Helin blogi

Koulutuksessa tuulee ja kylmästi

Kun lukee Antti Häkkäsen kirjoitusta (27.10.) koulutuksen uusista tuulista, ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Hän maalaa kaunista kuvaa koulutusmaailmasta, jota uudistetaan ja kehitetään. Todellisuus on kuitenkin se, että samaan aikaan koulutukselta viedään toimintamahdollisuudet leikkaamalta rahoitusta yli 600 miljoonaa euroa. Kun hän puhuu ammatillisen koulutuksen rahoituksen ja sääntelyn uudistuksesta, se tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi Savonlinnan ammatti- ja aikuisopisto, Sami, joutuu irtisanomaan yli 30 työntekijää ja varautuu tulojen vähenemiseen 3,5 miljoonalla eurolla. Etelä-Savon Koulutus Oy, Esedu, Mikkelissä, Pieksämäellä ja Juvalla joutunee vähentämään henkilökuntaansa edelleen lähes sadalla, vaikka henkilöstömenoista on leikattu jo 2013 – 2016 noin 5 miljoonaa euroa.

Kun Häkkänen puhuu nuorisotakuun kehittämisestä yhteisötakuun suuntaan, todellisuudessa takuun toteuttamiselta leikataan koko määrärahasta ensi vuonna puolet, ja seuraavana vuonna rahoitus vedetään lähelle nollaa! Kun hän puhuu korkeakoulujen uudistamisesta vahvoiksi osaamiskeskittymiksi, käy Helsingin yliopisto neuvotteluja 1200 työntekijän vähentämiseksi. Itä-Suomen yliopistolla leikkausvaatimus on 12 miljoonaa, joka näkyy vielä kipeästi yliopiston eri toimipaikoissa.

Vaikka hän puhuu laadukkaan varhaiskasvatuksen luovan pohjan huippuosaamiselle, on sekin leikkausten kourissa.

Yli kolmevuotiaiden päiväkotiryhmiä suunnitellaan kasvatettavan yhdellä lapsella. Samaan aikaan osapäivälasten määrä kasvaa ja johtaa kestämättömän suuriin – jopa 39 lapsen ryhmiin. Tätä ei kai kutsua enää laadukkaaksi varhaiskasvatuksesi?

Tuuli puhaltaa läpi koko muunkin koulutuskentän. Peruskouluissa ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitetut rahat lopetetaan, mikä voi aiheuttaa ison laskun jälkikäteen. Sipilän hallitus esittää vähintään 1500 euron pakollisia lukukausimaksuja EU- ja ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille. Se kuulostaa mukavalta ja helpolta tulonlähteeltä, mutta jo nyt ulkomaalaisten opiskelijoiden pientä määrää suomalaisissa oppilaitoksissa pidetään ongelmana. Ruotsissa lukukausimaksuja EU- ja ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille on kokeiltu viisi vuotta. Siellä heidän osuutensa on romahtanut ja useita koulutusohjelmia on jouduttu jopa lopettamaan.

Aikuiskoulutustuesta leikataan 70 miljoonaa euroa vuodesta 2017 alkaen. Kun nyt 2500 euroa/kk tienaava henkilö saa aikuiskoulutustukea 1465 euroa/kk, tulevassa mallissa henkilön tuki tippuu 760 euroon, ja lisää saa vain lainaamalla, mikä ei kannusta kouluttautumaan lisää.

Samaan aikaan opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) lähetti yliopistoille paimenkirjeen, jossa hän moittii etenkin siitä, että jopa 40 % henkilöstöstä työskentelee muissa kuin opetus- ja tutkimustehtävissä. Ne tehtävät tarkoittavat siis laboratorioita, arkistoja, viestintää, av-työtä, siivousta ja valvontaa, joita ilman yliopistot eivät toimi. Ministerin kannattaa ehkä tässä kohtaa muistaa myös se, että esimerkiksi eduskunnassa edustajien ulkopuolisissa töissä toimii 75 % koko henkilöstöstä.

Jo viime kaudella koulutusmaailmassa tehtiin kipeitä leikkauksia. Esimerkiksi ammattikorkeakouluissa vähennettiin lähes tuhat henkilötyövuotta ja peruskoulujen tuntikehyksiä leikattiin. Edellisen hallitus leikkasi koulutuksesta noin 400 miljoonaa vuosittain eli paljon. Siksi kaikki puolueet lupasivat ennen vaaleja, ettei uusia leikkauksia enää tehdä. Jotta asia olisi käynyt selväksi, Juha Sipilä ja Alexander Stubb lupasivat tämän oikein plakaatit kädessä. Toisin kävi: tällä kaudella leikataan vuosittain 600 miljoonaa. Koulutusmaailmassa todella tuulee, ja se tuuli on kylmä.

Hyvää palkkapäivää, naiset ja miehet

Miltä kuulostaisi tehdä loppuvuosi töitä ilman palkkaa? Tämä on käytännössä naisen kohtalo, sillä naisten palkka on tänä vuonna 83,4 % miesten palkoista. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että naisten palkka on maksettu loka-marraskuun vaihteeseen mennessä ja loppuvuoden naiset työskentelevät ”palkatta”.

Syitä palkkaeroon on monia, mutta mikä parasta: niihin kaikkiin voidaan vaikuttaa! Miesvaltaisten alojen palkat ovat korkeammat kuin naisvaltaisten, samaa työtehtävää hoitavat naiset saavat keskimäärin pienempää palkkaa kuin mieskollegansa, naisten eteneminen työelämässä on miehiä hitaampaa ja naiset jäävät miehiä pidemmäksi ajaksi kotiin hoitamaan lapsia.

Tänä vuonna naisen palkkapäivän tempaukset ovat entistä ajankohtaisempia. 85 professorin ja tutkijan mukaan hallitus on omassa ohjelmassaan unohtanut tasa-arvon. He väittävät, että naiset maksavat tästä hallituksesta aiheutuvan laskun, ja siltä tosiaan näyttää. Arvioiden mukaan esimerkiksi sairauspäiväleikkaukset kohdistuvat erityisen voimakkaasti pienituloisiin ja toisaalta sairaudet pakottavat poissaoloihin erityisesti naisvaltaisilla hoiva-, hoito- ja elintarvikealoilla. Yhtään paremmin ei mene eläkeläisnaisilla: naisten eläke on 75 % miesten eläkkeistä, ja eläkeläisiin kohdistuvat asumistuen leikkaukset suuntautuvat myös selvitysten mukaan erityisesti pienituloisimpiin eläkeläisiin. Eläkeläisnaisten köyhyysriski on miehiin verrattuna kaksinkertainen!

Palkkaero ja kannustinloukut eivät ole vain naisten ongelma, vaan ne heijastuvat myös miesten mahdollisuuksiin esimerkiksi työn ja perheen yhteensovittamisessa. Hallituksen myöntämä 2500 euron vauvaraha äidintyönantajalle on oikeansuuntainen toimi, vaikkei katakaan vielä lähellekään työnantajalle koituvia kuluja. Niin kauan kuin työnantajalle on kalliimpaa päästää parempituloinen isä vanhempainvapaalle, ei kannustusta isien perhevapaisiin juurikaan ole. Siitä seurauksena Suomessa isät pitävät vanhempainvapaista edelleen vajaat 10 %, kun Ruotsissa vastaava luku on lähes 25 %. Lukuja tärkeämpää on se, miten isät pääsevät kiinnittymään perheeseensä ja sen arkeen. Mitä paremmin vaipanvaihdot, yövalvomiset ja hampaiden kehittymiset koetaan vanhempien kesken yhdessä, sitä enemmän empatiaa ja kiintymystä sisältyy parisuhteeseen muillakin osa-alueilla.

Siitä on jo 30 vuotta, kun Suomi sitoutui tasa-arvon edistämiseen. Siksi on oleellista, että hallitus omilla toimillaan ja valtion avustuksilla tukee sellaisia toimia, jotka lisäävät tasa-arvoa eikä päinvastoin. Tämän pitää olla johtava periaate silloinkin, kun ratkaisut tekevät kipeää tai eivät tunnu oman mielen mukaisilta.

Kehitysavussa Suomea ei kannata verrata Saksaan

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakan (HS 29.9.) mielestä Suomea tulisi verrata esimerkiksi Saksaan, jossa kehitysavun osuus bruttokansantuotteesta on vain 3 prosenttiyksikön kymmenystä Suomea korkeampi. Pitää muistaa, että kehitysavussa on kyse paljosta muustakin. Väkiluvultaan 16-kertaisen Saksan linja on ollut satsata turvapaikanhakijoihin, joita se on vastaanottanut miljoonia samaan aikaan, kun Suomi on kipuillut muutaman tuhannen tulijan kanssa. Pelkästään tänä vuonna Saksa on valmistautunut ottamaan vastaan miljoona turvapaikanhakijaa, kun Suomeen arvellaan enimmilläänkin tulevan 50 000 turvapaikanhakijaa. Vielä suuremmaksi erot tulevat, kun muistaa, että Saksa tukee esimerkiksi demokratiatyötä kehitysmaissa 250 miljoonalla eurolla, kun Suomi tukee tälläkin hetkellä vain 1 miljoonalla.  Ensi vuonna tämä Suomen summa tippuu vielä lähes puoleen, eli Saksan panostus silloin on jo lähes 500-kertainen, vaikka ministeri on ilmoittanut demokratian tukemisen olevan myös Suomen keskeinen kehityspoliittinen tavoite. Siksi Suomea ei voi kehitysavussa verrata Saksaan. Siitä olen samaa mieltä ministerin kanssa, että kehitysyhteistyössä on tärkeää puhua oikeilla tiedoilla.

 

Sivu 24 / 31

Miksi Heli?