Helin blogi

Lähi- ja työmatkaliikenne pitää turvata

VR:n ilmoitus lopettaa aamun aikaisimmat ja illan myöhäisimmät junavuorot Savonlinnan ja Parikkalan välillä on kuin märkä rätti alueen ihmisten kasvoille. Vuorot pitää saada säilymään, jotta työmatkaliikenne Savonlinnan seudulta ympäri Suomea voidaan turvata.

Savonlinnan ja Parikkalan välinen liikenne perustuu liiketoimintaan, jonka pitää olla kannattavaa. Lakkautettavien vuorojen kohdalla näin ei ole, sillä junat kulkevat lähes tyhjinä toiseen suuntaan. Koska näihin vuoroihin lienee mahdotonta saada maksavia asiakkaita riittävästi, on mietittävä muita keinoja.

Yksi keino on saada kiskobussiliikenne liikenneministeriön tukemaan sopimusliikenteeseen, jota valtio tukee 35 miljoonalla eurolla vuosittain kaukoliikenteen osalta. Nyt hallitukselta pitää vaatia, ettei näihin rahoihin tule suunniteltua 15 miljoonan euron leikkausta, joka olisi tälle tavoitteelle kuolinisku ja joka on pääsyy nyt suunniteltuun vuorojen karsintaan.

Vielä parempi olisi saada Savonlinnan ja Parikkalan välinen kiskobussiliikenne osaksi velvoiteliikennettä, jossa valtio korvaa 20 miljoona euro vuodessa, jotta se hoitaa liikennettä kannattamattomilla raideosuuksilla.

Jos hallituksen päätä asiassa ei saada käännettyä, pitää seutukunnallamme vakavasti miettiä, mikä joukkoliikennemuoto on Savonlinnalle työmatkaliikenteenä kannattavinta ja tehokkainta ja mitä on tärkeintä tukea? Mikä on ympäristön kannalta järkevintä sekä mahdollisimman hyvin alueemme asukkaiden palvelutarvetta tukevaa? Millä saamme luotua seutumme miellyttäväksi sekä haluttavaksi paikaksi asua nykyisissä haastavissa työolosuhteissa, jossa työssäkäyntialueet ja mahdolliset työpaikat ovat usein kaukana kotoa?

Tässä keskustelussa pitää pohtia kaikkien julkisten liikennemuotojen jatkoa ja tukea.

Ja kolmanneksi, jos taistelu junavuoroista hävitään, pitää pohtia korvaavan linja-autoliikenteen aikaansaamista. Selvää kaikille lienee se, että lähi- ja työmatkaliikenne pitää jatkossakin turvata Savonlinnan seutukunnalla.

Miten kollega kutsutaan kahville?

 -Miten toisen puolueen edustaja kutsutaan kahville? kysyi eräs Myanmarin politiikkakoululaisista ihan vakavissaan, kun avasimme heille suomalaista käytäntöä pari viikkoa sitten.

Kysymys kuvaa hyvin sitä, mitä alkutekijöissään demokratiakehitys on maassa, jossa sotilasjuntta ehti hallita vuosikymmeniä ja jossa kansalaisten mielipidettä on kysytty vasta vajaan vuosikymmenen ajan.

Siksi Demon yhdessä hollantilaiskollegojen kanssa järjestämässä politiikkakoulussa kynät sauhusivat ja kysymykset sinkoilivat, kun me paikalla olleet kaksi kansanedustajaa yhdessä yritimme vääntää yhteistyön rautalangasta.

Kysymykset olivat moninaisia: Miten suomalaista perustuslakia voi muuttaa, mitä oppositiossa voi tehdä ja miten uskonto ohjaa päätöksentekoa. Yritimme parhaamme mukaan perustella, miksi kansanvallan ja hyvän päätöksenteon näkökulmasta on tärkeää, että maassa on vapaa lehdistö; että päätöksentekijän Raamattu on perustuslaki ja että armeijan johto ja kehittäminen on vaaleilla valitun eduskunnan ja presidentin käskyn alla.

Myanmar on oiva esimerkki siitä, mitä Demon puolueiden välisellä keskustelulla voi saada aikaan. Toinen kurssiryhmä pursui intoa, ja moni heistä on asettunut myös ehdolle syksyn parlamenttivaaleihin.

Tarvetta toiminnalle on valtavasti, mutta koulutuksen tulevaisuus säästöjen paineessa ei näytä ruusuiselta. Nyt onkin lupa peräänkuuluttaa ministeriltä lupausten lunastamista siitä, että kehitysavussa painotetaan naisten ja tyttöjen aseman sekä demokratian edistämistä.

Siinäkin taitaa toimia parhaiten sama vastaus kuin alun kysyjällekin: Kollega kutsutaan kahville ihan reilusti tarttumalla hihaan ja kutsumalla kahville. Ilman yhteistyötä ei pärjätä Suomessa eikä Myanmarissa.

Mihin ryhmään kuulun?

Vihreä Lanka nro 8 väittää poliittisiksi kannanotoikseni jotain sellaista, jota en tunnista itsestäni. Lehti väittää, että kannatan velkaantumisen kääntämistä laskuun vaikka se tarkoittaisi leikkauksia palveluihin ja etuuksiin.

Vaalikoneessa sanon, että "on selvää, että lastemme ja lastenlastemme takia kipeä käännös pitää tehdä. Suomen ongelma ei ole liian kattavat palvelut, vaan ennenkaikkea työelämän ulkopuolella olevaa 600 000 työikäistä ja -kykyistä. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan 27 000 työtöntä merkitsee valtiolle yhden (1) miljardin laskua. Ensisijaista on siis löytää tälle porukalle töitä ennen palvelujen ja etuuksien leikkaamista".

Lehden mielestä kannatan myös kauppojen aukiolon vapauttamista. Vastaukseni koneessa on, että "kannatan vapauttamista silloin, kun kauppiaat voivat tehdä ratkaisun itsenäisesti ilman esimerkiksi kauppakeskusten yhteisohjeita. Henkilökohtaisesti arvostan silti sitä, että sunnuntai ja pyhä eivät ole kaupan".

Vielä omituisempaa on väite siitä, olisin samaa mieltä kuntien lukumäärän leikkaamisesta vaikka pakolla. Vaalikoneessa vastaan, että "kuntien määrää tulee kannustavasti pienentää, mutta lain takaamaa itsehallintoa pitää kunnioittaa".

Juttu oli tehty katsomalla vain vastauksia siitä, olenko täysin vai osittain samaa mieltä vai täysin vai osittain eri mieltä. Kun olin vastannut olevani väittämien kanssa osittain samaa mieltä, vaikkakin noilla tarkennuksilla, oli johtopäätös, että kannatan velkaantumisen kääntämistä laskuun ja kuntien lukumäärän vähentämistä hinnalla millä hyvänsä. Ja samaan halpaan menee varmasti moni muukin vaalikoneen käyttäjä. Ylipäänsä vaalikonevastaajana pohdin ongelmaa siitä, olenko jossain asiassa enemmän osittain samaa mieltä vai osittain eri mieltä, kun minulle ne ovat aika yksi ja sama asia.

Lukijat päättäköön, mitä mieltä olen.

Sivu 21 / 25

Miksi Heli?