Helin blogi

Pienten politiikkaa peliin

Pienten politiikkaa peliin

Kun puhutaan 50 miljardin budjetista isoin vedoin, unohtuu helposti se tosiasia, että pienin toimiin ja toimintoihin panostamalla saatetaan päästä pidemmälle! Huomisen budjettineuvotteluihin osallistuvien kannattaisikin hetken aikaa ajatella pienesti.

Koska pienet yritykset ovat parhaita työllistäjiä - pelkästään 30 000 uutta työpaikkaa viimeisen 10 vuoden aikana, kannattaisi neuvotteluissa panostaa juuri niihin. Keinot ovat yksinkertaisia, eivätkä edes kovin kalliita.

Samalla kun yleistä arvonlisäveroa nostetaan yrittäjien vastustuksesta huolimatta prosenttiyksiköllä, pitäisi alvin alarajaa nostaa. Se olisi paras kannustin käsityöläisille ja muille yhden hengen mikroyrityksille. Tällä hetkellä yritys päätyy alv-velvolliseksi jo 8500 euron liikevaihdolla, kun alarajan pitäisi olla vähintään 20 000 euroa. Arvonlisäveron alarajan nosto olisi paras kannustin iltapuhteella sukkia kutovalle tai huiman idean saavalle nuorelle ja omasta yrityksestä haaveilevalle tulevalle yrittäjättärelle kokeilla yrittäjän uraa. Nyt moni sukka ja hyvä idea valuvat hukkaan tai korkeintaan perheenjäsenten iloksi. Samalla täyden alvin alarajaa voisi nostaa 22 500 eurosta 50 000 euroon, mikä helpottaisi kaikkien pienten yritysten toimintaa.

Toinen pienimpiä yrityksiä kannustava veroratkaisu olisi kotitalousvähennyksen palautus entiselle tasolleen. Kotitalousvähennyksen korotus 2000 eurosta 3000 euroon toisi helposti työpaikkoja myös haja-asutusalueille ja helpottaisi asuntojen kunnossapitoa. Kun vähennys myös torjuu harmaata taloutta, ei ratkaisu olisi pois valtion pohjattomasta kukkarostakaan. Jos kotitalousvähennyksestä halutaan ehdoin tahdoin valtion kassan lihottajaa, pitäisi työ aloittaa vähennyksen käyttöoikeuden rajaamisesta kotimaahan. Onhan se kohtuullisen pöljän hommaa, jos omilla verotuillamme tuemme ulkomailla työllistämään ulkomaalaisia työntekijöitä samaan aikaan, kun omat ammattinaisemme ja miehemme joutuvat pyörimään turhanpanttina nurkassa tai tekemään viraapelihommia tiskin alta!

Vaikka voihan sitä ajatella positiivisestikin: onhan nuo ulkomaille suomalaisille maksettavat kotitalousvähennykset kuitenkin edes vähän suoremmin suomalaisia hyödyntävää tukea Espanjalle, toisin kuin muuta kautta valuvat hätäapumiljardit?

Kolmas tehokas keino luoda työvoiman kysyntää olisi nyt kertaheitolla ratkaista vanhemmuuden kustannukset tasaisesti verovaroin maksettavaksi. Se olisi paras lahja, joka jokainen päättäjä voisi antaa yrittäjänaiselle mutta myös omalle ja naapurin koulutetulle tyttölapselle, joka jää armotta työnhaussa mopen osille, jos paikkaa hakee myös pätevä poika. Sillä kukapa työnantaja haluaisi vapaaehtoisesti maksaa yli 12 000 euron vauvan ja hyvässä lykyssä vielä useampia?

Mitä, jos ruvettaisiin töihin?

Mitä, jos ruvettaisiin töihin?

 

Poliitikot pohtivat kovalla sutinalla, miten Suomi saadaan uuteen nousuun: elvyttämällä vai porukkaa ulos pistämällä. Mutta mitä, jos ruvettaisiin ihan vaan tekemään töitä?

Suomessa on tällä hetkellä lähes 600 000 työkykyistä ja –ikäistä ihmistä työelämän ulkopuolella. Näistä reilut 300 000 on työttömänä, 100 000 erilaisten työllistämistoimien parissa, 50 000 syrjäytyneenä järjestelmän ulkopuolella ja lähes 150 000 passiivisesti työtöntä, eli opintojaan jatkamassa, lapsiaan hoitamassa tai ikänsä takia sivuun jääneinä. Maalaisjärkikin sanoo, ettei pienellä 5,4 miljoonan asukkaan kansalla ole tähän varaa.

Inhimillisin ja helpoin säästö valtiolle olisi kannustaa työttömiä itse lähtemään yrittäjiksi. Tällä hetkellä tämä rohkea porukka, eli itselleen työpaikan luovat ja yrittäjäksi ryhtyvät jäävät liian usein täysin ilman työntekijälle luonnostaan kuuluvia oikeuksia. Aloittavista yrittäjistä on syntynyt uusi proletariaatti, joka ajautuu työttömyys-, sosiaali-, ja eläketurvan sekä lomien ulkopuolelle, eli työkentällä kaikkein heikoimpaan asemaan, joka ei helpolla houkuta. Eikö olisi yhteinen etu mataloittaa kynnystä?

Työpaikkoja saadaan jo olemassa oleviin yrityksiin parhaiten aikaiseksi, kun tasataan työllistämisen esteitä, kuten äitien työnantajille kertyviä vanhemmuuden kustannuksia. Millä kannustat työnantajaa palkkaamaan nuoren naisen niin kauan, kuin hän joutuu työntekijänsä jokaisen lapsen kohdalla varautumaan yli kymppitonnin laskuun?

Ruotsissa ongelma on ratkaistu vuosia sitten. Siellä maksut kerätään jokaiselta tuloveroa maksavalta eli niin työntekijältä kuin työnantajaltakin.  Varat rahastoidaan yhteiseen pottiin, josta kulut maksetaan 100-prosenttisesti niille firmoille, joiden työntekijät vauvoja saavat. Ja kaikki ovat myös järjestelyyn tyytyväisiä!  Siksi meilläkään ei ole varaa hidastella. Me tarvitsemme joka ainoan mahdollisen työpaikan, ja yhteisesti hoidettuna lasku vanhemmuuden kuluista tulee paljon halvemmaksi kuin nyt, kun lasku koituu suurimmalta osaltaan naisien työnantajille sekä nuorille tytöille, jotka eivät työllisty, joiden urat ei kehity ja joiden euro ei ikinä lähesty kokonaista kolikkoa.

Tuloksia talkoista voisi syntyä nopeastikin: Jo vajaat 90 000 uutta työpaikkaa tuo valtiolle kolmen miljardin säästöt.

Työuria täytyy pidentää monilla tavoilla

Työuria täytyy pidentää monilla tavoilla

Työmarkkinajärjestöt ovat parhaillaan koolla pohtimassa työurien pidennystä. Itse asiasta lienemme kaikki yhtä mieltä? Sosiaali- ja terveysministeriön laskujen mukaan nykyinen hyvinvointivaltiomme perustuu sen varaan, että työurat kestäisivät 40 vuotta. Todellisuudessa näin käy vain noin 40 prosentilla työntekijöistä, kun loppujen työurat päättyvät lyhyempään. Kun ihmiset vielä elävät koko ajan edellistä sukupolvea pidempään, on tavoite luonnollinen.

Silti keinoista voimme olla montaa mieltä. Julkisuudessa rummutettu eläkeiän nosto on yksi tehottomimmista ja kaavamaisimmista. Kaikkia koskeva yksioikoinen eläkeiän nosto eli numeromuutos ei itsessään tuo päivääkään lisää työuriin. Ratkaisu on erityisen ongelmallinen raskaissa vaativissa ammateissa toimiville, kuten kolmivuorotyötä tekeville sairaanhoitajille, palomiehille tai vaikkapa teurastajille.

Työuria pidennettäessä tarvitaan paljon monimuotoisempia ratkaisuja, joista tässä joitakin. Suomessa on tällä hetkellä 350 000 työtöntä. Heidän lisäkseen työllistämisen tukitoimien piirissä on 100 000 ihmistä. Tämän suuren joukon työllistäminen hyödyttäisi rahapulassa rimpuilevaa maata kahdella tavalla: toisaalta heille ei enää tarvitsisi suunnata korvauksia ja lisäksi he alkaisivat tuottaa verotuloja. 27 000 uuden työpaikan on laskettu tarkoittavan valtiolle miljardin euron lisätuloja. Valitettavasti suunta on nyt toinen:  27 000 työtöntä tarkoittaa vastaavasti miljardin euron lisämenoja!

Lisäksi työmarkkinoiden ulkopuolella elää 150 000 työikäistä ja -kykyistä aikuista, jotka eivät ole edes ilmoittautuneet työttömiksi. Myös kymmenet tuhannet työkyvyttömyyseläkkeellä olevat haluaisivat kyselyjen mukaan tehdä töitä ainakin osa-aikaisesti. Eikö olisi kaikille inhimillisempi ratkaisu työllistää työtä haluavia ihmisiä ja päästää pitkän työuran tehneet kunniakkaasti eläkkeelle?

Toiseksi kaikki ne yritykset ja yhteisöt, jotka ovat ottaneet käyttöön työkykyä ja -hyvinvointia parantavat ohjelmat, ovat onnistuneet pidentämään työuria jopa yli vuodella! Erilaiset työaikajoustot, vuorottelut, tehtävän tarkistelut, jumppaohjelmat jne. ovat parantaneet työmotivaatiota tavalla, johon ainoakaan numeromuutos ei pysty. Miksi työmarkkinaosapuolet eivät neuvottele tämänkaltaisten ohjelmien vakinaistamisesta, sillä niistä hyötyisivät sekä työntekijä että työnantaja?

Sosiaali- ja terveysministeriö on laskenut, että työurat pitenisivät lisäksi

  • 1,5 kk, jos työtapaturmien määrä olisi nolla

  • 0,5 v, jos mielenterveyden häiriöihin perustuvat työkyvyttömyyseläkkeet puolittuisivat nykyisestä

  • 0,3 v, jos tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin perustuvat työkyvyttömyyseläkkeet puolittuisivat nykyisestä

  • 2-3 v, jos sairauspoissaolot vähenisivät 11:stä 4 päivään.

Työurien pidentämiseen on siis monia eläkeiän nostoa inhimillisempiä keinoja, ja ne onnistuvat vain sekä työntekijän että työnantajan panoksella.

 

Sivu 21 / 22

Miksi Heli?