Helin blogi

Eriarvoistumisen taustalla on monta syytä

Lenita Toivakka kirjoittaa (IS 17.10.), ettei eriarvoisuus johdu tuloeroista vaan työttömyydestä. Kun joka keskiviikko- ja perjantaiaamu näen Helsingissä töihin mennessäni monien satojen metrien mittaisen leipäjonon, näen ongelman paljon laajempana.

Köyhyysriskirajana pidetään Euroopan unionissa alle 60 prosentin tuloja samanlaisten kotitalouksien mediaanitulosta. Raja saadaan, jos esimerkiksi kaikkien suomalaisten eläkeläisten tai opiskelijoiden tulot pistetään jonoon ja valitaan niistä keskimmäinen ja lasketaan siitä 60 %.

Kaikkien pienituloisimpia eivät tämän mukaan ole työttömät, vaan iäkkäät eläkkeellä olevat naiset ja toisaalta työikäiset työkyvyttömyyseläkkeellä olevat miehet. Valitettavaa on, että työttömienkin tilanne heikentyy koko ajan. Nykyinen hallitus on leikannut työttömyysturvaa ja sen kestoa monin tavoin. Vaikka vaikeasti työllistyvien pitkäaikaistyöttömien määrä on todella vähentynyt reilulla 25 000:lla, kuten Toivakka kirjoittaa, suuri osa heistä ei ole todellisuudessa työllistynyt, vaan valunut työttömyysturvalta näiden leikkausten takia sosiaaliturvan varaan. Tällaisia asumis- ja toimeentulotuen varassa olevia ”tulottomia” kotitalouksia on jo 50 000. Määrä on kaksinkertaistunut 5 vuodessa! Näiden ihmisten asema on erityisen kurja, sillä viimesijaisena tukena toimeentulotuki ei kannusta ketään ottamaan pientäkään työtä vastaan, sillä ylimääräiset tulot leikkaavat tuen kokonaan. Toimeentulotuki on siksi pahin kannustinloukku, joka vain pitkittää työttömyyttä ja osattomuutta.

Pitkittyneestä köyhyydestä pitää olla huolissaan myös siksi, että ilmiö on kasvava: pysyvästi köyhien määrä on yli kaksinkertaistunut 1990-luvun laman jälkeen.

Räikein pitkittyneen köyhyyden riski on suomalaisessa yhteiskunnassa iäkkäillä naisilla. Yli 74-vuotiaiden ikäluokassa naisten pitkittyneen köyhyyden riski, 26,5 prosenttia, on yli kaksinkertainen miehiin nähden. Taustalla on ennen muuta naisten lyhyemmät – tai olemattomat – palkkatyöurat, jotka johtavat pieniin tai olemattomiin työeläkkeisiin.

Lisäksi hallituksen leikkaukset: terveydenhuollon asiakasmaksujen sekä lääkekorvausten sekä matkojen omavastuun korotukset sekä kansaneläkeindeksin leikkaus ovat lisänneet juuri pienituloisten eläkeläisten köyhyyttä. Näiden toimien korjaamisessa on paljon tehtävää tulevilla hallituksilla.

Heli Järvinen (Vihr.)
k
ansanedustaja

Miten käytämme metsiämme?

Keskustalainen Elsi Katainen syyttää metsähakkuiden lisäämisen vastustajia vastuuttomiksi ja väittää, että suomalainen kestävä metsätalous on parasta ilmastopolitiikkaa.

 

Kieltämättä se onkin osa sitä, mutta vain osa. Sen sijaan, että riitelemme hakkuumääristä, meidän pitäisi yhdessä ohjata ja kannustaa metsien ja puun käyttöä entistä pidemmälle. On totta, että isoa osaa suomalaismetsiä hoidetaan hyvin, mutta sen sijaan on käsittämätöntä, ettemme saa hienosta raaka-aineestamme aikaiseksi enempää pidemmälle kehitettyjä tuotteita. Siinä, missä Ruotsi vie maailmalle omasta puusta tehtyjä huonekaluja, terveysalan tuotteita sekä rakentaa moninkertaisesti puurakennuksia, me suomalaiset ohjaamme tuotantoa polttoon ja selluksi ja viemme maailmalle jopa sahatavaraa. Se ei tee metsätaloudestamme järin kestävää eikä etenkään parasta ilmastopolitiikkaa.

 

Tästä huolimatta Sipilän hallitus vastaa ilmastokriisiin lisäämällä puun energiakäyttöä ja sellun- ja paperintuotantoa. Suunnitelmasta pidetään kiinni, vaikka lukuisat tutkimusraportit osoittavat puun lisääntyvän käytön kiihdyttävän ilmastonmuutosta. Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja kommentoi Euroopan unionin päätöstä tukea Suomen mahdollisuutta kasvattaa metsien hakkuita näin: ”Tässähän ei maailma parane.” Arvostan hänen rehellistä lausuntoaan, joka kyllä puolsi päätöstä metsäteollisuuden näkökulmasta, mutta samalla myönsi, että vastuullista ilmastopolitiikkaa se ei ole. 

 

Puuraaka-aine koetaan hiilineutraaliksi, koska käytössä vapautuva hiili sitoutuu takaisin uuteen kasvavaan metsään. Ongelmana on kuitenkin aikaikkuna: Esimerkiksi täysikasvuisen männyn poltosta vapautuvan hiilen sitoutuminen uuteen kasvavaan metsään kestää keskimäärin yli 50 vuotta. EU hakee taas tiukkoja päästövähennyksiä jo vuoteen 2030 mennessä. Jos emme saa tavoitteiden mukaisesti hiilipäästöjä nollattua 30 vuodessa, tarvitsemme muutoksen hillitsemiseksi paljon nykyistä järeämpiä toimia. Jos emme onnistu tavoitteessamme, etenkin maanviljelijöille on luvassa entistä ankeammat ajat, kun talvet leutonevat, pilvisyys ja sateet lisääntyvät ja auringonpaiste vähenee. Ilmastonmuutoksen myötä YK ennustaa maailmanlaajuisen pakolaismäärän kasvavan jopa 250 miljoonaan, mikä tarkoittaisi myös meille hyvin erilaista vastuuta ongelmasta. Nopean aikavälin päästöjen lisäämiseksi on yhteinen etumme kehittää vaihtoehtoisia uusiutuvia energiamuotoja ja jalostaa puuta polttoa ja sellua pidemmälle ja saada siitä samalla parempaa tuottoa myös kasvattajalle.

 

Heli Järvinen (Vihr.)

kansanedustaja

Yksikään yliopisto ei kävele maan hallituksen yli

Pääministeri kertoi (Savonmaa 23.8.) viime viikolla Savonlinnassa käydessään opettajankoulutuslaitoksen lakkauttamisesta kysyneille, että Itä-Suomen yliopiston hallitus käveli asiassa maan hallituksen yli. Muuten hieno vastaus, mutta se vaan ei pidä paikkaansa.

Yliopistojen autonomia ei yksinkertaisesti suo yliopistoille oikeutta päättää, mitä tutkintoja ja missä laajuudessa ne niitä antavat. Näin ollen Itä-Suomen yliopisto ei voi alkaa kouluttaa esimerkiksi toimittajia, vaikka se niin haluaisi. Samalla tavalla se ei voi alkaa kouluttaa enempää opettajia, vaikka se niin haluaisi.

Opetusministeriö ja sitä kautta maan hallitus vastaavat koulutuspaikoista kahta eri reittiä. Ensinnäkin ministeriö, ja vain se, päättää, mitä tutkintoja ja minkä verran missäkin yliopistossa voi tarjota. Tämä tutkinnonanto-oikeuksista päättäminen on yksiselitteisesti ministeriön vastuulla. Toiseksi, ministeriö ja sitä kautta maan hallitus huolehtivat yliopistokoulutuksen rahoituksesta. Nyt opetusministeriö ja maan hallitus päättivät antaa yliopistolle oikeuden siirtää tutkinnot Joensuuhun ja tarjosivat rahat kaupan päälle.

Politiikassa joutuu välillä tekemään ikäviä päätöksiä. Vähintä, mitä pääministeriltä ja meiltä muilta poliitikoilta voi odottaa, on se, että kannamme vastuun päätöksistä.

Opettajankoulutuslaitoksen lakkauttaminen on kaupunkiseutumme kannalta surkein päätös kautta historian! Siitä koituvan laskun tulee vielä jokainen täällä asuva tuntemaan nahoissaan. Siksi on vihdoin aika, että maan pääministeri kantaa siitä vastuun. Jos hän ei siihen pysty ja jos maan yliopistot alkavat kävellä pääministerin ja hallituksen yli, en ihmettele, jos keskustapuolue on kannatuksensa kanssa ongelmissa. Silloin on todella syytä alkaa miettiä uutta pääministeriä.

Sivu 3 / 22

Miksi Heli?