Helin blogi

Miten saamme somen terveeksi?

Netti ja sosiaalinen media (some) ovat sairastuneet. Ne pursuavat vihapuhetta ja kommentteja, jotka saavat ihmisen voimaan pahoin. Kohteena ovat milloin oppilaat, opettajat, työkaverit, maahanmuuttajat, muut vähemmistöjen edustajat, poliitikot ja julkisuuden ihmiset. Siis samat ihmiset, joiden kanssa elämme arkeamme ja hoidamme ongelmiamme; ihmiset, joilla jokaisella on tunteet ja läheiset kuten muillakin. Ja kun kieli ja kommentit vaihtelevat herjauksen ja kunnianloukkauksen välimaastossa, maltilliset puheenvuorot poistuvat, mikä vääristää kuvaa entisestään.

Somesta on tullut loistavan tiedonhaku-, palaute- ja yhteydenpitokanavan sijaan myös ihmisvihan, vähättelyn, alistamisen ja kiusaamisen väline. Ja muutoksen olemme saaneet aikaan me, ihan mukavat ja nenätysten useimmiten hyvin käyttäytyvät suomalaiset.

Siksi perussuomalaisen kansanedustajan rasistinen kirjoitus on paljon kokoaan isompi. Vaikka sen yksittäisenä tekstinä voisi vielä rutistaa romukoppaan, on se antanut jo sadoille tuhansille muille oikeutuksen pistää vieläkin "paremmaksi". Jos kerran kansanedustaja voi heitellä noin mauttomia ja loukkaavia kommentteja, voin minäkin.

Kaiken vihapuheen keskellä on hienoa, että pääministeri lähtee näyttämään esimerkkiä tarjotessaan tyhjää kotitaloaan sotaa pakeneville turvapaikanhakijoille. Ja sitä murheellisempaa on, että sekin on leimattu oman edun tavoitteluksi, tavallisten suomalaisten unohtamiseksi ja jopa rikollisjengien kosimiseksi. Moiselle ajattelulle pitää saada vastavoima. Kaikki me, joilla ei ylimääräisiä tyhjiä koteja ole, voisimme pohtia, miten saamme yhteiselämän jatkossa sujumaan paremmin erilaisten kulttuurien ja tapojen kohdatessa. Jos saamme vastaanottokeskuksia omalle seudullemme, kutsun kaikki halukkaat mukaan kaveriksi tulijoille. Se ei vaadi koulutusta, eikä juuri kielitaitoakaan, vaan halua jakaa pieni osa arjestaan tulijoiden kanssa ja saada niin omat kuin tulijoidenkin ennakkoluulot hälvenemään.

Haluan irtisanoutua myös some-vihasta. Some pitää parantaa, ja pelkkä laastari ei nyt auta. Lainsäädäntöä pitää tarkistaa nettiherjausten osalta, mutta se ei riitä. Toivon, että koko Suomessa, jokaisessa koulussa ja luokassa, työpaikoilla ja somessa saadaan aikaan vihapuheen vastainen kampanja. Minä en vihaa -kampanjalla jokainen voisi sitoutua vihattomaan kieleen.

Kriittinen ja kiukkuinenkin saa olla, mutta vanha hyvä sääntö kannattaa muistaa: älä ikinä, koskaan, kirjoita mihinkään, ei someen, viestiin, sähköpostiin tai kirjeeseen mitään sellaista, jota et ole valmis lukemaan oman päivälehtesi etusivulta. Tämä neuvo auttaa kirjoittamaan ja olemaan ihmisiksi. Tällaisia rehtejä ihmisiä me Suomessa asuvat kai haluamme edelleen olla?

 

Pakolaiset ansaitsevat asiallisen kohtelun ja kirjoittelun

Pakolaisuus on valtava ongelma maailmassa. YK arvioi, että kaikkiaan noin 60 miljoonaa ihmistä vaeltaa maailmalla etsien uutta kotia. Heistä suurin osa on sotivien maiden naapureissa Afrikassa ja Aasiassa. Myös Suomi joutuu kantamaan osansa vastuusta, mikä ei ole helppoa kummallekaan osapuolelle. Pakolaiset joutuvat kulkemaan tänne vieraaseen kulttuuriin vaarallisen ja uhkarohkean matkan, ja me suomalaiset vieroksumme helposti uusia tapoja ja ihmisiä. Silti vaikea asia ansaitsee asiallista kirjoittelua.

Sami Sinkkonen (IS 20.9.) syyttää maahanmuuttovirastoa toimimattomuudesta, kun suurin osa tulijoista on Irakista ja Somaliasta, eikä Syyriasta. Valitettavasti sotaa käydään näissä kaikissa maissa. Maahanmuuttovirasto on linjannut Irakin keskiosat sekä Etelä- ja Keski-Somalian alueiksi, joilta tuleville myönnetään oleskelulupia toissijaisen tai humanitaarisen suojelun perusteella pelkästään kotialueen turvallisuustilanteen vuoksi.

Sinkkonen väittää, että Ruotsissa maahanmuutto aiheuttaa vuosittain 2,8 miljardin euron kustannukset. Päinvastoin Ruotsissa kesällä valmistuneiden Reforminstitutetin ja Arena Idénin selvitysten mukaan maahanmuutto on tuottanut Ruotsille 900 miljardia kruunua eli yli 90 miljardia euroa vuodesta 1950 lähtien ja tuonut kansantuotteeseen 22 prosentin kasvun.

Ruotsissa pitkällä aikavälillä tehtyjen selvitysten mukaan maahanmuuttajien kotouttaminen on Ruotsille kannattava investointi: se lisää kilpailukykyä, kasvattaa ulkomaankauppaa, vahvistaa yrittäjyyttä ja lisää työmarkkinoiden joustavuutta. Lisäksi maahanmuutto nuorentaa maan väestön ikärakennetta.

Selvitykset osoittavat, että maahanmuutosta aiheutuvat kustannukset ovat pääasiassa lyhytaikaisia, mutta hyödyt pitkäkestoisia. Taloudelliset hyödyt ovat kuitenkin kustannuksia vaikeammin mitattavissa, minkä vuoksi kustannuksia yleensä korostetaan ja hyötyjä aliarvioidaan.

Raimo Heinänen (LS 18.9.) paheksuu ”pakolaisia”, jotka rahoittavat maahanmuuton suurella rahalla. On totta, että monet pakolaiset joutuvat myymään koko omaisuutensa: kotinsa, autonsa ja lehmänsä, saadakseen kokoon lähtöön tarvittavat rahat. Se ei tee heistä pakolaisina yhtään huonompia kuin muistakaan, mutta on meille selkeä osoitus siitä, miksi pakolaistilanteeseen pitäisi puuttua jo siinä vaiheessa, kun pakolaisleirit sotivien maiden naapureissa täyttyvät. Vain silloin voimme taata poispääsyn myös vanhuksille, vammaisille ja kaikkein köyhimmille.

Heinäsen mielestä 75 % maahanmuuttajista on nuoria miehiä. YK:n mukaan kaikista pakolaisista kuitenkin 49 % on naisia, vaikka meille hankalien ja pitkien merimatkojen takia tuleekin enemmän miehiä.

Toimittaja Jari Lappalainen (IS ja LS 28.9.) väittää, että ”Dublinin sopimuksen mukaan pakolaisten tulisi hakea turvapaikkaa ensimmäisestä EU-maasta, johon he hakeutuvat”. Oikeasti Dublin-sopimus velvoittaa vain EU-valtioita ja niiden viranomaisia.

Yksittäisille ihmisille se ei aseta mitään velvollisuuksia. Jos henkilö ei ilmoittaudu ensimmäisen maan viranomaisille, niin hän voi matkustaa vaikka halki Euroopan ja pyytää turvapaikkaa missä tahansa. Dublin III-asetuksen mukaan hakemuksen käsittelystä vastaa se jäsenvaltio, jossa pakolaisen sormenjäljet on ensimmäiseksi tallennettu tai jossa hän on jättänyt turvapaikkahakemuksen.

Monissa jutuissa puhutaan laittomista pakolaisista ja vastaanottokeskusten lisäämästä rikollisuudesta. On kuitenkin ihmisen perusoikeus hakea turvapaikkaa eli yksikään pakolainen ei ole laiton. Ne, jotka eivät ole oikeutettuja turvapaikkaan, käännytetään. Heinäkuuhun 2015 mennessä tehdyistä turvapaikkapäätöksistä noin 40 prosenttia oli myönteisiä. Poliisin mukaan taas vastaanottokeskukset eivät ole lisänneet rikollisuutta.

Tämänhetkiseen pakolaisongelmaan ovat syypäitä niin lähtö- kuin länsimaatkin. Lähtömaissa sota on pakottanut ihmiset jo vuosien ajan pakolaisleireille, ja kun länsimaat eivät tarttuneet vuosien varrella niiden ongelmiin riittävän vakavasti, ovat olot alkaneet käydä tukaliksi ja elämä toivottomaksi. Viimeinen pisara monille lähtijöille on ollut kansainvälisen ruoka-avun loppuminen leireiltä.

Siksi kaikkien, mutta etenkin maahanmuuttokriittisimpien, pitäisi nyt vedota isoin joukoin hallitukseen, joka aikoo leikata kehitysyhteistyövaroista lähes puolet tilanteessa, joka vaatisi päinvastoin varojen lisäämistä ja ongelmien ratkomista niiden alkulähteillä. Ja siksi kaikkien kannattaa olla mukana sopeuttamassa tulijoita elämäämme, sillä mitä paremmin ja nopeammin kotoutuminen, kielen oppiminen sekä koulutuksen ja töiden löytäminen saadaan vauhtiin, sitä suuremman hyödyn me jatkossa tulijoista saamme. Vähintä, mitä toivoisi, olisi edes kirjoittaa vaikeasta asiasta tosiasioiden, ei tyhjien väitteiden mukaan.

Työnhakuun kaivataan tehostusta

Työttömyysturvaa uhkaa heikennys. Nykyisin 500 päivään oikeutettua ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa kaavaillaan leikattavaksi vähintään 100 päivällä. Kukaan ei pystyne vakuuttamaan, että 500 päivää on työnhaun kannalta juuri se ihanteellinen määrä ansioturvattuja päiviä, mutta pelkkä päivien leikkaus ei juurikaan lisää työllistymismahdollisuuksia.

Asiaa on tutkittu Suomessakin: erilaiset rangaistukset kuten turvan heikentäminen kannustaa työmarkkinatukea saavia työllistymään, mutta ansiosidonnaisella päivärahalla olevia henkilöitä taas ei. Jälkimmäisiä ne kannustavat vain siirtymään työvoiman ul­kopuolelle. Ja se ei liene lainsäätäjän tavoite?

Toinen ongelma määräajan lyhentämisessä on TE-toimistojen krooninen resurssipula. Ei kai ole työnhakijan vika, jos esimerkiksi ensimmäistä aikaa jatkon suunnitteluun pitää odottaa yli 4 kuukautta, kuten jo nyt paikoin tapahtuu?

Suomessa on vilauteltu Tanskan mallin käyttöönottoa. Siellä työntekijöitä on helpompi palkata, koska heistä pääsee myös helpommin eroon. Toisaalta työttömyysturva on jaksotettu siten, että tulot ovat aluksi isommat ja pienenevät asteittain. On kuitenkin hyvä muistaa, että Tanska on mittasuhteiltaan hyvin erilainen maa kuin Suomi. Käytännössä Tanska on yksi työssäkäyntialue. Jos siellä joutuu työttömäksi, voi uusia töitä hakea koko maan alueelta toisin kuin meillä. Siksi valmiita malleja sieltä on vaikea kopioida. Ruotsissa, joka on maantieteellisesti samankaltaisempi, ansiosidonnainen työttömyysturva kestää 500 päivää ja on tasoltaan jopa Suomea korkeampi. Toisaalta työttömiä on paljon vähemmän.

Tiedän omakohtaisesti työttömyyden olevan itsetuntoa ja perhesuhteita koettelevaa aikaa silloinkin, kun työkokemusta ja koulutusta löytyy. Jos ansiosidonnaisen kestoa rajataan, ehdottoman oleellista on parantaa aktivoivia toimia työttömyyden aikana. Siksi työllistämismäärärahoista täytyy pitää kiinni näinä vaikeina aikoina. Jo tälle syksylle hallituksen kaavailemat ratkaisut uhkaavat jättää kuitenkin jo 70 miljoonan euron aukon työllistämisrahoihin. Ensi vuodelle on kaavailtu lisäksi 50 miljoonan euron leikkausta, vaikka työttömien määrä kasvaa koko ajan ja varojen pitäisi kasvaa samassa suhteessa.

Tässä yhtälössä kyse on puhtaasta työttömyysturvan heikennyksestä, joka ei palvele ketään, sillä laskun maksamme me työssäkäyvät. Työ- ja elinkeinoministeriön arvion mukaan jokaiset 27 000 työtöntä maksavat yhteiskunnalle 1 miljardin ja vastaavasti saman määrän töihin saaminen säästää 1 miljardin. Siksi työttömien aktivointiin ja kannustamiseen kannattaa satsata.

Sivu 25 / 31

Miksi Heli?