Helin blogi

Heinävesi tarvitsee kaivoslain muutoksen pikaisesti

Suomen kaivoslainsäädäntö on löperö. Se suorastaan yllyttää mineraalivarojen ryöstökäyttöön. Meiltä puuttuu kaivosvero eikä yhtiöiltä vaadita käyttöoikeuskorvauksia. Minkä tahansa alueen voi varata malminetsintään ilman maanomistajan lupaa. Ei siis ihme, että Suomi kiinnostaa ulkomaisia kaivosyhtiöitä.

Kaivosteollisuutta tarvitaan, mutta sille ei pidä uhrata mitä tahansa. Jokaisella kaivoksella on haittavaikutuksia, joita tulee tarkoin punnita sen hyötyihin. Kaivosten työllisyysvaikutukset ovat väliaikaisia, kun taas luontoarvot ovat pysyviä.

Heinäveden kaivoshankkeen alue on poikkeuksellisen haavoittuvainen: Aitolammesta on vain reilu kilometri Varisveteen ja noin 5 km Natura-alueisiin. Talvivaaran mustaliuskan sisältämän grafiitin vaikutukset näkyvät noin 60 kilometrin säteelle. Heinävedellä se merkitsisi monen Saimaan vesialtaan, kuten muun muassa norppa-alue Koloveden vaarantumista.

Yhtiöiden voimakkaan verosuunnittelun takia niiden verotuloista jää Suomeen Finnwatchin arvion mukaan vain 2,4 % malmien arvosta. Käytäntö on osoittanut, että myös kaivosten jälkihoito kaatuu usein veronmaksajien niskaan. Näin on käynyt mm. Nivalassa kanadalaisen kaivosyhtiön hakeuduttua konkurssiin. Sama on tapahtumassa Talvivaarassa, jossa arviolta vähintään 10 miljoonan euron jälkitöiden vastuut ovat jäämässä yritysmuutosten vuoksi valtiolle. Verovaroin maksetaan myös kaivosten vaatima infra.

Nykyinen kaivoslainsäädäntömme on uusittava pikaisesti. Mineraalivarantojen hyödyntämisestä tulee maksaa kunnollinen korvaus, toimijoiden on kannettava vastuu haitoista kaivostoiminnan jälkeenkin ja paikallinen ääni tulee kuulua paremmin.

Tarvitaan louhintamäärään perustuva kaivosvero. Se estää veronkiertoa, kannustaa aloittamaan toiminnan vasta riittävän rikkaissa esiintymissä ja vähentää jätteen määrää.

Löytäjä saa pitää -periaatteesta valtausten osalta tulee luopua. Kallioperämme mineraalivarat kuuluvat valtiolle, niiden hyödyntäjän on maksettava siitä käypä korvaus.

Kunnilla tulee olla yksiselitteinen oikeus kieltää malminetsintä ja kaivostoiminta alueellaan perustellusta syystä, esimerkiksi silloin kuin tämä uhkaa alueen muiden elinkeinoja. Myös maanomistajaa on kuultava. Etsintää ei pidä sallia luonnonsuojelualueilla.

Kaivosluvan tulee perustua laajaan kokonaisharkintaan huomioiden muut elinkeinot, ympäristö ja kaivostoiminnan kesto. Luvan myöntämiseksi hankkeen hyödyn tulee olla huomattava menetyksiin verrattuna.

Kaivosten jätevedet eivät saa saastuttaa vesistöjä. Vesistöjen, ympäristön ja terveydensuojelu tulee taata riittävän tiukoilla ympäristöluvilla. Valvonnan on oltava kunnossa ja poikkeamiin on puututtava. Jälkihoitoa ei saa sysätä valtion vastuulle.

Heinävesi tarvitsee lainmuutoksen tueksi riittävän laajan ja tarmokkaan kansalaisliikkeen kaivoshankkeen torppaamiseksi. Lisäksi tarvitaan Itä-Suomen maakuntien yhteistyötä, sillä kaivoshanke ja sen vaikutukset leviävät laajalle. Hienoa, että myös Lintulan nunnaluostari on tullut poikkeuksellisen avoimesti ja vahvasti puolustamaan luontoarvoja!

Heinäveden reitti on noussut uutisiin Suomen unohdettuna matkailuaarteena. Lintulan ja Valamon luostarit, reitit kanavineen ja järviluonto mökkeineen kiinnostavat kansainvälisestikin. Järviluonnosta on kasvamassa Lapin veroinen matkailukohde puhtaine ruokineen, metsineen ja vesineen. Tätä ei pidä riskeerata lyhytaikaiselle kaivokselle. Sen sijaan Lakeland-brändiä tulee vahvistaa vapauttamalla Palokin kosket. Näin syntyisi eteläisen Suomen pisin koskialue, kalastusmatkailun helmi.

Heli Järvinen

kansanedustaja (vihr.)

Etelä-Savo

Krista Mikkonen

kansanedustaja (vihr.)

Pohjois-Karjala

Sinilevä herätti todellisuuteen

Viimeistään tämä kesä on avannut kaikkien meidän suomalaisten silmät sinilevälle. Suomen ympäristökeskuksen havaintojen perusteella ensimmäistä kertaa historiassa lähes koko Suomenlahti on sinileväkukinnan peitossa! Mutta myös me sisävesien äärellä asuvat olemme huomanneet saman ongelman: fosforiravinnepäästöt ovat tehneet sinilevästä meille lähes jokapäiväisen hellepäivien riesan.

Valitettava asia on, että Suomi on asukasta kohti laskettuna yksi maapallon merkittävimmistä typpi- ja fosforivirran tuottajista. Vesiä Suomessa rehevöittäviin typpi- ja fosforivirtoihin vaikuttavat etenkin ruoan tuotanto ja kulutus. Myös metsäteollisuuden osuus on myös merkittävä. Esimerkiksi karua järveämme Puruvettä vaivaavat sitä vuosikymmeniä kuormittaneet metsäojitukset ja maatalous. Siis hajakuormitus, jota pahennamme me ranta-asukkaat.

Siksi jokaisen meistä tulee kantaa vastuu järven kunnon parantamisesta. Keinoja riittää: kosteikkoja ja suojakaistoja rannoille, hoitokalastusta, pohjapatoja ja vanhan ojituksen purkamista. Pro Puruveden sekä Freshabit-hankkeen väki tekevät upeaa työtä, mutta tehtävää ja huolenpitoa riittää meille kaikille.

Meidän asukkaiden ja kesävieraiden vastuulla on pistää ja pitää jätevedet kurissa, jättää pesuaineet shampoista mäntysuopaan käytettäväksi vain kuivalla maalla ja niittää voimien mukaan omaa rantaheinikkoa. Nyt katse peiliin: eihän enää kukaan pese hiuksia järvessä matoista puhumattakaan, eihän?

Nuhraantuneet ja heinittyneet rannat ja lahdet ruokkivat rehevöitymistä, ja ilman meidän ihmisten toimia emme saa järven kuntoa paremmaksi tai edes pysäytettyä sen kunnon heikentymistä. Siksi ruokojen niitto kannattaa aloittaa omasta rannasta. Jokainen voi vaikuttaa rehevöittävien päästöjen vähentämiseen esimerkiksi kannanotoilla ja lehtikirjoituksilla. Omassa elinpiirissään voi ravinnepäästöjään vähentää esimerkiksi kompostoimalla, vaihtamalla moottoriveneen soutuveneeseen, pesemällä matot viemäröidyissä matonpesupaikoissa, pesemällä hiukset saunassa tai edes pihamaalla, laskemalla jätevetensä pilsitankkeihin ja tuomalla jätteensä kotiin kierrätykseen. Keinoja riittää meille jokaiselle, ja nyt myös meistä jokaista tarvitaan järviemme kunnostustalkoisiin.

 

Edistetään eettistä ruoantuotantoa yhdessä!

MTK-Etelä-Savon toiminnanjohtaja Vesa Kallio (I-S 27.6. ja L-S 25.6.) vetää kirjoituksessaan mutkia suoriksi ja väittää osan puolueista olevan sitä mieltä, ettei suomalaista ruokaa tarvita. On ilo kertoa, ettei hän voisi olla enempää väärässä.

Kyseenalaiseen tulokseen hän tuli puoluekokoukseemme tulleesta ehdotuksesta. Ihan luottamuksella voin kertoa, että kaikkien puolueiden ehdotusten lukeminen on sopivaa vaikka kesäpuuhaksi. Vai mitä tuumaatte siitä, että keskustalaiset esittävät ehdotuksissaan vaikkapa verovähennysoikeutta linnunpöntöille tai lain suojaa bordelleille. Kokoomuslaiset taas esittävät, että koko hyvin toimiva suomalainen eläkejärjestelmä puretaan ja asunnoille otetaan käyttöön romutuspalkkio. Ei kai kukaan, Vesa, tältä pohjalta väitä, että keskustalaiset haluavat kaiken seksin bordelleihin tai kokoomuslaiset eläkkeet romukoppaan? Silti on demokratian kannalta tärkeää, että jokainen ehdotus käydään kussakin puolueessa läpi sille kuuluvalla arvostuksella.

Niin mekin teimme. Lopputuloksen kanssa on helppo elää: haluamme maatalouden tuet eettiselle ja kestävälle pohjalle vähäpäästöistä ruoantuotantoa suosien. Haluamme tukea uusia keinoja maatalouden ravinteiden kierrättämiseksi sekä vähentää ruokahävikkiä. 

Me Vihreät ehdotimme myös tänään käsitellyssä lisätalousarviossa, että hallitus valmistelisi uuden esityksen maatalouden harjoittajille maksettavasta satovahinkojen kompensaatiosta. Ja jos et vieläkään usko, voisit kirjoittaa seuraavan juttusi vaikka siitä, miten Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra on kuinka ollakaan valinnut juuri meidän, Vihreiden, maatalouspoliittinen ohjelman puolueista parhaaksi. Edistetään eettistä kotimaista maataloutta ja sen kannattavuutta yhdessä!

Sivu 3 / 25

Miksi Heli?