Helin blogi

Onko lapsesi sinun?

Lähes 27 vuotta sitten kävelin yhdessä esikoiseni ja hänen isänsä kanssa lastenvalvojan luo isyystunnustusta varten. 

Olimme onnemme kukkuloilla, kun rakastuneina astelimme perheenä kaupungintalolle. Onnellisuus ja hyväntuulisuus kaikkosivat kuitenkin yhtä matkaa kysymysten kanssa. Milloin olette tavanneet toisenne? Milloin muutitte asumaan yhdessä? Millaista seksielämänne on ollut? Mykistyneenä kysyin vastakysymyksen: "Mitä järkeä näissä kysymyksissä on, kun aivan yhtä hyvin olisin voinut napata kadulta kenet tahansa miehen ja maksaa hänet vastaamaan vain toivotusti kysymyksiin".

"Ehkä, mutta lain mukaan minun pitää esittää nämä kysymykset", vastasi tehtäväänsä suorittava lastenvalvoja. Lopullinen isku itselleni tuli hetken kuluttua: "Oliko sinulla muita miessuhteita lapsen siittämishetkellä?". Rystyset valkoisena sain soperrettua, ettei siihen toista miestä mahtunut. Kun vihdoin saimme kirjoitettua nimet paperiin, lähdin raivosta valkoisena ulos.

Kun reilua vuotta myöhemmin menimme samalla porukalla, mutta nyt kuopuksellamme lisättynä samaan paikkaan, oli minulla jo mennessäni asentona valmis etutana. Ilmeisesti se myös näkyi, sillä lastenvalvojan ainoa kysymys oli, voisimmeko allekirjoittaa isyystunnustuksen. 

Onneksi nämä ajat on nyt kivikautisina jätetty taakse. Tämän vuoden alusta alkaen isyyden voi tunnustaa jo raskausaikana neuvolassa, eikä lomakkeessa kysellä enää seksielämästä. Asialla on iso merkitys, sillä nykyisin suomalaislapsista jo 40 % syntyy avioliiton ulkopuolella. Uusi isyyslaki helpottaa myös isää, sillä epäselvissä tapauksissa äiti ei voi enää jarruttaa isyyden selvittämistä (raiskaustapauksia lukuun ottamatta), kuten tähän asti.

Vaikka lapsestaan iloitsevan nuoren parin ei tarvikaan enää tulla tunnustustilaisuudesta rystyset valkoisena, täydellinen laki ei ole vieläkään. Jos kaksi - vaikka avioliitossa olevaa - naista saavat lapsen, on syntyvä lapsi edelleenkin vain synnyttäjän. Toinen äiti joutuu lapsen omaksi halutessaan adoptoimaan tämän. Jos asiaa käsitellessä synnyttäjä kuolee, hänen puolisollaan ei automaattisesti ole oikeutta lapsen juridiseen vanhemmuuteen. Silloin lapsi voisi menettää molemmat vanhempansa, mikä ei liene lainsäätäjän tarkoitus? Jos taas adoption kautta vanhemmuutta hakeva kuolee ennen päätöstä, ei lapsella ole häneen perintöoikeutta. Myös elatusvelvollisuus ja tapaamisoikeus riippuvat täysin adoptiohakemuksen lopputuloksesta. Eikä tasa-arvoinen avioliittolaki tuo tähän parannusta.

Lainsäädännössä lasten etu ja oikeudet menevät muiden etujen edelle. Kun kaksi hallitusta peräkkäin on jättänyt oikeusministeriössä jo valmistellun äitiyslain esittelemättä, on hyvä, että asiasta on nyt tehty kansalaisaloite. Lienee aina lapsen etu, jos hänellä on mahdollisuuksien mukaan kaksi vanhempaa yhden sijasta näiden sukupuolesta riippumatta?

Kolmen P:n politiikkaa työnteon kustannuksella

Hallituksen kärkihankkeena on purkaa työn vastaanottamista estäviä kannustinloukkuja ja alentaa rakenteellista työttömyyttä. Tavoite on hyvä ja yhteinen, mutta hallituksen keinot käsittämättömiä.

Hallitus sanoo haluavansa tehdä passiivisesta työttömyyden hoidosta aktiivista. Keinona on leikata ensi vuonna työttömyysturvasta 50 miljoonaa euroa. Näin siitäkin huolimatta, että työttömyys pahenee koko ajan; että maahan tulee kymmeniä tuhansia turvapaikanhakijoita ja että jo nyt ajan saaminen te-toimistoon vie pahimmillaan useita kuukausia.

Hallitus sanoo haluavansa muuttaa nuorisotakuun yhteisötakuuksi, jossa eri toimijat yhdessä auttavat nuorta yhden luukun periaatteella. Tämä toteutetaan lähes poistamalla kahdessa vuodessa nuorisotakuun rahoitus.

Leikkaukset iskevät kipeimmin etsivään nuorisotyöhön, joka on saanut koulutuksen ja teonteon polulle vuosittain yli 20 000 syrjäytymisvaarassa olevaa nuorta. Jokainen syrjäytynyt maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa, eli hallituksen säästöistä aiheutuu iso lasku.

Hallitus sanoo haluavansa työllistämiseen monipuolisia keinoja. Tämä toteutetaan aikuiskoulutustuen poistamisella, varhaiskasvatuksen ja koulutuksen leikkauksilla. Myös vuorotteluvapaan ehtoja kiristetään, vaikka juuri se on todettu työvoimapalveluista tehokkaimmaksi työllistäjäksi.

Hallitus haluaa parantaa työelämää. Tämä toteutetaan naisvaltaisia aloja kurittavilla pakkolaeilla, jotka rajaavat lomaa, leikkaavat lomarahaa ja muuttavat pyhiä työpäiviksi.

Nämä kaikki uudistukset toteutetaan vielä kollegani kiteyttämällä kolmen P:n taktiikalla eli päättämällä, pohtimalla ja perumalla.

Jos viime kaudella toimintaa vaivasi selvitysten teko ja päättämättömyys, on ajan sana nyt selvittämättömyys ja päätösten roiskiminen.

Lukemattomissa valiokuntamietinnöissä on kiinnitetty huomiota siihen, että lain kohteena olevia ei ole kuultu, eikä vaikutusarvioita tai vaikutuksia kuntatalouteen tehty. On helppo ymmärtää, että uusia lakeja on mukava ja vaivaton säätää, kun asianomaisten kommentit tyystin sivuutetaan, mutta pitkän päälle peruuttaminen on paljon kivisempi tie.

Pakkolakien jääräpäinen edistäminen osoittaa täydellistä kyvyttömyyttä ymmärtää työelämää. Jos ne runnotaan väkisin läpi, luottamus yhteiskuntaan ja työrauhaan menetetään vuosikausiksi.

Me Vihreät emme voi olla kannattamassa näitä leikkauksia ja pakkolakeja, emmekä tällaisia toimintatapoja ja siksi annamme tukemme sekä välikysymykselle työllisyyden hoidosta että hallituksen toimintatavoista.

Samalla haluamme uudistaa työelämää. 40-vuotisen yhtäjaksoisen uran sijaan moni tekee samaan aikaan töitä, toimii yrittäjänä, opiskelee ja hoitaa läheisiään. Nykyinen tiukka jaottelumme tiputtaa ihmisen sosiaaliturvasta liian helposti projektin päättyessä tai elämäntilanteen muuten muuttuessa. Liian usein yrittäjyyden valinta tarkoittaa kesälomien, sairauslomien, eläke-, työttömyys- ja muun sosiaaliturvan hylkäämistä.

Nyt on mahdollistettava sujuva tapa olla yhtä aikaa tai vaihtelevasti työntekijä ja yrittäjä. Tämä onnistuu ottamalla käyttöön esimerkiksi ns. yhdistelmävakuutus, jossa työttömyysturvaan kuuluvaa työssäoloehtoa kertyy samanaikaisesti sekä työnteosta että yrittäjyydestä. Työttömälle on mahdollistettava yrittäjyyden aloittaminen ansiosidonnaisella päivärahalla.

Työtä ei synny ilman yrittäjyyttä, ja siksi etenkin aloittavia ja pieniä yrityksiä pitää auttaa ja sosiaaliturvaa kehittää myös heihin ulottuvaksi. Olen ymmärtänyt, että tämä on hallituksenkin tahto, mutta toimet ovat päinvastaisia. Nyt esimerkiksi lyhyitä keikkoja tekeviä näyttelijöitä ja toimittajia ollaan väkisin muuttamassa yrittäjiksi, mikä ulkoistaisi heidät sosiaaliturvasta. Tämä ei voi olla tarkoitus?

Suomessa on 170 000 yksinyrittävää, ja iso osa heistä on yrittäjänaisia. Hienoa, että hallitus tiukoista ajoista huolimatta ottaa käyttöön 2500 euron vauvarahan äidin työnantajalle.

Se on hyvä alku ja tunnustus sille, että äidin työnantajalle aiheutuu keskimäärin yli 15 000 euron lasku lasta kohden lakisääteisten korvausten lisäksi.

Kaikkien meidän, jotka toivomme lapsia syntyvän ja jotka toivomme saavamme heistä itsellemme eläkkeen maksajaa, kannattaa edistää korvauksia siten, että kaikki välittömät kulut maksetaan yhteisvastuullisesti verovaroista. Se on helpoin keino myös parantaa nuorten naisten asemaa työmarkkinoilla.

Monimuotoistuva ja automatisoituva työelämä haastaa myös työmarkkinajärjestelmän. Halloo, ammattiyhdistysliike ja työnantajat! Nyt silpputöitä tekevistä, yksinyrittäjistä ja yrittäjyyden, työnteon ja opiskelun välimaastossa toimivista ei pidä huolta kukaan. Teillä olisi näytön paikka!

Koulutuksessa tuulee ja kylmästi

Kun lukee Antti Häkkäsen kirjoitusta (27.10.) koulutuksen uusista tuulista, ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Hän maalaa kaunista kuvaa koulutusmaailmasta, jota uudistetaan ja kehitetään. Todellisuus on kuitenkin se, että samaan aikaan koulutukselta viedään toimintamahdollisuudet leikkaamalta rahoitusta yli 600 miljoonaa euroa. Kun hän puhuu ammatillisen koulutuksen rahoituksen ja sääntelyn uudistuksesta, se tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi Savonlinnan ammatti- ja aikuisopisto, Sami, joutuu irtisanomaan yli 30 työntekijää ja varautuu tulojen vähenemiseen 3,5 miljoonalla eurolla. Etelä-Savon Koulutus Oy, Esedu, Mikkelissä, Pieksämäellä ja Juvalla joutunee vähentämään henkilökuntaansa edelleen lähes sadalla, vaikka henkilöstömenoista on leikattu jo 2013 – 2016 noin 5 miljoonaa euroa.

Kun Häkkänen puhuu nuorisotakuun kehittämisestä yhteisötakuun suuntaan, todellisuudessa takuun toteuttamiselta leikataan koko määrärahasta ensi vuonna puolet, ja seuraavana vuonna rahoitus vedetään lähelle nollaa! Kun hän puhuu korkeakoulujen uudistamisesta vahvoiksi osaamiskeskittymiksi, käy Helsingin yliopisto neuvotteluja 1200 työntekijän vähentämiseksi. Itä-Suomen yliopistolla leikkausvaatimus on 12 miljoonaa, joka näkyy vielä kipeästi yliopiston eri toimipaikoissa.

Vaikka hän puhuu laadukkaan varhaiskasvatuksen luovan pohjan huippuosaamiselle, on sekin leikkausten kourissa.

Yli kolmevuotiaiden päiväkotiryhmiä suunnitellaan kasvatettavan yhdellä lapsella. Samaan aikaan osapäivälasten määrä kasvaa ja johtaa kestämättömän suuriin – jopa 39 lapsen ryhmiin. Tätä ei kai kutsua enää laadukkaaksi varhaiskasvatuksesi?

Tuuli puhaltaa läpi koko muunkin koulutuskentän. Peruskouluissa ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitetut rahat lopetetaan, mikä voi aiheuttaa ison laskun jälkikäteen. Sipilän hallitus esittää vähintään 1500 euron pakollisia lukukausimaksuja EU- ja ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille. Se kuulostaa mukavalta ja helpolta tulonlähteeltä, mutta jo nyt ulkomaalaisten opiskelijoiden pientä määrää suomalaisissa oppilaitoksissa pidetään ongelmana. Ruotsissa lukukausimaksuja EU- ja ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille on kokeiltu viisi vuotta. Siellä heidän osuutensa on romahtanut ja useita koulutusohjelmia on jouduttu jopa lopettamaan.

Aikuiskoulutustuesta leikataan 70 miljoonaa euroa vuodesta 2017 alkaen. Kun nyt 2500 euroa/kk tienaava henkilö saa aikuiskoulutustukea 1465 euroa/kk, tulevassa mallissa henkilön tuki tippuu 760 euroon, ja lisää saa vain lainaamalla, mikä ei kannusta kouluttautumaan lisää.

Samaan aikaan opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) lähetti yliopistoille paimenkirjeen, jossa hän moittii etenkin siitä, että jopa 40 % henkilöstöstä työskentelee muissa kuin opetus- ja tutkimustehtävissä. Ne tehtävät tarkoittavat siis laboratorioita, arkistoja, viestintää, av-työtä, siivousta ja valvontaa, joita ilman yliopistot eivät toimi. Ministerin kannattaa ehkä tässä kohtaa muistaa myös se, että esimerkiksi eduskunnassa edustajien ulkopuolisissa töissä toimii 75 % koko henkilöstöstä.

Jo viime kaudella koulutusmaailmassa tehtiin kipeitä leikkauksia. Esimerkiksi ammattikorkeakouluissa vähennettiin lähes tuhat henkilötyövuotta ja peruskoulujen tuntikehyksiä leikattiin. Edellisen hallitus leikkasi koulutuksesta noin 400 miljoonaa vuosittain eli paljon. Siksi kaikki puolueet lupasivat ennen vaaleja, ettei uusia leikkauksia enää tehdä. Jotta asia olisi käynyt selväksi, Juha Sipilä ja Alexander Stubb lupasivat tämän oikein plakaatit kädessä. Toisin kävi: tällä kaudella leikataan vuosittain 600 miljoonaa. Koulutusmaailmassa todella tuulee, ja se tuuli on kylmä.

Sivu 22 / 30

Miksi Heli?