Helin blogi

Suomalaiset ansaitsevat tiukemman kaivoslain

Kaivoslakia tiukennettiin toissa kaudella sekä maanomistajan oikeuksien että kaivosyhtiöiden jälkitöiden ja alueiden ennallistamisen osalta. Silti jo nyt toimet ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Jälkivastuista vapautuakseen kaivosyhtiöt ovat myyneet toimintansa, kuten Talvivaarassa, tai teettäneet tytäryhtiöllään konkurssin, kuten kanadalainen kaivosyhtiö Nivalassa.

Kaivoshankkeiden yhteydessä on noussut esiin kansalaisten perusteltu huoli ympäristöstä ja arjesta, mikä vastuullisten kaivosyhtiöiden mukaan aiheuttaa ongelmia myös niille itselleen sekä toiminnan kehittämiselle. Kaivoslakia pitää tiukentaa, vaikka nykyhallitus kaavaili päinvastaista. Isoimmat ongelmat koskevat valtauskäytäntöä, puutteellista verotusta sekä heikkoa ympäristövastuujärjestelmää. 

Maailmalla lähtökohta on se, että valtio omistaa mineraaliesiintymät ja antaa halutessaan kaivosyhtiöille oikeuden hyödyntää näitä kohtuulliseen hintaan. Suomessa sen sijaan on käytössä 1700-luvulta peräisin oleva valtauskäytäntö, jonka mukaan malmiesiintymä kuuluu sen alueen varanneelle.

Malminetsintään liittyvän varausilmoituksen tekeminen on Suomessa poikkeuksellisen helppoa ja halpaa. Se on johtanut valtavien alueiden turhiin varauksiin. Tällä hetkellä jo 1/8 Suomen pinta-alasta on varattu! Varausmaksujen korottaminen ja järjestelmän muuttaminen vähentäisi turhia varauksia.  Myös Natura-alueet olisi jätettävä rauhaan. Esimerkiksi Heinäveden kaivoshankkeen alue on poikkeuksellisen haavoittuvainen: Aitolammesta on vain reilu kilometri Varisveteen ja noin 5 km Natura-alueisiin. Kaivostoiminta siellä vaikuttaisi kymmenien kilometrien päähän Suur-Saimaalle. 

Toisin kuin muualla, varaus ei myöskään velvoita yhtiöitä maaperän tutkimiseen, mikä on johtanut joidenkin alueiden varauskierteiseen. Malminetsintälupa voi olla voimassa jopa 15 vuotta. Lainsäädäntöä pitää muuttaa siten, että se kannustaa yhtiöitä tekemään pienempiä varauksia, mutta tehokkaampaa maaperän tutkimusta, minkä myötä vain pieniä pitoisuuksia sisältäviä varattuja alueita voidaan nopeammin myös vapauttaa muuhun käyttöön.

Suomi on tyytynyt kaivoksien osalta lähinnä välillisiin hyötyihin kuten palkkatuloista saataviin veroihin, kun muualla maailmalla yleisesti maksetaan rojalteja. Suomessa kaivosalueen maanomistaja saa vuosittain 0,15 % hyödynnetyn malmin arvosta, kun esimerkiksi Yhdysvalloissa korvaus on yli 30-kertainen! Louhinnasta jopa 95% on sivukiveä, josta syntyy myös suurimmat ympäristövahingot. Siksi Suomeen pitää saada kaivosvero, jota kerätään koko louhittavasta kivimassasta. Näin kaivosvero ohjaisi kaivauksia paremmin vain sinne, missä malmiesiintymät ovat rikkaimmat ja kaivostoiminta kaupallisesti perusteltua. Kaivosveron tuottoa pitää ohjata myös nykyistä paremmin kaivostoiminnan paikkakunnalle esimerkiksi korotettuina kiinteistöveroina.

Maiseman ennallistamiseen ja ympäristön jälkitöiden hoitamiseen yhtiöt pitää sitouttaa jo toiminnan aikana. Koska moni yhtiö tekee velkäjärjestelyjensä ansioista näennäistä tappiollista tulosta, toimiva keino kerätä rahoja jälkitöitä varten on rahastoida jo toiminnan aikana tietty määrä liikevaihdosta käytettäväksi myöhemmin. Siten vastuita ei voida nykyiseen tapaan kiertää.

Mineraalirikas kallioperämme, sekä vakaa yhteiskunta, kattavat metsätieverkostot sekä osaava väestö tekevät löysän kaivoslakimme suomat mahdollisuudet entistä houkuttelevimmiksi. Koska Finnwatchin mukaan malmien arvosta vain 2,4 % jää yritysverotuloina maahamme, me suomalaiset ansaitsemme parempaa.

Kaivoslainsäädännön tiukentamisella on kiire. Kun hallituksen hyväksymä Ceta-kauppasopimus Kanadan kanssa astuu voimaan, on lain muuttaminen paljon hankalampaa. Siksi haluamme asian heti hallitusneuvotteluihin. 

Tapaamiset alkuvuodesta 2019

Kansanedustajana olen saanut valtavan paljon tapaamispyyntöjä edustajavuosieni aikana. Pyrin aina mahdollisimman laajalla skaalalla tapaamaan ihmisiä, jotta eri näkökulmat tulevat huomioiduksi päätöksenteossa. Avoimuuden nimissä olen listannut organisaatiot, joita olen tavannut alkuvuoden 2019 aikana. Aiemmasta blogipostauksestani löytyvät viime vuoden tapaamiset.

Suomessa valiokunnat kertovat jo nyt kirjallisesti lausunnoissaan ja mietinnöissään ne toimijat, joita ovat esityksen yhteydessä kuulleet. Euroopan unionissa rekisteröidään ammatikseen lobbaavat sekä edustajia tapaavat järjestöt ja yritykset. Me Vihreät kerromme myös avoimesti kaikista yrityksistä, järjestöistä ja muista tahoista, jotka tulevat ryhmäämme tapaamaan.

Avoimuuden nimissä olen listannut organisaatioita, joita olen tavannut alkuvuoden aikana. Lisäksi olen tavannut ison joukon yksittäisiä ihmisiä heidän omien huoliensa tiimoilta. Kunnioitan heidän yksityisyyttään, enkä siksi listaa heidän nimiään. Tämä listaus ei ole kronologinen, vaan organisaatiot ovat aakkosjärjestyksessä.

Akava

Alko

Attendo

Duunitori

Eduskunnan IKÄverkosto

Eduskunnan Rock Klubi

Eduskunnan Seutukaupunkiverkosto

Etelä-Savon nuoret vaikuttajat

FCG Koulutus Oy

Finanssiala ry

Helsingin kaupunki

Ilmarinen

JADE -toimintakeskus

Journalistiliitto

Jyväskylän yliopisto

Kaakkois-Suomen ELY-keskus

Keva

Kuntaliitto

Käpyrinne ry

Nuori Yrittäjyys ry

Muotikuu

Ohjaamo (TE-palvelut)

Pompeu Fabra University (Espanja)

Rotaryklubi

Sitra

SOK

Suomen Kasvupalveluiden tuottajat ry

Suomen Yrittäjät

Svenska nu -verkosto

STM

Sydänliitto

Tela

TEM

Veikkaus

Yleisradio

Värikäs ja monipuolinen ruoka auttaa ihmistä ja ympäristöä

Monipuolinen ruoka on elämän iso nautinto, vaikka toisaalta nykyisen kaltainen ruoantuotanto ja kulutus rasittavat merkittävästi ilmastoa. Sen osuus ihmisen ilmastovaikutuksista on samaa luokkaa kuin liikenteen ja asumisen.

Ilmastonmuutoksen kannalta on ratkaisevaa, missä ja miten ruokaa tuotetaan ja minkä verran syömme eläinkunnasta peräisin olevia tuotteita. Suurimmat ilmastopäästöt syntyvät liha- ja maitovalmisteiden tuotannosta. Voimme hidastaa ilmastonmuutosta lisäämällä kasviksia, vähentämällä ruokahävikkiä, suosimalla kotimaista luomu- ja lähiruokaa, parantamalla ruoantuotannon koko ketjun energiatehokkuutta sekä järkeistämällä ostosmatkojamme.

Eläinperäisistä tuotteista ilmaston kannalta parhaita ovat luonnonkalat ja riista. Tuotantoeläimistä broilerin liha on vähiten kuormittavaa, kun taas naudanlihan kuormitus on siihen nähden jopa nelinkertainen. Vertailuksi voi sanoa, että soijapavun kuormitus on vain 1/3 broilerista. Ilmastomyönteinen ruokavalio koostuu joko kokonaan tai suurimmalta osin kasvikunnan aineksista. Voisimmeko ajatella, että viikon kasvipäivän sijaan ottaisimmekin käyttöön viikon lihapäivän? Ruokailu voidaan suunnitella lautasmallin mukaisesti niin, että ravinto pysyy monipuolisena. Helpoin siirtymiskeino on korvata tuttujen ruokien lihaosuus kasviproteiinilla. Jos lihan vähentäminen tuntuu vaikealta, suosittelen kokeilemaan yhä enenevässä määrin kaupan hyllyiltä löytyviä ”lihamaisia” ja myös maukkaita kasvisvaihtoehtoja, kuten nyhtökaura, härkis ja soijatuotteet.

Paitsi että tällainen ruokavalio on ilmastoystävällinen, se oikein koostettuna on myös paljon terveellisempää kuin runsaasti eläinkunnan tuotteita sisältävä ruokavalio.

Kasviksia kannattaa käyttää sesongin mukaan: talvella sopivimpia ovat juurekset, sipulit, marjat ja omenat (mieluiten kotimaiset), kesällä ja syksyllä löytyy monipuolinen valikoima Suomessa kasvatettuja vihanneksia ja hedelmiä, kuten tomaattia, kurkkua, kesäkurpitsaa, kaaleja, salaatteja, päärynöitä ja metsänantimina monenlaisia marjoja ja sieniä. Kotimaiset marjat luokitellaan peräti ”superfoodiksi”.

Olen itse kaikkiruokainen, mutta herkkulistaltani löytyy enimmäkseen värikkäitä kasviksia ja hedelmiä: ilman omenoita en eläisi, tuorepuolukkahillo pitää minut liikkeellä ympäri vuoden, herneet ja kantarellit ovat lähestulkoon pakkomielteeni, ja talvikauden suurin herkkuni ovat uunijuurekset, joiden tekoa välillä täytyy suorastaan rajoittaa. Helppoa, halpaa, hyvää ja terveellistä. Seuraavana kokeilulistalla ovat ne alkuperäisintä ruokaa olevat luonnon kasvit, kuten nokkonen, voikukka, maitohorsma, poimulehti ja lukemattomat muut, joita voi hyvin myös säilöä esim. kuivaamalla.

Ruokavinkkejä kanssani kokosi biologi Markku Varjo Mikkelistä.

 

Sivu 2 / 30

Miksi Heli?