Helin blogi

Terveyttä rahaa säästäen

Terveydenhuoltomenot kasvavat vuosi vuodelta. Jo toissa vuonna kunnissa käytettiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämiseen asukasta kohden keskimäärin yli 3000 euroa. Erot kuntien välillä olivat isot: 2200 eurosta 5500 euroon.

 

Rakennetaan sote-järjestelmästä millainen tahansa, säästötarpeet eivät häviä. Helpointa säästöjen aikaansaaminen on hyvinvointia ja terveyttä lisäämällä, ennakoimalla ja ehkäisemällä. Sydän- diabetes- ja aivoliitto ovat yhdessä muuntaneet toimintaehdotukset rahaksi, jonka kieltä päättäjätkin ymmärtävät.

 

Esimerkiksi joka kolmas ikääntyneiden kaatuminen ja kaatumisvamma sekä joka neljäs kaatumisen aiheuttama murtuma voidaan ehkäistä ennaltaehkäisevällä toiminnalla, kuten ravitsemusneuvonnalla, näön tarkistuksella tai liukuesteillä. Yksi lonkkamurtuma maksaa reilut 20 000 euroa. Ennaltaehkäisevään työhön sijoittamalla voimme nelinkertaistaa taloudellisen hyödyn, jos saamme vaikka yli 65-vuotiaiden lonkkamurtumat vähenemään vuosittain viidenneksellä.

 

Toisen esimerkin saa suomalaisten kansantaudiksi muuntuneesta kakkostyypin diabeteksesta. Kymmenen riskiryhmään kuuluvan henkilön ohjauspaketti ruokavalioon, liikuntaan ja painonpudotukseen eli terveellisempään elämään maksaa noin 1200 euroa, mutta pelkästään yhden vältetyn diabetestapauksen säästöt ovat jo 6000 euroa.

 

Myös pelkän pyöräilyn vaikutukset ovat fyysisen aktiivisuuden kautta suuret terveydenhuollon kustannuksiin, kaupunkikuvaan, liikenteen tilantarpeeseen, ilmanlaatuun sekä meluun. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto on laskenut, että 1 euron investointi pyöräilyn edistämiseen tuo säästöinä 8 euron hyödyn!

Miten saamme työikäiset jaksamaan ja kykenemään töissä pidempään? Pelkästään työurien pidentäminen työkykyä ja -hyvinvointia parantavilla ohjelmilla, ovat onnistuneet pidentämään työuria jopa yli vuodella. Erilaiset työaikajoustot, vuorottelut, tehtävän tarkistelut, jumppaohjelmat jne. ovat parantaneet työmotivaatiota sekä -hyvinvointia.

 

Sosiaali- ja terveysministeriö on laskenut, että työurat pitenisivät lisäksi

-1,5 kk, jos työtapaturmista päästäisiin eroon

-6 kk, jos mielenterveyden häiriöihin perustuvat työkyvyttömyyseläkkeet puolittuisivat nykyisestä

-4 kk, jos tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin perustuvat työkyvyttömyyseläkkeet puolittuisivat nykyisestä ja

-2-3 vuotta, jos sairauspoissaolot vähenisivät 11:stä 4 päivään.

 

Asia on erityisen tarpeellinen jatkossa niin kunta- kuin maakuntapäättäjillekin, kun sote-uudistuksen myötä sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen on maakuntien vastuulla, mutta hyvinvoinnista huolehtiminen ja ongelmien ennaltaehkäiseminen taas kuntien työlistalla.

 

Ennaltaehkäisevällä suunnittelulla, kuntoutuksella sekä investoinnilla tulevaisuuden hyvinvointiin saamme suomalaiset ja kuntalaisemme terveemmiksi, lisää hyvinvointia sekä säästöön rahaa.

Ei heitetä hyvää ruokaa pois

Elintarvikkeita menee hukkaan maailmanlaajuisesti vuosittain jopa 30 prosenttia kaikesta tuotetusta ruoasta. Ruokahävikkiä syntyy ruokaketjun jokaisella askelmalla alkutuotannosta kotitalouksiin, ja siksi kaipaamme tehostusta myös niille kaikille. Viime vuonna yli 100 kansanedustajaa allekirjoitti lakialoitteen, jolla tuotteita myyvät velvoitettaisiin luovuttamaan syötäväksi kelpaava ruoka voittoa tavoittelemattomaan jatkokäyttöön. Mutta keinoja hävikin vähentämiseen on monia jo nyt. Monella paikkakunnalla asiaan on myös tartuttu. Esimerkiksi Porissa keskuskeittiöiltä yli jäänyt ruoka jaetaan järjestelmällisesti kuntalaisille ja kaupat luovuttavat myymättä jääneet elintarvikkeena hyväntekeväisyysjärjestöille. Monella muulla paikkakunnalla kuntalaiset voivat ruokailla kouluilla oppilasruokailun jälkeen.

Meidän kuluttajien ja kotitalouksien osuus hävikistä on kaikkein suurin: Jokainen suomalainen heittää keskimäärin 100 kiloa syömäkelpoista ruokaa pois vuodessa. Ongelma ei ole pieni.  Ruoan aiheuttama ympäristökuormitus on suurin kaikesta kulutuksestamme! Nelihenkinen perhe voisi käydä hukkaan heitetyn ruoan hinnalla 8 kertaa elokuvissa tai kerran yhteisellä kylpylälomalla.

Kestävän kehityksen tavoite on puolittaa ruokahävikki vuoteen 2030 mennessä. Meillä on asiasta yhteinen vastuu. Ostetaan harkiten, syödään vanhimmat ruoat ensin ja säilötään ja hyödynnetään ylijäämä muissa ruoissa. Mutta otetaan Porista mallia ja järjestetään yhdessä kaupan, koulujen, järjestöjen ja kaupungin toimijoiden kanssa syömäkelpoinen ruoka myös paremmin kiertoon. Eiköhän hoideta yhdessä hyvä hävikkiruoka kiertämään myös Savonlinnan seudulla?

Koulutus ansaitsee tukensa

Tuoreen selvityksen mukaan ammatillinen koulutus vaatii paljon töitä. Yli 80 % vastaajista oli täysin tai melko samaa mieltä asiasta. Samaan aikaan jopa 20 % alle 25-vuotiaista suomalaismiehistä on kadonnut jonnekin työn ja opiskelun ulkopuolelle.

Tulokset kertovat karua kieltä siitä, millaisen muutoksen ja myllerryksen keskellä nuoret ja ammatillinen koulutus ovat. Niistä välittämättä Sipilän hallituksen koulutusleikkaukset osuvat voimalla ammatilliseen koulutukseen. 190 miljoonan euron leikkaus karsii aloituspaikkoja, vähentää lähiopetusta, sulkee opetuspisteitä ja irtisanoo opettajia. Toisen asteen koulutus uhkaa karata kauemmas yhä useammalta nuorelta. Uhka jäädä ilman tutkintoa on suurin maaseudun ja lähiöiden pojilla.

Leikkausten takia YT-neuvottelut on käyty jo yli 100 ammatillisessa oppilaitoksessa. Henkilöstön vähennystarve on noin 2800 henkilötyövuotta. Samaan aikaan opintoja ulkoistetaan hurjaa kyytiä oppimiseen työpaikoilla. Tavoite on hieno eli kouluttaa nuoria käytännön osaajiksi. Valitettavasti se ei vaan tapahdu ilman opetusalan ammattilaisia. Jo nyt lähiopetustunnit ovat vähentyneet 32 tunnista 22 tuntiin. Joillakin oppilailla lähiopetusta on vain reilut 10 tuntia viikossa. Ahkerat ja elämänhallinnan omaavat nuoret selviävät jatkossakin, mutta miten huolehditaan niistä, joille kouluun tulokin voi olla ylivoimaista.

Hallituksen leikkuri on osunut koulutuksen joka vaiheeseen varhaiskasvatuksesta yliopistoihin. Koulutuksesta säästäminen on leikkaamista nuorten tulevaisuudesta, ja siitä seuraa kallis lasku. Yhden syrjäytyneen nuoren hintalapuksi arvioidaan noin miljoona euroa. Tästä syystä koulutuksen tulevaisuudesta on syytä tehdä välikysymys ja samasta syystä asiaa on tärkeää puolustaa kunnissa vastoin hallituksen linjauksia.

ammatillisen koulutuksen opettajat

Heli Järvinen, (Vihr.) kansanedustaja ja

Katja Andrejev, (Vihr.) puoluevaltuuskunnan puheenjohtaja

Sivu 3 / 19

Miksi Heli?