Helin blogi

Hyvä, te tolkun ihmiset!

Tässä ajassa tuntuu, että heikkoa taloustilannetta enemmän meitä suomalaisia vaivaa myötäelämisen puute. Tapaan välillä eläkeläisiä, joilla on kaikki asiat kuulemma ihan hyvin, mutta silti he kokevat, että työtätekevät kyykyttävät heitä. Työtätekevät iloitsevat työpaikastaan, mutta ovat samaan aikaan huolissaan, miksi työttömiä pitää hyysätä, vaikkeivät nämä tee mitään yhteiskunnan eteen. Työttömät puolestaan näkevät maahanmuuttajien vievän ne edut, jotka heidän mielestään pitäisi suunnata kantasuomalaisiin. Maahanmuuttajat taas kokevat, ettei nyt ainakaan uusia turvapaikanhakijoita pitäisi millään päästää rajan yli kielitaidottomina viemään rahoja ja työmahdollisuuksia jo maahan tulleilta.

Mihin meiltä on kadonnut myötäelämisen taito ja kyky nähdä, ettei toisesta välittäminen ja toisen asioiden edistäminen ole meiltä itseltämme pois? Mittani tuli täyteen, kun luin lehteäni vähän aikaa sitten. Keskustalainen Jari Leppä julisti olevan ”vastuutonta ja lapsellista”, kun kansalaiset ja oppositio nurisevat hallituksen leikkauksista. Milloin Santeri Alkion opit ovat kääntyneet keskustassa niin nurinpäin, että pienituloisten eläkeläisten etujen leikkaamisesta on tullut hyve ja kansalaisvelvollisuus? Eikö aikuisten oikeasti saa ottaa tosissaan päiväkotiväen huolta siitä, että hallituksen rajaukset ohjaavat lapsia laadukkaasta varhaiskasvatuksesta turvalliseen säilöntään? Eikö yliopistoväen huolta saa enää kuunnella, vaikka hallituksen päätösten takia porukkaa joudutaan pistämään tuhansittain kilometritehtaalle? Onko tämä myötäeläminen lapsellista ja vastuutonta?

Onneksi moinen ajattelu ei edusta suomalaisten perinnettä eikä enemmistöä. Onneksi meiltä edelleen löytyy valtava joukko tolkun ihmisiä, jotka ovat valmiita pistämään itsensä likoon jonkun toisen asian puolesta. Hyvä te miehet, jotka jäädytätte kaukaloja ja luistinbaanoja lasten ja kyläläisten iloksi; hyvä te naiset, jotka vedätte jumppia ja käytätte aikaanne jonkun toisen tarpeisiin; hyvä te yrittäjät, jotka jaksatte puhaltaa eloa kyliin ja kaupunkeihin ja jopa vanhoihin rakennuksiin, kuten Savonlinnan rautatieasemaan, Mikkelin myllyyn ja Punkaharjun Valtionhotelliin; hyvä te maanviljelijät, jotka jo tätä lukiessanne olette lypsäneet lehmät ja syöttäneet hevoset, ja hyvä te päättäjät, jotka jaksatte tälläkin viikolla osallistua lukemattomiin kokouksiin ja edistää yhteisiä asioita.

Tällaisiin suomalaisiin minä uskon ja tällaiseen ajattelutapaan minut on kasvatettu: ei asettamaan asioita vastakkain, vaan pitämään heikompien puolia, katsomaan maailmaa toisten näkökulmasta, ymmärtämään toisinajattelijoita, kuuntelemaan erilaisia näkökulmia ja kannustamaan yhteistyöhön.

Kun sain samasta lehdestä lukea, kuinka norpansuojelu se vasta viekin meidät ja maakuntamme perikatoon, päätin tarttua itsekin kolaan. Kutsuin paikalle myös eduskuntaryhmäni, ja yhteistuumin kolasimme norpalle pesäkinoksen sen varalle, etteivät luontoäidin tuotokset riitäkään. Lapsellista ja vastuutonta varmaan jonkun mielestä sekin, mutta itselleni paras kiitos on, jos työmme onnistuisi turvaamaan yhdenkin ainoan kotoperäisen nisäkkäämme kuutinpoikasen elämän. Ja uskokaa pois, se työ ei ole pois eläkeläisiltä, työtätekeviltä, työttömiltä, maahanmuuttajilta eikä edes hallitukselta.

Onko lapsesi sinun?

Lähes 27 vuotta sitten kävelin yhdessä esikoiseni ja hänen isänsä kanssa lastenvalvojan luo isyystunnustusta varten. 

Olimme onnemme kukkuloilla, kun rakastuneina astelimme perheenä kaupungintalolle. Onnellisuus ja hyväntuulisuus kaikkosivat kuitenkin yhtä matkaa kysymysten kanssa. Milloin olette tavanneet toisenne? Milloin muutitte asumaan yhdessä? Millaista seksielämänne on ollut? Mykistyneenä kysyin vastakysymyksen: "Mitä järkeä näissä kysymyksissä on, kun aivan yhtä hyvin olisin voinut napata kadulta kenet tahansa miehen ja maksaa hänet vastaamaan vain toivotusti kysymyksiin".

"Ehkä, mutta lain mukaan minun pitää esittää nämä kysymykset", vastasi tehtäväänsä suorittava lastenvalvoja. Lopullinen isku itselleni tuli hetken kuluttua: "Oliko sinulla muita miessuhteita lapsen siittämishetkellä?". Rystyset valkoisena sain soperrettua, ettei siihen toista miestä mahtunut. Kun vihdoin saimme kirjoitettua nimet paperiin, lähdin raivosta valkoisena ulos.

Kun reilua vuotta myöhemmin menimme samalla porukalla, mutta nyt kuopuksellamme lisättynä samaan paikkaan, oli minulla jo mennessäni asentona valmis etutana. Ilmeisesti se myös näkyi, sillä lastenvalvojan ainoa kysymys oli, voisimmeko allekirjoittaa isyystunnustuksen. 

Onneksi nämä ajat on nyt kivikautisina jätetty taakse. Tämän vuoden alusta alkaen isyyden voi tunnustaa jo raskausaikana neuvolassa, eikä lomakkeessa kysellä enää seksielämästä. Asialla on iso merkitys, sillä nykyisin suomalaislapsista jo 40 % syntyy avioliiton ulkopuolella. Uusi isyyslaki helpottaa myös isää, sillä epäselvissä tapauksissa äiti ei voi enää jarruttaa isyyden selvittämistä (raiskaustapauksia lukuun ottamatta), kuten tähän asti.

Vaikka lapsestaan iloitsevan nuoren parin ei tarvikaan enää tulla tunnustustilaisuudesta rystyset valkoisena, täydellinen laki ei ole vieläkään. Jos kaksi - vaikka avioliitossa olevaa - naista saavat lapsen, on syntyvä lapsi edelleenkin vain synnyttäjän. Toinen äiti joutuu lapsen omaksi halutessaan adoptoimaan tämän. Jos asiaa käsitellessä synnyttäjä kuolee, hänen puolisollaan ei automaattisesti ole oikeutta lapsen juridiseen vanhemmuuteen. Silloin lapsi voisi menettää molemmat vanhempansa, mikä ei liene lainsäätäjän tarkoitus? Jos taas adoption kautta vanhemmuutta hakeva kuolee ennen päätöstä, ei lapsella ole häneen perintöoikeutta. Myös elatusvelvollisuus ja tapaamisoikeus riippuvat täysin adoptiohakemuksen lopputuloksesta. Eikä tasa-arvoinen avioliittolaki tuo tähän parannusta.

Lainsäädännössä lasten etu ja oikeudet menevät muiden etujen edelle. Kun kaksi hallitusta peräkkäin on jättänyt oikeusministeriössä jo valmistellun äitiyslain esittelemättä, on hyvä, että asiasta on nyt tehty kansalaisaloite. Lienee aina lapsen etu, jos hänellä on mahdollisuuksien mukaan kaksi vanhempaa yhden sijasta näiden sukupuolesta riippumatta?

Kolmen P:n politiikkaa työnteon kustannuksella

Hallituksen kärkihankkeena on purkaa työn vastaanottamista estäviä kannustinloukkuja ja alentaa rakenteellista työttömyyttä. Tavoite on hyvä ja yhteinen, mutta hallituksen keinot käsittämättömiä.

Hallitus sanoo haluavansa tehdä passiivisesta työttömyyden hoidosta aktiivista. Keinona on leikata ensi vuonna työttömyysturvasta 50 miljoonaa euroa. Näin siitäkin huolimatta, että työttömyys pahenee koko ajan; että maahan tulee kymmeniä tuhansia turvapaikanhakijoita ja että jo nyt ajan saaminen te-toimistoon vie pahimmillaan useita kuukausia.

Hallitus sanoo haluavansa muuttaa nuorisotakuun yhteisötakuuksi, jossa eri toimijat yhdessä auttavat nuorta yhden luukun periaatteella. Tämä toteutetaan lähes poistamalla kahdessa vuodessa nuorisotakuun rahoitus.

Leikkaukset iskevät kipeimmin etsivään nuorisotyöhön, joka on saanut koulutuksen ja teonteon polulle vuosittain yli 20 000 syrjäytymisvaarassa olevaa nuorta. Jokainen syrjäytynyt maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa, eli hallituksen säästöistä aiheutuu iso lasku.

Hallitus sanoo haluavansa työllistämiseen monipuolisia keinoja. Tämä toteutetaan aikuiskoulutustuen poistamisella, varhaiskasvatuksen ja koulutuksen leikkauksilla. Myös vuorotteluvapaan ehtoja kiristetään, vaikka juuri se on todettu työvoimapalveluista tehokkaimmaksi työllistäjäksi.

Hallitus haluaa parantaa työelämää. Tämä toteutetaan naisvaltaisia aloja kurittavilla pakkolaeilla, jotka rajaavat lomaa, leikkaavat lomarahaa ja muuttavat pyhiä työpäiviksi.

Nämä kaikki uudistukset toteutetaan vielä kollegani kiteyttämällä kolmen P:n taktiikalla eli päättämällä, pohtimalla ja perumalla.

Jos viime kaudella toimintaa vaivasi selvitysten teko ja päättämättömyys, on ajan sana nyt selvittämättömyys ja päätösten roiskiminen.

Lukemattomissa valiokuntamietinnöissä on kiinnitetty huomiota siihen, että lain kohteena olevia ei ole kuultu, eikä vaikutusarvioita tai vaikutuksia kuntatalouteen tehty. On helppo ymmärtää, että uusia lakeja on mukava ja vaivaton säätää, kun asianomaisten kommentit tyystin sivuutetaan, mutta pitkän päälle peruuttaminen on paljon kivisempi tie.

Pakkolakien jääräpäinen edistäminen osoittaa täydellistä kyvyttömyyttä ymmärtää työelämää. Jos ne runnotaan väkisin läpi, luottamus yhteiskuntaan ja työrauhaan menetetään vuosikausiksi.

Me Vihreät emme voi olla kannattamassa näitä leikkauksia ja pakkolakeja, emmekä tällaisia toimintatapoja ja siksi annamme tukemme sekä välikysymykselle työllisyyden hoidosta että hallituksen toimintatavoista.

Samalla haluamme uudistaa työelämää. 40-vuotisen yhtäjaksoisen uran sijaan moni tekee samaan aikaan töitä, toimii yrittäjänä, opiskelee ja hoitaa läheisiään. Nykyinen tiukka jaottelumme tiputtaa ihmisen sosiaaliturvasta liian helposti projektin päättyessä tai elämäntilanteen muuten muuttuessa. Liian usein yrittäjyyden valinta tarkoittaa kesälomien, sairauslomien, eläke-, työttömyys- ja muun sosiaaliturvan hylkäämistä.

Nyt on mahdollistettava sujuva tapa olla yhtä aikaa tai vaihtelevasti työntekijä ja yrittäjä. Tämä onnistuu ottamalla käyttöön esimerkiksi ns. yhdistelmävakuutus, jossa työttömyysturvaan kuuluvaa työssäoloehtoa kertyy samanaikaisesti sekä työnteosta että yrittäjyydestä. Työttömälle on mahdollistettava yrittäjyyden aloittaminen ansiosidonnaisella päivärahalla.

Työtä ei synny ilman yrittäjyyttä, ja siksi etenkin aloittavia ja pieniä yrityksiä pitää auttaa ja sosiaaliturvaa kehittää myös heihin ulottuvaksi. Olen ymmärtänyt, että tämä on hallituksenkin tahto, mutta toimet ovat päinvastaisia. Nyt esimerkiksi lyhyitä keikkoja tekeviä näyttelijöitä ja toimittajia ollaan väkisin muuttamassa yrittäjiksi, mikä ulkoistaisi heidät sosiaaliturvasta. Tämä ei voi olla tarkoitus?

Suomessa on 170 000 yksinyrittävää, ja iso osa heistä on yrittäjänaisia. Hienoa, että hallitus tiukoista ajoista huolimatta ottaa käyttöön 2500 euron vauvarahan äidin työnantajalle.

Se on hyvä alku ja tunnustus sille, että äidin työnantajalle aiheutuu keskimäärin yli 15 000 euron lasku lasta kohden lakisääteisten korvausten lisäksi.

Kaikkien meidän, jotka toivomme lapsia syntyvän ja jotka toivomme saavamme heistä itsellemme eläkkeen maksajaa, kannattaa edistää korvauksia siten, että kaikki välittömät kulut maksetaan yhteisvastuullisesti verovaroista. Se on helpoin keino myös parantaa nuorten naisten asemaa työmarkkinoilla.

Monimuotoistuva ja automatisoituva työelämä haastaa myös työmarkkinajärjestelmän. Halloo, ammattiyhdistysliike ja työnantajat! Nyt silpputöitä tekevistä, yksinyrittäjistä ja yrittäjyyden, työnteon ja opiskelun välimaastossa toimivista ei pidä huolta kukaan. Teillä olisi näytön paikka!

Sivu 23 / 31

Miksi Heli?