Helin blogi

Miten käytämme metsiämme?

Keskustalainen Elsi Katainen syyttää metsähakkuiden lisäämisen vastustajia vastuuttomiksi ja väittää, että suomalainen kestävä metsätalous on parasta ilmastopolitiikkaa.

 

Kieltämättä se onkin osa sitä, mutta vain osa. Sen sijaan, että riitelemme hakkuumääristä, meidän pitäisi yhdessä ohjata ja kannustaa metsien ja puun käyttöä entistä pidemmälle. On totta, että isoa osaa suomalaismetsiä hoidetaan hyvin, mutta sen sijaan on käsittämätöntä, ettemme saa hienosta raaka-aineestamme aikaiseksi enempää pidemmälle kehitettyjä tuotteita. Siinä, missä Ruotsi vie maailmalle omasta puusta tehtyjä huonekaluja, terveysalan tuotteita sekä rakentaa moninkertaisesti puurakennuksia, me suomalaiset ohjaamme tuotantoa polttoon ja selluksi ja viemme maailmalle jopa sahatavaraa. Se ei tee metsätaloudestamme järin kestävää eikä etenkään parasta ilmastopolitiikkaa.

 

Tästä huolimatta Sipilän hallitus vastaa ilmastokriisiin lisäämällä puun energiakäyttöä ja sellun- ja paperintuotantoa. Suunnitelmasta pidetään kiinni, vaikka lukuisat tutkimusraportit osoittavat puun lisääntyvän käytön kiihdyttävän ilmastonmuutosta. Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja kommentoi Euroopan unionin päätöstä tukea Suomen mahdollisuutta kasvattaa metsien hakkuita näin: ”Tässähän ei maailma parane.” Arvostan hänen rehellistä lausuntoaan, joka kyllä puolsi päätöstä metsäteollisuuden näkökulmasta, mutta samalla myönsi, että vastuullista ilmastopolitiikkaa se ei ole. 

 

Puuraaka-aine koetaan hiilineutraaliksi, koska käytössä vapautuva hiili sitoutuu takaisin uuteen kasvavaan metsään. Ongelmana on kuitenkin aikaikkuna: Esimerkiksi täysikasvuisen männyn poltosta vapautuvan hiilen sitoutuminen uuteen kasvavaan metsään kestää keskimäärin yli 50 vuotta. EU hakee taas tiukkoja päästövähennyksiä jo vuoteen 2030 mennessä. Jos emme saa tavoitteiden mukaisesti hiilipäästöjä nollattua 30 vuodessa, tarvitsemme muutoksen hillitsemiseksi paljon nykyistä järeämpiä toimia. Jos emme onnistu tavoitteessamme, etenkin maanviljelijöille on luvassa entistä ankeammat ajat, kun talvet leutonevat, pilvisyys ja sateet lisääntyvät ja auringonpaiste vähenee. Ilmastonmuutoksen myötä YK ennustaa maailmanlaajuisen pakolaismäärän kasvavan jopa 250 miljoonaan, mikä tarkoittaisi myös meille hyvin erilaista vastuuta ongelmasta. Nopean aikavälin päästöjen lisäämiseksi on yhteinen etumme kehittää vaihtoehtoisia uusiutuvia energiamuotoja ja jalostaa puuta polttoa ja sellua pidemmälle ja saada siitä samalla parempaa tuottoa myös kasvattajalle.

 

Heli Järvinen (Vihr.)

kansanedustaja

Yksikään yliopisto ei kävele maan hallituksen yli

Pääministeri kertoi (Savonmaa 23.8.) viime viikolla Savonlinnassa käydessään opettajankoulutuslaitoksen lakkauttamisesta kysyneille, että Itä-Suomen yliopiston hallitus käveli asiassa maan hallituksen yli. Muuten hieno vastaus, mutta se vaan ei pidä paikkaansa.

Yliopistojen autonomia ei yksinkertaisesti suo yliopistoille oikeutta päättää, mitä tutkintoja ja missä laajuudessa ne niitä antavat. Näin ollen Itä-Suomen yliopisto ei voi alkaa kouluttaa esimerkiksi toimittajia, vaikka se niin haluaisi. Samalla tavalla se ei voi alkaa kouluttaa enempää opettajia, vaikka se niin haluaisi.

Opetusministeriö ja sitä kautta maan hallitus vastaavat koulutuspaikoista kahta eri reittiä. Ensinnäkin ministeriö, ja vain se, päättää, mitä tutkintoja ja minkä verran missäkin yliopistossa voi tarjota. Tämä tutkinnonanto-oikeuksista päättäminen on yksiselitteisesti ministeriön vastuulla. Toiseksi, ministeriö ja sitä kautta maan hallitus huolehtivat yliopistokoulutuksen rahoituksesta. Nyt opetusministeriö ja maan hallitus päättivät antaa yliopistolle oikeuden siirtää tutkinnot Joensuuhun ja tarjosivat rahat kaupan päälle.

Politiikassa joutuu välillä tekemään ikäviä päätöksiä. Vähintä, mitä pääministeriltä ja meiltä muilta poliitikoilta voi odottaa, on se, että kannamme vastuun päätöksistä.

Opettajankoulutuslaitoksen lakkauttaminen on kaupunkiseutumme kannalta surkein päätös kautta historian! Siitä koituvan laskun tulee vielä jokainen täällä asuva tuntemaan nahoissaan. Siksi on vihdoin aika, että maan pääministeri kantaa siitä vastuun. Jos hän ei siihen pysty ja jos maan yliopistot alkavat kävellä pääministerin ja hallituksen yli, en ihmettele, jos keskustapuolue on kannatuksensa kanssa ongelmissa. Silloin on todella syytä alkaa miettiä uutta pääministeriä.

Ruotsi, venäjä vai joku muu?

Keskusta ja kokoomus haluavat väkisin vähentää suomalaisten ruotsin kielen taitoa. Sitä varten 2000 oppilasta aiotaan vapauttaa ruotsin opinnoista. Perusteena on se, ettei ruotsia enää tarvita ja että hyötyä on enemmän muista kielistä, kuten venäjästä.

Ajatus pakkoruotsista vapautumisesta saattaa Itä-Suomessa kuulostaa houkuttelevalta, mutta nuorten vanhempien ei kannata mennä halpaan.

Jo nyt, kun ruotsi on ollut 10 vuotta vapaaehtoinen aine yo-kirjoituksissa, moni opiskelija on helisemässä ruotsin opintojen kanssa yliopistoissa. Kuitenkin valtion virkamiespätevyyden saavuttamiseksi ruotsin koe on suoritettava. Haluatteko todella tilanteen, jossa lastenne on vaikeampi päästä näihin virkoihin?

Vapautusta toisesta kotimaisesta kielestämme on rummutettu tehokkaasti puhumalla pakkoruotsista. Kannattaa muistaa, että kouluissa on myös pakkomatematiikkaa, pakkoyhteiskuntaoppia ja pakkoliikuntaa. Ruotsi ei ole yhtään sen pakollisempi kuin biologiakaan! Monipuolisella ainevalikoimalla on tarkoitus tuottaa paitsi päteviä ihmisiä työelämään myös laaja-alaisesti elämää, luontoa ja kulttuureja ymmärtäviä nuoria. Kannattaa myös muistaa, että senkään oppilaan kohdalla, jolla ruotsin kanssa on hankaluuksia, tilanne ei helpotu. Jatkossa hankaluudet siirtyvät vain koskemaan venäjää tai jotain muuta vaihtoehtoista kieltä.

Suomalaisten nuorten kielitaito on mennyt jo vuosia alaspäin kuin lehmän häntä. Englantia osataan yhä paremmin, mutta muita kieliä entistä huonommin. Tähän ongelmaan ei auta ruotsin vähentäminen vaan muiden kielten lisääminen. Ja kun osaa yhtä vierasta kieltä, on yleensä helpompi oppia seuraavia.

Kannatan lämpimästi niin venäjän kuin muidenkin kielien opiskelua. Itse valitsin aikanaan pitkän matematiikan, joka toi tullessaan kemian ja fysiikan, mutta karsi samalla kielimahdollisuuksia. Saksan onnistuin onneksi pitämään, ja venäjän kirjoitin omaksi ilokseni aikuisena, kun venäläisiä alkoi muuttaa kesämökkinaapureiksi. Silti tai sen lisäksi siitä ”pakkoruotsista” on ollut ja on valtava hyöty. Kaikissa kansainvälisissä seminaareissa työkielenä on yleensä englanti, mutta heti virallisien osuuksien jälkeen kokoontuvat pohjoismaiset kollegat porisemaan ruotsiksi. Koska meillä on eniten yhteistä niin yhteiskuntajärjestelmien, kaupan, tasa-arvon, työelämäongelmien ja monien muiden asioiden puolesta juuri läntisten naapurimaidemme kanssa, on hyöty mahdollisuudesta osallistua keskusteluihin ollut todellinen.

Itä-Suomen haasteena on enemmänkin pienet koulut, jossa koko oppilasjoukon pitäisi valita yksimielisesti joku ylimääräinen kieli, jotta se saataisiin mukaan opetukseen ja lukujärjestykseen. Jatkossa eri oppilaitosten: ammattiopistojen, lukioiden ja erilaisten kansalaisopistojen kannattaa tehdä entistä enemmän yhteistyötä kielivalikoiman laajentamiseksi.

Hallitusohjelmassa luvataan lisätä ja monipuolistaa kielten opiskelua. Sitä ei tehdä kielitaitoamme entistään heikentämälle vaan tuomalla ruotsin ja englannin rinnalle lisää vaihtoehtoja.

 

Sivu 2 / 20

Miksi Heli?