Helin blogi

Hyvää palkkapäivää, naiset ja miehet

Miltä kuulostaisi tehdä loppuvuosi töitä ilman palkkaa? Tämä on käytännössä naisen kohtalo, sillä naisten palkka on tänä vuonna 83,4 % miesten palkoista. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että naisten palkka on maksettu loka-marraskuun vaihteeseen mennessä ja loppuvuoden naiset työskentelevät ”palkatta”.

Syitä palkkaeroon on monia, mutta mikä parasta: niihin kaikkiin voidaan vaikuttaa! Miesvaltaisten alojen palkat ovat korkeammat kuin naisvaltaisten, samaa työtehtävää hoitavat naiset saavat keskimäärin pienempää palkkaa kuin mieskollegansa, naisten eteneminen työelämässä on miehiä hitaampaa ja naiset jäävät miehiä pidemmäksi ajaksi kotiin hoitamaan lapsia.

Tänä vuonna naisen palkkapäivän tempaukset ovat entistä ajankohtaisempia. 85 professorin ja tutkijan mukaan hallitus on omassa ohjelmassaan unohtanut tasa-arvon. He väittävät, että naiset maksavat tästä hallituksesta aiheutuvan laskun, ja siltä tosiaan näyttää. Arvioiden mukaan esimerkiksi sairauspäiväleikkaukset kohdistuvat erityisen voimakkaasti pienituloisiin ja toisaalta sairaudet pakottavat poissaoloihin erityisesti naisvaltaisilla hoiva-, hoito- ja elintarvikealoilla. Yhtään paremmin ei mene eläkeläisnaisilla: naisten eläke on 75 % miesten eläkkeistä, ja eläkeläisiin kohdistuvat asumistuen leikkaukset suuntautuvat myös selvitysten mukaan erityisesti pienituloisimpiin eläkeläisiin. Eläkeläisnaisten köyhyysriski on miehiin verrattuna kaksinkertainen!

Palkkaero ja kannustinloukut eivät ole vain naisten ongelma, vaan ne heijastuvat myös miesten mahdollisuuksiin esimerkiksi työn ja perheen yhteensovittamisessa. Hallituksen myöntämä 2500 euron vauvaraha äidintyönantajalle on oikeansuuntainen toimi, vaikkei katakaan vielä lähellekään työnantajalle koituvia kuluja. Niin kauan kuin työnantajalle on kalliimpaa päästää parempituloinen isä vanhempainvapaalle, ei kannustusta isien perhevapaisiin juurikaan ole. Siitä seurauksena Suomessa isät pitävät vanhempainvapaista edelleen vajaat 10 %, kun Ruotsissa vastaava luku on lähes 25 %. Lukuja tärkeämpää on se, miten isät pääsevät kiinnittymään perheeseensä ja sen arkeen. Mitä paremmin vaipanvaihdot, yövalvomiset ja hampaiden kehittymiset koetaan vanhempien kesken yhdessä, sitä enemmän empatiaa ja kiintymystä sisältyy parisuhteeseen muillakin osa-alueilla.

Siitä on jo 30 vuotta, kun Suomi sitoutui tasa-arvon edistämiseen. Siksi on oleellista, että hallitus omilla toimillaan ja valtion avustuksilla tukee sellaisia toimia, jotka lisäävät tasa-arvoa eikä päinvastoin. Tämän pitää olla johtava periaate silloinkin, kun ratkaisut tekevät kipeää tai eivät tunnu oman mielen mukaisilta.

Kehitysavussa Suomea ei kannata verrata Saksaan

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakan (HS 29.9.) mielestä Suomea tulisi verrata esimerkiksi Saksaan, jossa kehitysavun osuus bruttokansantuotteesta on vain 3 prosenttiyksikön kymmenystä Suomea korkeampi. Pitää muistaa, että kehitysavussa on kyse paljosta muustakin. Väkiluvultaan 16-kertaisen Saksan linja on ollut satsata turvapaikanhakijoihin, joita se on vastaanottanut miljoonia samaan aikaan, kun Suomi on kipuillut muutaman tuhannen tulijan kanssa. Pelkästään tänä vuonna Saksa on valmistautunut ottamaan vastaan miljoona turvapaikanhakijaa, kun Suomeen arvellaan enimmilläänkin tulevan 50 000 turvapaikanhakijaa. Vielä suuremmaksi erot tulevat, kun muistaa, että Saksa tukee esimerkiksi demokratiatyötä kehitysmaissa 250 miljoonalla eurolla, kun Suomi tukee tälläkin hetkellä vain 1 miljoonalla.  Ensi vuonna tämä Suomen summa tippuu vielä lähes puoleen, eli Saksan panostus silloin on jo lähes 500-kertainen, vaikka ministeri on ilmoittanut demokratian tukemisen olevan myös Suomen keskeinen kehityspoliittinen tavoite. Siksi Suomea ei voi kehitysavussa verrata Saksaan. Siitä olen samaa mieltä ministerin kanssa, että kehitysyhteistyössä on tärkeää puhua oikeilla tiedoilla.

 

Miten saamme somen terveeksi?

Netti ja sosiaalinen media (some) ovat sairastuneet. Ne pursuavat vihapuhetta ja kommentteja, jotka saavat ihmisen voimaan pahoin. Kohteena ovat milloin oppilaat, opettajat, työkaverit, maahanmuuttajat, muut vähemmistöjen edustajat, poliitikot ja julkisuuden ihmiset. Siis samat ihmiset, joiden kanssa elämme arkeamme ja hoidamme ongelmiamme; ihmiset, joilla jokaisella on tunteet ja läheiset kuten muillakin. Ja kun kieli ja kommentit vaihtelevat herjauksen ja kunnianloukkauksen välimaastossa, maltilliset puheenvuorot poistuvat, mikä vääristää kuvaa entisestään.

Somesta on tullut loistavan tiedonhaku-, palaute- ja yhteydenpitokanavan sijaan myös ihmisvihan, vähättelyn, alistamisen ja kiusaamisen väline. Ja muutoksen olemme saaneet aikaan me, ihan mukavat ja nenätysten useimmiten hyvin käyttäytyvät suomalaiset.

Siksi perussuomalaisen kansanedustajan rasistinen kirjoitus on paljon kokoaan isompi. Vaikka sen yksittäisenä tekstinä voisi vielä rutistaa romukoppaan, on se antanut jo sadoille tuhansille muille oikeutuksen pistää vieläkin "paremmaksi". Jos kerran kansanedustaja voi heitellä noin mauttomia ja loukkaavia kommentteja, voin minäkin.

Kaiken vihapuheen keskellä on hienoa, että pääministeri lähtee näyttämään esimerkkiä tarjotessaan tyhjää kotitaloaan sotaa pakeneville turvapaikanhakijoille. Ja sitä murheellisempaa on, että sekin on leimattu oman edun tavoitteluksi, tavallisten suomalaisten unohtamiseksi ja jopa rikollisjengien kosimiseksi. Moiselle ajattelulle pitää saada vastavoima. Kaikki me, joilla ei ylimääräisiä tyhjiä koteja ole, voisimme pohtia, miten saamme yhteiselämän jatkossa sujumaan paremmin erilaisten kulttuurien ja tapojen kohdatessa. Jos saamme vastaanottokeskuksia omalle seudullemme, kutsun kaikki halukkaat mukaan kaveriksi tulijoille. Se ei vaadi koulutusta, eikä juuri kielitaitoakaan, vaan halua jakaa pieni osa arjestaan tulijoiden kanssa ja saada niin omat kuin tulijoidenkin ennakkoluulot hälvenemään.

Haluan irtisanoutua myös some-vihasta. Some pitää parantaa, ja pelkkä laastari ei nyt auta. Lainsäädäntöä pitää tarkistaa nettiherjausten osalta, mutta se ei riitä. Toivon, että koko Suomessa, jokaisessa koulussa ja luokassa, työpaikoilla ja somessa saadaan aikaan vihapuheen vastainen kampanja. Minä en vihaa -kampanjalla jokainen voisi sitoutua vihattomaan kieleen.

Kriittinen ja kiukkuinenkin saa olla, mutta vanha hyvä sääntö kannattaa muistaa: älä ikinä, koskaan, kirjoita mihinkään, ei someen, viestiin, sähköpostiin tai kirjeeseen mitään sellaista, jota et ole valmis lukemaan oman päivälehtesi etusivulta. Tämä neuvo auttaa kirjoittamaan ja olemaan ihmisiksi. Tällaisia rehtejä ihmisiä me Suomessa asuvat kai haluamme edelleen olla?

 

Sivu 23 / 30

Miksi Heli?