Helin blogi

Kolmen P:n politiikkaa työnteon kustannuksella

Hallituksen kärkihankkeena on purkaa työn vastaanottamista estäviä kannustinloukkuja ja alentaa rakenteellista työttömyyttä. Tavoite on hyvä ja yhteinen, mutta hallituksen keinot käsittämättömiä.

Hallitus sanoo haluavansa tehdä passiivisesta työttömyyden hoidosta aktiivista. Keinona on leikata ensi vuonna työttömyysturvasta 50 miljoonaa euroa. Näin siitäkin huolimatta, että työttömyys pahenee koko ajan; että maahan tulee kymmeniä tuhansia turvapaikanhakijoita ja että jo nyt ajan saaminen te-toimistoon vie pahimmillaan useita kuukausia.

Hallitus sanoo haluavansa muuttaa nuorisotakuun yhteisötakuuksi, jossa eri toimijat yhdessä auttavat nuorta yhden luukun periaatteella. Tämä toteutetaan lähes poistamalla kahdessa vuodessa nuorisotakuun rahoitus.

Leikkaukset iskevät kipeimmin etsivään nuorisotyöhön, joka on saanut koulutuksen ja teonteon polulle vuosittain yli 20 000 syrjäytymisvaarassa olevaa nuorta. Jokainen syrjäytynyt maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa, eli hallituksen säästöistä aiheutuu iso lasku.

Hallitus sanoo haluavansa työllistämiseen monipuolisia keinoja. Tämä toteutetaan aikuiskoulutustuen poistamisella, varhaiskasvatuksen ja koulutuksen leikkauksilla. Myös vuorotteluvapaan ehtoja kiristetään, vaikka juuri se on todettu työvoimapalveluista tehokkaimmaksi työllistäjäksi.

Hallitus haluaa parantaa työelämää. Tämä toteutetaan naisvaltaisia aloja kurittavilla pakkolaeilla, jotka rajaavat lomaa, leikkaavat lomarahaa ja muuttavat pyhiä työpäiviksi.

Nämä kaikki uudistukset toteutetaan vielä kollegani kiteyttämällä kolmen P:n taktiikalla eli päättämällä, pohtimalla ja perumalla.

Jos viime kaudella toimintaa vaivasi selvitysten teko ja päättämättömyys, on ajan sana nyt selvittämättömyys ja päätösten roiskiminen.

Lukemattomissa valiokuntamietinnöissä on kiinnitetty huomiota siihen, että lain kohteena olevia ei ole kuultu, eikä vaikutusarvioita tai vaikutuksia kuntatalouteen tehty. On helppo ymmärtää, että uusia lakeja on mukava ja vaivaton säätää, kun asianomaisten kommentit tyystin sivuutetaan, mutta pitkän päälle peruuttaminen on paljon kivisempi tie.

Pakkolakien jääräpäinen edistäminen osoittaa täydellistä kyvyttömyyttä ymmärtää työelämää. Jos ne runnotaan väkisin läpi, luottamus yhteiskuntaan ja työrauhaan menetetään vuosikausiksi.

Me Vihreät emme voi olla kannattamassa näitä leikkauksia ja pakkolakeja, emmekä tällaisia toimintatapoja ja siksi annamme tukemme sekä välikysymykselle työllisyyden hoidosta että hallituksen toimintatavoista.

Samalla haluamme uudistaa työelämää. 40-vuotisen yhtäjaksoisen uran sijaan moni tekee samaan aikaan töitä, toimii yrittäjänä, opiskelee ja hoitaa läheisiään. Nykyinen tiukka jaottelumme tiputtaa ihmisen sosiaaliturvasta liian helposti projektin päättyessä tai elämäntilanteen muuten muuttuessa. Liian usein yrittäjyyden valinta tarkoittaa kesälomien, sairauslomien, eläke-, työttömyys- ja muun sosiaaliturvan hylkäämistä.

Nyt on mahdollistettava sujuva tapa olla yhtä aikaa tai vaihtelevasti työntekijä ja yrittäjä. Tämä onnistuu ottamalla käyttöön esimerkiksi ns. yhdistelmävakuutus, jossa työttömyysturvaan kuuluvaa työssäoloehtoa kertyy samanaikaisesti sekä työnteosta että yrittäjyydestä. Työttömälle on mahdollistettava yrittäjyyden aloittaminen ansiosidonnaisella päivärahalla.

Työtä ei synny ilman yrittäjyyttä, ja siksi etenkin aloittavia ja pieniä yrityksiä pitää auttaa ja sosiaaliturvaa kehittää myös heihin ulottuvaksi. Olen ymmärtänyt, että tämä on hallituksenkin tahto, mutta toimet ovat päinvastaisia. Nyt esimerkiksi lyhyitä keikkoja tekeviä näyttelijöitä ja toimittajia ollaan väkisin muuttamassa yrittäjiksi, mikä ulkoistaisi heidät sosiaaliturvasta. Tämä ei voi olla tarkoitus?

Suomessa on 170 000 yksinyrittävää, ja iso osa heistä on yrittäjänaisia. Hienoa, että hallitus tiukoista ajoista huolimatta ottaa käyttöön 2500 euron vauvarahan äidin työnantajalle.

Se on hyvä alku ja tunnustus sille, että äidin työnantajalle aiheutuu keskimäärin yli 15 000 euron lasku lasta kohden lakisääteisten korvausten lisäksi.

Kaikkien meidän, jotka toivomme lapsia syntyvän ja jotka toivomme saavamme heistä itsellemme eläkkeen maksajaa, kannattaa edistää korvauksia siten, että kaikki välittömät kulut maksetaan yhteisvastuullisesti verovaroista. Se on helpoin keino myös parantaa nuorten naisten asemaa työmarkkinoilla.

Monimuotoistuva ja automatisoituva työelämä haastaa myös työmarkkinajärjestelmän. Halloo, ammattiyhdistysliike ja työnantajat! Nyt silpputöitä tekevistä, yksinyrittäjistä ja yrittäjyyden, työnteon ja opiskelun välimaastossa toimivista ei pidä huolta kukaan. Teillä olisi näytön paikka!

Koulutuksessa tuulee ja kylmästi

Kun lukee Antti Häkkäsen kirjoitusta (27.10.) koulutuksen uusista tuulista, ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Hän maalaa kaunista kuvaa koulutusmaailmasta, jota uudistetaan ja kehitetään. Todellisuus on kuitenkin se, että samaan aikaan koulutukselta viedään toimintamahdollisuudet leikkaamalta rahoitusta yli 600 miljoonaa euroa. Kun hän puhuu ammatillisen koulutuksen rahoituksen ja sääntelyn uudistuksesta, se tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi Savonlinnan ammatti- ja aikuisopisto, Sami, joutuu irtisanomaan yli 30 työntekijää ja varautuu tulojen vähenemiseen 3,5 miljoonalla eurolla. Etelä-Savon Koulutus Oy, Esedu, Mikkelissä, Pieksämäellä ja Juvalla joutunee vähentämään henkilökuntaansa edelleen lähes sadalla, vaikka henkilöstömenoista on leikattu jo 2013 – 2016 noin 5 miljoonaa euroa.

Kun Häkkänen puhuu nuorisotakuun kehittämisestä yhteisötakuun suuntaan, todellisuudessa takuun toteuttamiselta leikataan koko määrärahasta ensi vuonna puolet, ja seuraavana vuonna rahoitus vedetään lähelle nollaa! Kun hän puhuu korkeakoulujen uudistamisesta vahvoiksi osaamiskeskittymiksi, käy Helsingin yliopisto neuvotteluja 1200 työntekijän vähentämiseksi. Itä-Suomen yliopistolla leikkausvaatimus on 12 miljoonaa, joka näkyy vielä kipeästi yliopiston eri toimipaikoissa.

Vaikka hän puhuu laadukkaan varhaiskasvatuksen luovan pohjan huippuosaamiselle, on sekin leikkausten kourissa.

Yli kolmevuotiaiden päiväkotiryhmiä suunnitellaan kasvatettavan yhdellä lapsella. Samaan aikaan osapäivälasten määrä kasvaa ja johtaa kestämättömän suuriin – jopa 39 lapsen ryhmiin. Tätä ei kai kutsua enää laadukkaaksi varhaiskasvatuksesi?

Tuuli puhaltaa läpi koko muunkin koulutuskentän. Peruskouluissa ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitetut rahat lopetetaan, mikä voi aiheuttaa ison laskun jälkikäteen. Sipilän hallitus esittää vähintään 1500 euron pakollisia lukukausimaksuja EU- ja ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille. Se kuulostaa mukavalta ja helpolta tulonlähteeltä, mutta jo nyt ulkomaalaisten opiskelijoiden pientä määrää suomalaisissa oppilaitoksissa pidetään ongelmana. Ruotsissa lukukausimaksuja EU- ja ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille on kokeiltu viisi vuotta. Siellä heidän osuutensa on romahtanut ja useita koulutusohjelmia on jouduttu jopa lopettamaan.

Aikuiskoulutustuesta leikataan 70 miljoonaa euroa vuodesta 2017 alkaen. Kun nyt 2500 euroa/kk tienaava henkilö saa aikuiskoulutustukea 1465 euroa/kk, tulevassa mallissa henkilön tuki tippuu 760 euroon, ja lisää saa vain lainaamalla, mikä ei kannusta kouluttautumaan lisää.

Samaan aikaan opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) lähetti yliopistoille paimenkirjeen, jossa hän moittii etenkin siitä, että jopa 40 % henkilöstöstä työskentelee muissa kuin opetus- ja tutkimustehtävissä. Ne tehtävät tarkoittavat siis laboratorioita, arkistoja, viestintää, av-työtä, siivousta ja valvontaa, joita ilman yliopistot eivät toimi. Ministerin kannattaa ehkä tässä kohtaa muistaa myös se, että esimerkiksi eduskunnassa edustajien ulkopuolisissa töissä toimii 75 % koko henkilöstöstä.

Jo viime kaudella koulutusmaailmassa tehtiin kipeitä leikkauksia. Esimerkiksi ammattikorkeakouluissa vähennettiin lähes tuhat henkilötyövuotta ja peruskoulujen tuntikehyksiä leikattiin. Edellisen hallitus leikkasi koulutuksesta noin 400 miljoonaa vuosittain eli paljon. Siksi kaikki puolueet lupasivat ennen vaaleja, ettei uusia leikkauksia enää tehdä. Jotta asia olisi käynyt selväksi, Juha Sipilä ja Alexander Stubb lupasivat tämän oikein plakaatit kädessä. Toisin kävi: tällä kaudella leikataan vuosittain 600 miljoonaa. Koulutusmaailmassa todella tuulee, ja se tuuli on kylmä.

Hyvää palkkapäivää, naiset ja miehet

Miltä kuulostaisi tehdä loppuvuosi töitä ilman palkkaa? Tämä on käytännössä naisen kohtalo, sillä naisten palkka on tänä vuonna 83,4 % miesten palkoista. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että naisten palkka on maksettu loka-marraskuun vaihteeseen mennessä ja loppuvuoden naiset työskentelevät ”palkatta”.

Syitä palkkaeroon on monia, mutta mikä parasta: niihin kaikkiin voidaan vaikuttaa! Miesvaltaisten alojen palkat ovat korkeammat kuin naisvaltaisten, samaa työtehtävää hoitavat naiset saavat keskimäärin pienempää palkkaa kuin mieskollegansa, naisten eteneminen työelämässä on miehiä hitaampaa ja naiset jäävät miehiä pidemmäksi ajaksi kotiin hoitamaan lapsia.

Tänä vuonna naisen palkkapäivän tempaukset ovat entistä ajankohtaisempia. 85 professorin ja tutkijan mukaan hallitus on omassa ohjelmassaan unohtanut tasa-arvon. He väittävät, että naiset maksavat tästä hallituksesta aiheutuvan laskun, ja siltä tosiaan näyttää. Arvioiden mukaan esimerkiksi sairauspäiväleikkaukset kohdistuvat erityisen voimakkaasti pienituloisiin ja toisaalta sairaudet pakottavat poissaoloihin erityisesti naisvaltaisilla hoiva-, hoito- ja elintarvikealoilla. Yhtään paremmin ei mene eläkeläisnaisilla: naisten eläke on 75 % miesten eläkkeistä, ja eläkeläisiin kohdistuvat asumistuen leikkaukset suuntautuvat myös selvitysten mukaan erityisesti pienituloisimpiin eläkeläisiin. Eläkeläisnaisten köyhyysriski on miehiin verrattuna kaksinkertainen!

Palkkaero ja kannustinloukut eivät ole vain naisten ongelma, vaan ne heijastuvat myös miesten mahdollisuuksiin esimerkiksi työn ja perheen yhteensovittamisessa. Hallituksen myöntämä 2500 euron vauvaraha äidintyönantajalle on oikeansuuntainen toimi, vaikkei katakaan vielä lähellekään työnantajalle koituvia kuluja. Niin kauan kuin työnantajalle on kalliimpaa päästää parempituloinen isä vanhempainvapaalle, ei kannustusta isien perhevapaisiin juurikaan ole. Siitä seurauksena Suomessa isät pitävät vanhempainvapaista edelleen vajaat 10 %, kun Ruotsissa vastaava luku on lähes 25 %. Lukuja tärkeämpää on se, miten isät pääsevät kiinnittymään perheeseensä ja sen arkeen. Mitä paremmin vaipanvaihdot, yövalvomiset ja hampaiden kehittymiset koetaan vanhempien kesken yhdessä, sitä enemmän empatiaa ja kiintymystä sisältyy parisuhteeseen muillakin osa-alueilla.

Siitä on jo 30 vuotta, kun Suomi sitoutui tasa-arvon edistämiseen. Siksi on oleellista, että hallitus omilla toimillaan ja valtion avustuksilla tukee sellaisia toimia, jotka lisäävät tasa-arvoa eikä päinvastoin. Tämän pitää olla johtava periaate silloinkin, kun ratkaisut tekevät kipeää tai eivät tunnu oman mielen mukaisilta.

Sivu 23 / 30

Miksi Heli?