Helin blogi

OKL:n puolesta kannattaa vielä taistella

Itä-Suomen yliopiston päätös lopettaa Savonlinnan opettajankoulutuslaitos oli alueelle pahin päätös ikinä. Savonlinnan ja Etelä-Savon ei kannata kuitenkaan vielä lopettaa työtä Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen puolesta. Oikea keino ei ole kuitenkaan murtaa yliopistojen autonomiaa, sillä se ei ole syy lopettaa laitoksia. Nyt pitää toteuttaa ohjausta niillä keinoilla, jotka ovat käytettävissä.

Kannattaa muistaa ensinnäkin, että Itä-Suomen yliopisto ei omista Savonlinnan kampuksen tiloja eikä sillä ole yksinoikeutta Savonlinnan opetuspaikkoihin. Jos kerran maan hallitus on valmis antamaan lisärahoitusta ja uusia lastentarhanopettajan aloituspaikkoja, kannattaa nyt kääntää kaikki kivet ja kannot sen puolesta, että löytyisi joku yliopisto, joka olisi valmis ylläpitämään ja kehittämään Savonlinnan toimipaikkaa. Turku on hyvä esimerkki: se kipuili vuosia Rauman opettajankoulutuslaitoksen kanssa, kunnes päätti kehittää ja vahvistaa sen toimintaa osana kokonaisuutta. Lopputulos on, että kaikki ovat tyytyväisiä, eikä Rauman yllä leiju tällä hetkellä uhkaavia pilviä.

Jos ei tämäkään onnistu, pitää muistaa, että uudet tulosohjausneuvottelut ovat jo toukokuussa. Se tarkoittaa sitä, että maan hallituksella on halutessaan oikeus ja mahdollisuus käyttää sitä valtaa, joka sille kuuluu. Yliopistojen autonomiaa pitää kunnioittaa, mutta maan hallituksella on aina vastuu ja valta siitä, että osaaminen ja riittävä määrä ammattilaisia taataan eri puolilla maata. Nyt sen pitää käyttää tätä valtaansa.

 

Pienituloiset eläkeläiset ovat suurin huoli

Minulle politiikan teossa tärkeintä on pitää huolta ympäristöstä sekä pienituloisimpien pärjäämisestä. Siksi pidän eläkeläisten kannalta tärkeimpänä juuri pienimpien tulojen varassa elävien tilanteen parantamista.

Iloitsin, kun edellisellä kaudella saimme aikaan takuueläkkeen, joka paransi esimerkiksi monen eläköityneen maatalon emännän ja kotiäidin toimeentuloa huomattavasti. Samasta syystä kannan huolta siitä, että tämän hallituksen leikkaukset taas kohdistuvat suurelta osalta juuri pienituloisimpiin eläkeläisiin, kun muun muassa terveydenhuollon asiakasmaksuja ja lääkkeiden omavastuuta nostetaan, matkakorvauksia vähennetään ja yli 75-vuotiaiden vammaisten tukia leikataan. Yleveron poistaminen pienituloisimmilta ei riitä korvaamaan alkuunkaan leikkauksia.

Samasta syystä en ole vakuuttunut eläkeindeksin muutosvaatimuksista, sillä indeksin muuttaminen ei auttaisi pienituloisimpia eläkeläisiä kuin vähän, kun suurin hyöty kohdistuisi yli 2000-3000 euron eläkkeisiin. Se olisi siis iso tulonsiirto hyvätuloisille eläkeläisille, mikä taas vaikeuttaisi pienituloisten auttamista. Silti en koskaan enkä missään ole sanonut hyväksyväni indeksimuutosta ”vain kuolleen ruumiini yli”, kuten perussuomalaisten Veikko Elo väittää. Sen sijaan sanoin, ettei yksikään puolue kannata indeksimuutosta.

Siitä olen Elon kanssa samaa mieltä, ettei alle tonnin ansaitsevilta pitäisi enää vähentää tuloja. Mutta juuri näin perussuomalaisten hallitus kuitenkin tekee!

Suomen eläkejärjestelmää pidetään yhtenä Euroopan vakaimmista. 180 miljardin euron puskuri on iso ja kasvava, mutta se on myös paras tae sille, että pystymme maksamaan eläkkeet myös niille nuorten sukupolville, jotka kipuilevat työttömyydessä ja joiden työurista näyttää tulevan paljon rikkinäisemmät kuin meidän ja meitä vanhempien työurista. Käytännössä puskurimme riittää lähes 10 vuodeksi, kun esimerkiksi Saksassa eläkevarat riittävät vain noin 3 kuukaudeksi eteenpäin.

Eläketurvakeskus, joka on epäpoliittinen eläkejärjestelmiä analysoiva toimija, arvioi, että jos nykyinen indeksi, joka kehittyy 80-prosenttisesti kuluttajahintoja ja 20-prosenttisesti palkkakehityksen mukaan, vaihdettaisiin puhtaaseen palkkaindeksiin, eläkevarat loppuisivat noin 2060. Se tarkoittaisi sitä, että sirpaleisten työurien keskellä olevien nuortemme eläkkeet olisivat vaakalaudalla tai että työeläkemaksuja pitäisi nostaa yli 10 prosenttiyksiköllä.

Arvostan kovasti edellistä sukupolvea, joka on rakentanut maata ja mahdollistanut lastensa koulutuksen ja elintason kasvun Suomessa. Iloitsen myös siitä, että tilastokeskuksen tuoreen arvion mukaan 65-74-vuotiaiden eläkeläisten pienituloisuus on yli puolittunut viimeisen 8 vuoden aikana. Nyt näitä alle 1190 euroa kuukaudessa ansaitsevia eläkeläisiä on runsaat 8 % kaikista vanhuuseläkeläisistä. Tämän joukon sekä vielä pienemmillä tuloilla elävien työttömyys- ja työkyvyttömyyseläkeläisten tilanteen helpottaminen pitää jatkossakin olla päätöksentekijöiden työlistan ytimessä. Paras keino heidän auttamiseensa ei ole kuitenkaan indeksin muuttaminen, vaan muun muassa takuueläkkeen tason nostaminen, lääke- ja matkakorvausten nostaminen sekä eläkkeiden verotuksen korjaaminen etenkin pienituloisimpien osalta.

Metsähallituslaki menee metsään

Metsähallituslakia vastustavan kansalaisadressin allekirjoitti lähes 130 000 suomalaista, mikä osoittaa, että me suomalaiset arvostamme luonnonsuojelua ja kansallisomaisuuden hyvää hoitoa. Hyvä me!

Metsä kiinnostaa ja siksi myös uudesta metsähallituslaista liikkuu monenlaista keskustelua. Ensin hyvät uutiset: Uuden lain myötäkään luonnossa liikkuminen ei ole tulossa maksulliseksi, kansallispuistoja ei myydä eikä koko Metsähallitusta yhtiöitetä.

Huonot uutiset ovat sen sijaan, että lain myötä iso osa, lähes 3 miljoonaa hehtaaria vesiämme ja metsiämme siirretään luontopalveluilta talouspuolelle harmaalle alueelle taseeseen, jossa niiden talouskäyttö ja myynti myöhemmin on mahdollista. Jatkossa näiden alueiden osalta voidaan päättää ilman eduskunnan hallintaa, miten ja kuinka paljon tuottoa näiltä alueilta otetaan. Siksi luonto- ja virkistysarvot ovat vaarassa jäädä taloushyötyajattelun jalkoihin.

Hallitus vakuuttaa, että mikään ei muutu. Siksi on omituista, että uuden lain käsittely on ollut salailevaa. Ensin lokakuussa laki saatiin lausuntokierrokselle vasta opposition ja ulkopuolisten paineen ansioista. Joulukuussa lakia yritettiin pakottaa käsittelemään eduskunnassa yömyöhään ja ilman ministerin läsnäoloa. Valiokuntakäsittelyssä maaliskuussa hallituksen omat edustajat tekivät vielä kokonaan uuden ehdotuksen laiksi! Ja tämä tapahtui Helsingin Sanomien mukaan vasta mietinnönantoa edeltävänä päivänä, mikä on ennenkuulumatonta!?

Keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitus väittää koko ajan, että EU vaatii meitä yhtiöittämään luontomme. EU:n selän taakse on aina helppo yrittää piiloutua, mutta tosiasiat eivät puhu väitteen puolesta. EU:n kilpailukomissaari vastasi jo joulukuussa europarlamentaarikko Merja Kyllösen kirjalliseen kysymykseen, että EU ei vaadi Suomen Metsähallitukselta mitään erityistä yhtiömuotoa tai organisaatiorakennetta.

Metsähallitus hallinnoi kolmasosaa Suomen metsistä, yhteensä lähes 13 miljoonaa hehtaaria. Kyseessä on merkittävä kansallisomaisuus, josta nykyisellä mallilla on kyetty huolehtimaan hyvin ja tasapuolisesti. Se ei ole kerännyt kritiikkiä metsäyhtiöiltä eikä kansalaisilta, eikä sen ole arvioitu vääristävän metsämarkkinoita.

Uudistuksen taustalla on ollut metsätalouden liiketoiminnan - ja vain sen - järjestäminen. Lain piti koskea siis vain talousmetsien hoidon ja hakkuutoiminnan järjestämistä. Uuden metsähallituslain piti selkeyttää ja yksinkertaistaa hallintojärjestelmää, joka nyt on muuttumassa päinvastoin monimutkaisemmaksi ja salaperäisemmäksi.

Metsämme eivät ole vain puukuutioita, kaupattavaa tonttimaata tai ainesta luonnonvarojen hyödyntämiselle - kuten hallitus näyttää ajattelevan. Luontoarvojen säilyminen, matkailu ja virkistyskäyttö tuovat myös taloushyötyjä. Pelkästään kansallispuistoilla on vuosittain yli miljoona kävijää ja hyvää yhteistyötä yrittäjien kanssa. Yksi kansallispuistoon laitettu euro tuottaa lähes 10 euroa hyötyä aluetaloudelle, ja sitä voivat jo tiukimmatkin bisneksen janoajat pitää merkittävänä taloustuottona henkisestä annista puhumattakaan!

Eduskunnan on tarkoitus äänestää lopullisesta päätöksestä uuden metsähallituslain suhteen heti pääsiäisen jälkeen. Hallitus vakuuttaa edelleen, ettei mikään muutu!? Jos näin on, niin tässä reilu ehdotus.

Siirretään yhdessä ja suosiolla pitkään käsitellyn lain vahvistamista sen verran eteenpäin, että ehdimme saada vastauksen meppi Kyllösen uuteen kirjalliseen kysymykseen päätöksenteon tueksi. Siinä hän toivoo komissiolta laajempaa kokonaisarviointia EU-säädöstön vaatimuksista Metsähallituksen organisaation suhteen. Sen myötä tietäisimme ainakin, mitä EU meiltä vaatii ja mitä ei.

Sivu 21 / 30

Miksi Heli?