Helin blogi

Sulta tonni, multa satanen?

Hallitus on alkanut latoa pöytään keinoja Suomen nostamiseksi. Viime viikolla oli työntekijöiden vuoro olla kohteena: sunnuntailisät ja lomat pienemmiksi ja sairauslomiin ja pyhäpäiviin palkanalennusta. Esitykset rokottavat etenkin sunnuntailisien varassa työtä tekeviä pienipalkkaisia, eli suurelta osalta hoitajia, kaupan myyjiä, poliiseja, palomiehiä ja bussikuskeja, eli kaikkia heitä, joita ilman yhteiskunta ei pyörisi.

Viikon lopulla säädetyn määräaikaisen "solidaarisuusveron" myötä myös isotuloisemmat saatiin mukaan säästöihin. Solidaarisuusveron alarajan alentamisella ja pääomaveron progression 1 prosenttiyksikön kiristyksellä saadaan lisää verotuloja 64 miljoonaa euroa vuodessa.

Jatkossa siis 8 000 euroa kuussa tienaava hyvätuloinen asiantuntija, joka ei saa ylityö- tai sunnuntailisiä, maksaa 354 euroa veroa enemmän vuodessa. Samaan aikaan keskituloinen sairaanhoitaja, jonka palkasta iso osa tulee lisinä, menettää jopa yli 3000 euroa vuodessa. Kaupan myyjän kukkaro kevenee noin 750 eurolla. Asumislisään oikeutettu pienituloinen eläkeläinen menettää yli 1000 euroa vuodessa.

Kaikki ymmärtävät, että tässä ajassa pitää tehdä ikäviä päätöksiä, mutta mitä järkeä on käyttää sellaisia keinoja, jotka kohtelevat ihmisiä ammatista ja elämäntilanteesta riippuen eriarvoisesti? Ja ennen kaikkea mitä järkeä on rokottaa pienituloisimpia, joiden rahat varmimmin menevät kulutukseen?

Opiskelijoilta viedään opintotuesta indeksikorotukset, lapsilta suurennetaan päiväkoti- ja kouluryhmiä, eläkeläisiltä leikataan asumistuet ja nyt työntekijöistä raskaimmin talkoisiin sitoutetaan juuri ne pienituloisimmat?

Pelkästään eläkeläisten asumistuen leikkaukset merkitsevät yli 100 euron laskua yli 40 000 eläkeläisen tuloihin ja lisäksi 50-100 euron laskua kymmenien tuhansien tuloihin. Tutkijaryhmä on jo ehtinyt selvittää, että hallituksen eläkeläisille kohdistamat muutokset koskevat ylipäänsä eniten juuri pienituloisia eli 600-1200 euron eläkkeen varassa eläviä eläkeläisiä. Myös asumistuen piirissä ovat yleensä ne kaikkein pienituloisimmat eläkeläiset, joita meidän alueellamme riittää. Näin ratkaisu kirpaisee etenkin Itä- ja Pohjois-Suomea ja vähentää alueen ostovoimaa entisestään.

Ymmärrän, ettei oppositiota kuunnella, mutta olisiko kannattanut kuunnella Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:tä, joka kehottaa pitämään säästöjen keskellä huolta etenkin pienituloisista? Tai olisiko kannattanut kuunnella arvostettua talousosaajaa Sixten Korkmania, jonka mielestä oikeudenmukaisemmat säästöt olisi saatu maltillisilla palkkaratkaisuilla sekä verotusta kiristämällä, jolloin kaikki olisivat osallistuneet säästöihin tasapuolisesti?

Nyt solidaarisuusveron piti tasapainottaa se, että hallitus esittää pieni- ja keskituloisille pysyviä leikkauksia palveluihin ja tulonsiirtoihin portaittain noin 2 miljardin euron edestä vuosittain. Toisilta otetaan 64 miljoonaa ja toisilta noin 2 miljardia. Miten meni noin niin kuin sinun mielestäsi?

Meille saa tulla

Kun Joensuussa rasismi nosti päätään reilu vuosikymmen sitten, tavalliset joensuulaiset alkoivat toimia. He perustivat onnistuneen kampanjan: Meille saa tulla.

Sama on tapahtunut maanlaajuisesti koko Suomessa viime viikkoina. Kun perussuomalaisten kansanedustaja kutsui osaa suomalaisista ihmisistä vihollisikseen ja julisti taistelua näitä ja monikulttuurisuutta vastaan, suomalaiset heräsivät. Yli 20 000 ihmistä eri puolilla Suomea kokoontui osoittamaan olevansa eri mieltä. Joukossa olin myös minä, piispa Irja Askola ja Suomen koripallomaajoukkue Susijengi. Sen johtaja kiteytti myös monikulttuurisuuden hienosti:

-Olimmepa valkoisia tai mustia, pitkiä tai pätkiä, puhuimmepa suomea tai englantia, kaikki lähdemme joka otteluun voittamaan Suomen puolesta.

Suurin osa Suomeen tulevista ulkomaalaisista tulee ja on tullut tänne työn tai rakkauden perässä. Heidän merkityksensä suomalaiselle taloudelle, työelämälle ja kulttuurille on ollut suurempi kuin tunnustammekaan.

Samaan aikaan velvollisuutemme on huolehtia sodan ja kurjuuden jaloista pakoon pyrkivistä. Suomi kipuilee sen kanssa, että meille tulee vajaat 1000 pakolaista vuodessa. Samaan aikaan Kreikkaan ja Italiaan tulee sama määrä pakolaisia päivässä, ja asiantuntijat sanovat tämänkin olevan vain jäävuoren huippu.

Kun asiasta puhutaan, tuntuu meidän oma muistimme olevan kovin lyhyt. Paheksumme kovin helposti tänne pyrkiviä, vaikka Suomesta lähti sodan jaloista pelkästään Ruotsiin yli 400 000 ihmistä. Onneksi Ruotsissa riitti silloin ymmärrystä ja vastuuntuntoa ottaa tämä porukka vastaan. Nyt samaa testataan meidän kohdallamme.

Meidän kaikkien pitää kantaa vastuu asiasta. Vaikuttavinta ja pitkäjänteisintä on saada asiat lähtömaissa sen verran toimiviksi, ettei pakottavaa tarvetta sodille ja uhkarohkeille merten ylityksille olisi. Demokratian ja koulutuksen kehittäminen sekä naisten ja tyttöjen aseman parantaminen on selvitysten mukaan tässä tehokkainta työtä. Tämän on tunnustanut kehitysavusta vastaava ministeri Toivakkakin, joka on luvannut priorisoida kehitystyössä nämä. Siksi on käsittämätöntä, kuinka kaikelta kehitystyöltä leikataan kuitenkin 43 % toiminnasta. Miten se tukee demokratian ja naisten ja tyttöjen aseman parantamista? Millaista priorosointia se on?

Pitkäjänteisen työn rinnalla joudumme ratkomaan täällä olevien ja tänne tulevien yhteiselämän kiemuroita arjessamme juuri nyt. Ja siihen meistä jokainen voi vaikuttaa. Olen ehdottanut jokaiselle maahanmuuttajalle - olipa syy tuloon mikä tahansa - omaa suomalaista isäntäperhettä, joka voisi kertoa tulijalle, miten vastaa käytetään ja miten karjalanpiirakoita tehdään. Samalla uuteen yhteiselämään sopeutuisivat molemmat ehkä nykyistä paremmin? Olen saanut kokeilla toimintaa myös itse, kun suostuin tehtävään ammattikorkeakoulun etsiessä vapaaehtoisia mentoreita ulkomaalaisille opiskelijoilleen. Suosittelen ja pidän huolen, että meille saa jatkossakin tulla.

Oppositio ei nokittele

Jukka Ahdelma kirjoittaa hallituspuolueiden ihmettelevän opposition nokittelua. Väitteessä on pari ongelmaa: Ensinnäkään koko oppositio ei nokittele, vaan ainakin me vihreät olemme reilusti niiden asioiden takana, joiden takana olimme ennen vaalejakin. Annamme täyden tukemme hallitukselle muun muassa biotalouden edistämiselle ja perustulon kokeilemiselle. Ymmärrämme myös säästötarpeet. Me olisimme sitoutuneet parin miljardin euron sopeuttamiseen, eli ihan samoihin lukuihin, joita keskusta ja perussuomalaisetkin ennen vaaleja esittivät ja joiden puolesta enemmistö suomalaisista myös vaaleissa äänesti!

On helppo ymmärtää, että jos kustannukset ovat syntyneet 20 vuodessa, ei menoa voi kääntää posiviitiseksi yhdessä hetkessä. Jos leikkaukset tehdään kertaheitolla vuodenvaihteessa, kuten hallitus nyt uhkaa, syntyvät säästöt ovat paljon pienemmät kuin lasku, joka riuhtaisusta syntyy. Jo nyt tehdyillä päätöksillä pelkästään kuntoutuspuolelta uhkaa jäädä pelkästään meidän alueeltamme yli 60 ihmistä työttömäksi ja yli 13 000 suomalaista ilman kuntoutusta. Asiantuntijat ovat arvioineet, että kuntoutukseen kaavailluilla 20 miljoonan euron säästöllä uhkaa syntyä moninkertainen lasku, töissä ei jakseta entiseen malliin eivätkä työurat pitene. Samoin työllisyysrahojen leikkauksella vain pahennetaan ongelmia niiden korjaamisen sijaan Jos varhaiskasvatukseen ja koulutukseen kohdistuvat yli 600 miljoonan euron säästöt toteutetaan, se näkyy kipuiluna kaikkialla: yli 30 oppilaan ryhmäkokoina ja vähenevinä koulutuspaikkoina.

Väitteen toinen ongelma on se, että eivät opposition toimintaa ihmettele hallituspuolueet, vaan vain niiden nuoret uudet kansanedustajat. Oppositio on tärkeä osa demokratiaa. Jos oppositiota ei ole, on meno kuten Pohjois-Koreassa, ja sitä ei kai kukaan halua?

Syytökset siitä, ettei oppositio "näe kokonaisuutta" tai ettei oppositio "ole esittänyt omaa mallia talouden vakauttamiseen" voi laskea kokemattomuuden piikkiin. Ihan varmasti tulemme katsomaan kokonaisuutta ja esittämään oman mallimme, mutta se tapahtuu sitten, kun on hallituksen budjettikäsittelyn ja oppositiopuolueiden varjobudjettien aika. Olemme luvanneet julkaista omamme elokuussa.

Sivu 20 / 25

Miksi Heli?