Helin blogi

Meille saa tulla

Kun Joensuussa rasismi nosti päätään reilu vuosikymmen sitten, tavalliset joensuulaiset alkoivat toimia. He perustivat onnistuneen kampanjan: Meille saa tulla.

Sama on tapahtunut maanlaajuisesti koko Suomessa viime viikkoina. Kun perussuomalaisten kansanedustaja kutsui osaa suomalaisista ihmisistä vihollisikseen ja julisti taistelua näitä ja monikulttuurisuutta vastaan, suomalaiset heräsivät. Yli 20 000 ihmistä eri puolilla Suomea kokoontui osoittamaan olevansa eri mieltä. Joukossa olin myös minä, piispa Irja Askola ja Suomen koripallomaajoukkue Susijengi. Sen johtaja kiteytti myös monikulttuurisuuden hienosti:

-Olimmepa valkoisia tai mustia, pitkiä tai pätkiä, puhuimmepa suomea tai englantia, kaikki lähdemme joka otteluun voittamaan Suomen puolesta.

Suurin osa Suomeen tulevista ulkomaalaisista tulee ja on tullut tänne työn tai rakkauden perässä. Heidän merkityksensä suomalaiselle taloudelle, työelämälle ja kulttuurille on ollut suurempi kuin tunnustammekaan.

Samaan aikaan velvollisuutemme on huolehtia sodan ja kurjuuden jaloista pakoon pyrkivistä. Suomi kipuilee sen kanssa, että meille tulee vajaat 1000 pakolaista vuodessa. Samaan aikaan Kreikkaan ja Italiaan tulee sama määrä pakolaisia päivässä, ja asiantuntijat sanovat tämänkin olevan vain jäävuoren huippu.

Kun asiasta puhutaan, tuntuu meidän oma muistimme olevan kovin lyhyt. Paheksumme kovin helposti tänne pyrkiviä, vaikka Suomesta lähti sodan jaloista pelkästään Ruotsiin yli 400 000 ihmistä. Onneksi Ruotsissa riitti silloin ymmärrystä ja vastuuntuntoa ottaa tämä porukka vastaan. Nyt samaa testataan meidän kohdallamme.

Meidän kaikkien pitää kantaa vastuu asiasta. Vaikuttavinta ja pitkäjänteisintä on saada asiat lähtömaissa sen verran toimiviksi, ettei pakottavaa tarvetta sodille ja uhkarohkeille merten ylityksille olisi. Demokratian ja koulutuksen kehittäminen sekä naisten ja tyttöjen aseman parantaminen on selvitysten mukaan tässä tehokkainta työtä. Tämän on tunnustanut kehitysavusta vastaava ministeri Toivakkakin, joka on luvannut priorisoida kehitystyössä nämä. Siksi on käsittämätöntä, kuinka kaikelta kehitystyöltä leikataan kuitenkin 43 % toiminnasta. Miten se tukee demokratian ja naisten ja tyttöjen aseman parantamista? Millaista priorosointia se on?

Pitkäjänteisen työn rinnalla joudumme ratkomaan täällä olevien ja tänne tulevien yhteiselämän kiemuroita arjessamme juuri nyt. Ja siihen meistä jokainen voi vaikuttaa. Olen ehdottanut jokaiselle maahanmuuttajalle - olipa syy tuloon mikä tahansa - omaa suomalaista isäntäperhettä, joka voisi kertoa tulijalle, miten vastaa käytetään ja miten karjalanpiirakoita tehdään. Samalla uuteen yhteiselämään sopeutuisivat molemmat ehkä nykyistä paremmin? Olen saanut kokeilla toimintaa myös itse, kun suostuin tehtävään ammattikorkeakoulun etsiessä vapaaehtoisia mentoreita ulkomaalaisille opiskelijoilleen. Suosittelen ja pidän huolen, että meille saa jatkossakin tulla.

Oppositio ei nokittele

Jukka Ahdelma kirjoittaa hallituspuolueiden ihmettelevän opposition nokittelua. Väitteessä on pari ongelmaa: Ensinnäkään koko oppositio ei nokittele, vaan ainakin me vihreät olemme reilusti niiden asioiden takana, joiden takana olimme ennen vaalejakin. Annamme täyden tukemme hallitukselle muun muassa biotalouden edistämiselle ja perustulon kokeilemiselle. Ymmärrämme myös säästötarpeet. Me olisimme sitoutuneet parin miljardin euron sopeuttamiseen, eli ihan samoihin lukuihin, joita keskusta ja perussuomalaisetkin ennen vaaleja esittivät ja joiden puolesta enemmistö suomalaisista myös vaaleissa äänesti!

On helppo ymmärtää, että jos kustannukset ovat syntyneet 20 vuodessa, ei menoa voi kääntää posiviitiseksi yhdessä hetkessä. Jos leikkaukset tehdään kertaheitolla vuodenvaihteessa, kuten hallitus nyt uhkaa, syntyvät säästöt ovat paljon pienemmät kuin lasku, joka riuhtaisusta syntyy. Jo nyt tehdyillä päätöksillä pelkästään kuntoutuspuolelta uhkaa jäädä pelkästään meidän alueeltamme yli 60 ihmistä työttömäksi ja yli 13 000 suomalaista ilman kuntoutusta. Asiantuntijat ovat arvioineet, että kuntoutukseen kaavailluilla 20 miljoonan euron säästöllä uhkaa syntyä moninkertainen lasku, töissä ei jakseta entiseen malliin eivätkä työurat pitene. Samoin työllisyysrahojen leikkauksella vain pahennetaan ongelmia niiden korjaamisen sijaan Jos varhaiskasvatukseen ja koulutukseen kohdistuvat yli 600 miljoonan euron säästöt toteutetaan, se näkyy kipuiluna kaikkialla: yli 30 oppilaan ryhmäkokoina ja vähenevinä koulutuspaikkoina.

Väitteen toinen ongelma on se, että eivät opposition toimintaa ihmettele hallituspuolueet, vaan vain niiden nuoret uudet kansanedustajat. Oppositio on tärkeä osa demokratiaa. Jos oppositiota ei ole, on meno kuten Pohjois-Koreassa, ja sitä ei kai kukaan halua?

Syytökset siitä, ettei oppositio "näe kokonaisuutta" tai ettei oppositio "ole esittänyt omaa mallia talouden vakauttamiseen" voi laskea kokemattomuuden piikkiin. Ihan varmasti tulemme katsomaan kokonaisuutta ja esittämään oman mallimme, mutta se tapahtuu sitten, kun on hallituksen budjettikäsittelyn ja oppositiopuolueiden varjobudjettien aika. Olemme luvanneet julkaista omamme elokuussa.

Lähi- ja työmatkaliikenne pitää turvata

VR:n ilmoitus lopettaa aamun aikaisimmat ja illan myöhäisimmät junavuorot Savonlinnan ja Parikkalan välillä on kuin märkä rätti alueen ihmisten kasvoille. Vuorot pitää saada säilymään, jotta työmatkaliikenne Savonlinnan seudulta ympäri Suomea voidaan turvata.

Savonlinnan ja Parikkalan välinen liikenne perustuu liiketoimintaan, jonka pitää olla kannattavaa. Lakkautettavien vuorojen kohdalla näin ei ole, sillä junat kulkevat lähes tyhjinä toiseen suuntaan. Koska näihin vuoroihin lienee mahdotonta saada maksavia asiakkaita riittävästi, on mietittävä muita keinoja.

Yksi keino on saada kiskobussiliikenne liikenneministeriön tukemaan sopimusliikenteeseen, jota valtio tukee 35 miljoonalla eurolla vuosittain kaukoliikenteen osalta. Nyt hallitukselta pitää vaatia, ettei näihin rahoihin tule suunniteltua 15 miljoonan euron leikkausta, joka olisi tälle tavoitteelle kuolinisku ja joka on pääsyy nyt suunniteltuun vuorojen karsintaan.

Vielä parempi olisi saada Savonlinnan ja Parikkalan välinen kiskobussiliikenne osaksi velvoiteliikennettä, jossa valtio korvaa 20 miljoona euro vuodessa, jotta se hoitaa liikennettä kannattamattomilla raideosuuksilla.

Jos hallituksen päätä asiassa ei saada käännettyä, pitää seutukunnallamme vakavasti miettiä, mikä joukkoliikennemuoto on Savonlinnalle työmatkaliikenteenä kannattavinta ja tehokkainta ja mitä on tärkeintä tukea? Mikä on ympäristön kannalta järkevintä sekä mahdollisimman hyvin alueemme asukkaiden palvelutarvetta tukevaa? Millä saamme luotua seutumme miellyttäväksi sekä haluttavaksi paikaksi asua nykyisissä haastavissa työolosuhteissa, jossa työssäkäyntialueet ja mahdolliset työpaikat ovat usein kaukana kotoa?

Tässä keskustelussa pitää pohtia kaikkien julkisten liikennemuotojen jatkoa ja tukea.

Ja kolmanneksi, jos taistelu junavuoroista hävitään, pitää pohtia korvaavan linja-autoliikenteen aikaansaamista. Selvää kaikille lienee se, että lähi- ja työmatkaliikenne pitää jatkossakin turvata Savonlinnan seutukunnalla.

Sivu 25 / 30

Miksi Heli?