkin lupa peräänkuuluttaa ministeriltä lupausten lunastamista siitä, että kehitysavussa painotetaan naisten ja tyttöjen aseman sekä demokratian edistämistä.

Siinäkin taitaa toimia parhaiten sama vastaus kuin alun kysyjällekin: Kollega kutsutaan kahville ihan reilusti tarttumalla hihaan ja kutsumalla kahville. Ilman yhteistyötä ei pärjätä Suomessa eikä Myanmarissa.

Mihin ryhmään kuulun?

Vihreä Lanka nro 8 väittää poliittisiksi kannanotoikseni jotain sellaista, jota en tunnista itsestäni. Lehti väittää, että kannatan velkaantumisen kääntämistä laskuun vaikka se tarkoittaisi leikkauksia palveluihin ja etuuksiin.

Vaalikoneessa sanon, että "on selvää, että lastemme ja lastenlastemme takia kipeä käännös pitää tehdä. Suomen ongelma ei ole liian kattavat palvelut, vaan ennenkaikkea työelämän ulkopuolella olevaa 600 000 työikäistä ja -kykyistä. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan 27 000 työtöntä merkitsee valtiolle yhden (1) miljardin laskua. Ensisijaista on siis löytää tälle porukalle töitä ennen palvelujen ja etuuksien leikkaamista".

Lehden mielestä kannatan myös kauppojen aukiolon vapauttamista. Vastaukseni koneessa on, että "kannatan vapauttamista silloin, kun kauppiaat voivat tehdä ratkaisun itsenäisesti ilman esimerkiksi kauppakeskusten yhteisohjeita. Henkilökohtaisesti arvostan silti sitä, että sunnuntai ja pyhä eivät ole kaupan".

Vielä omituisempaa on väite siitä, olisin samaa mieltä kuntien lukumäärän leikkaamisesta vaikka pakolla. Vaalikoneessa vastaan, että "kuntien määrää tulee kannustavasti pienentää, mutta lain takaamaa itsehallintoa pitää kunnioittaa".

Juttu oli tehty katsomalla vain vastauksia siitä, olenko täysin vai osittain samaa mieltä vai täysin vai osittain eri mieltä. Kun olin vastannut olevani väittämien kanssa osittain samaa mieltä, vaikkakin noilla tarkennuksilla, oli johtopäätös, että kannatan velkaantumisen kääntämistä laskuun ja kuntien lukumäärän vähentämistä hinnalla millä hyvänsä. Ja samaan halpaan menee varmasti moni muukin vaalikoneen käyttäjä. Ylipäänsä vaalikonevastaajana pohdin ongelmaa siitä, olenko jossain asiassa enemmän osittain samaa mieltä vai osittain eri mieltä, kun minulle ne ovat aika yksi ja sama asia.

Lukijat päättäköön, mitä mieltä olen.

Uusi Kaakkois-Suomen vaalipiiri vaatii uutta ajattelua

Uusi vaalipiiri tuo asukkailleen 17 yhteistä kansanedustajaa entisten 6 eteläsavolaisen, 6 Kymen alueen ja 6 eteläkarjalaisen edustajan sijaan.

Seppo Laukkanen (LS 27.3.) pelkää, että uusi piiri voi vähentää äänestysintoa, mutta oman äänen vaikutuksen kasvaminen voi myös lisätä sitä! 

Vikoineenkin uusi piiri luo äänestäjälle turvan, josta ennen voitiin vain uneksia. Vai mitä ajattelette entisestä isoja puolueita suosivasta 14 prosentin äänikynnyksestä, joka takasi sen, ettei pienemmän kannatuksen omaavilla puolueilla ollut mitään mahdollisuutta saada omaa ääntään omin voimin kuuluviin? Nyt äänikynnys on 4 prosenttia, eli kaikilla sitä suositummilla puolueilla on mahdollisuus vähintään yhteen paikkaan. Tämä vakuutus tuo äänestäjille uutta intoa käyttää ääntään, ja etenkin vihreille intoa tehdä vaalityötä, kun kerrankin edustajanpaikka tai jopa kaksi on omin voimin saatavissa.

On myös jokaisen kaakkoissuomalaisen etu, että uudet edustajat ovat koko alueen asialla ja heitä koko alueen voimin myös hyödynnetään. Niin Saimaan hyvinvointi, Venäjän rajanylityspaikat, liikenneongelmat kuin koulutuspaikat ja kulttuurin hupenevat varat täytyy pitää jokaisen työlistalla riippumatta siitä, onko edustaja Savonlinnasta tai Kotkasta. Uusi aika haastaa äänestäjät ja ehdokkaat ennen vaaleja, mutta myös alueiden toimijat vaalien jälkeen, jotta he oppivat käyttämään uuden mahdollisuuden.

Intoa vaaleihin siis sekä ehdokkaille että äänestäjille! 

Heli Järvinen

vet.kansanedustaja

kansanedustajaehdokas (vihr.)

Sivu 26 / 30

Miksi Heli?