Helin blogi

Pienituloiset eläkeläiset ovat suurin huoli

Minulle politiikan teossa tärkeintä on pitää huolta ympäristöstä sekä pienituloisimpien pärjäämisestä. Siksi pidän eläkeläisten kannalta tärkeimpänä juuri pienimpien tulojen varassa elävien tilanteen parantamista.

Iloitsin, kun edellisellä kaudella saimme aikaan takuueläkkeen, joka paransi esimerkiksi monen eläköityneen maatalon emännän ja kotiäidin toimeentuloa huomattavasti. Samasta syystä kannan huolta siitä, että tämän hallituksen leikkaukset taas kohdistuvat suurelta osalta juuri pienituloisimpiin eläkeläisiin, kun muun muassa terveydenhuollon asiakasmaksuja ja lääkkeiden omavastuuta nostetaan, matkakorvauksia vähennetään ja yli 75-vuotiaiden vammaisten tukia leikataan. Yleveron poistaminen pienituloisimmilta ei riitä korvaamaan alkuunkaan leikkauksia.

Samasta syystä en ole vakuuttunut eläkeindeksin muutosvaatimuksista, sillä indeksin muuttaminen ei auttaisi pienituloisimpia eläkeläisiä kuin vähän, kun suurin hyöty kohdistuisi yli 2000-3000 euron eläkkeisiin. Se olisi siis iso tulonsiirto hyvätuloisille eläkeläisille, mikä taas vaikeuttaisi pienituloisten auttamista. Silti en koskaan enkä missään ole sanonut hyväksyväni indeksimuutosta ”vain kuolleen ruumiini yli”, kuten perussuomalaisten Veikko Elo väittää. Sen sijaan sanoin, ettei yksikään puolue kannata indeksimuutosta.

Siitä olen Elon kanssa samaa mieltä, ettei alle tonnin ansaitsevilta pitäisi enää vähentää tuloja. Mutta juuri näin perussuomalaisten hallitus kuitenkin tekee!

Suomen eläkejärjestelmää pidetään yhtenä Euroopan vakaimmista. 180 miljardin euron puskuri on iso ja kasvava, mutta se on myös paras tae sille, että pystymme maksamaan eläkkeet myös niille nuorten sukupolville, jotka kipuilevat työttömyydessä ja joiden työurista näyttää tulevan paljon rikkinäisemmät kuin meidän ja meitä vanhempien työurista. Käytännössä puskurimme riittää lähes 10 vuodeksi, kun esimerkiksi Saksassa eläkevarat riittävät vain noin 3 kuukaudeksi eteenpäin.

Eläketurvakeskus, joka on epäpoliittinen eläkejärjestelmiä analysoiva toimija, arvioi, että jos nykyinen indeksi, joka kehittyy 80-prosenttisesti kuluttajahintoja ja 20-prosenttisesti palkkakehityksen mukaan, vaihdettaisiin puhtaaseen palkkaindeksiin, eläkevarat loppuisivat noin 2060. Se tarkoittaisi sitä, että sirpaleisten työurien keskellä olevien nuortemme eläkkeet olisivat vaakalaudalla tai että työeläkemaksuja pitäisi nostaa yli 10 prosenttiyksiköllä.

Arvostan kovasti edellistä sukupolvea, joka on rakentanut maata ja mahdollistanut lastensa koulutuksen ja elintason kasvun Suomessa. Iloitsen myös siitä, että tilastokeskuksen tuoreen arvion mukaan 65-74-vuotiaiden eläkeläisten pienituloisuus on yli puolittunut viimeisen 8 vuoden aikana. Nyt näitä alle 1190 euroa kuukaudessa ansaitsevia eläkeläisiä on runsaat 8 % kaikista vanhuuseläkeläisistä. Tämän joukon sekä vielä pienemmillä tuloilla elävien työttömyys- ja työkyvyttömyyseläkeläisten tilanteen helpottaminen pitää jatkossakin olla päätöksentekijöiden työlistan ytimessä. Paras keino heidän auttamiseensa ei ole kuitenkaan indeksin muuttaminen, vaan muun muassa takuueläkkeen tason nostaminen, lääke- ja matkakorvausten nostaminen sekä eläkkeiden verotuksen korjaaminen etenkin pienituloisimpien osalta.

Metsähallituslaki menee metsään

Metsähallituslakia vastustavan kansalaisadressin allekirjoitti lähes 130 000 suomalaista, mikä osoittaa, että me suomalaiset arvostamme luonnonsuojelua ja kansallisomaisuuden hyvää hoitoa. Hyvä me!

Metsä kiinnostaa ja siksi myös uudesta metsähallituslaista liikkuu monenlaista keskustelua. Ensin hyvät uutiset: Uuden lain myötäkään luonnossa liikkuminen ei ole tulossa maksulliseksi, kansallispuistoja ei myydä eikä koko Metsähallitusta yhtiöitetä.

Huonot uutiset ovat sen sijaan, että lain myötä iso osa, lähes 3 miljoonaa hehtaaria vesiämme ja metsiämme siirretään luontopalveluilta talouspuolelle harmaalle alueelle taseeseen, jossa niiden talouskäyttö ja myynti myöhemmin on mahdollista. Jatkossa näiden alueiden osalta voidaan päättää ilman eduskunnan hallintaa, miten ja kuinka paljon tuottoa näiltä alueilta otetaan. Siksi luonto- ja virkistysarvot ovat vaarassa jäädä taloushyötyajattelun jalkoihin.

Hallitus vakuuttaa, että mikään ei muutu. Siksi on omituista, että uuden lain käsittely on ollut salailevaa. Ensin lokakuussa laki saatiin lausuntokierrokselle vasta opposition ja ulkopuolisten paineen ansioista. Joulukuussa lakia yritettiin pakottaa käsittelemään eduskunnassa yömyöhään ja ilman ministerin läsnäoloa. Valiokuntakäsittelyssä maaliskuussa hallituksen omat edustajat tekivät vielä kokonaan uuden ehdotuksen laiksi! Ja tämä tapahtui Helsingin Sanomien mukaan vasta mietinnönantoa edeltävänä päivänä, mikä on ennenkuulumatonta!?

Keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitus väittää koko ajan, että EU vaatii meitä yhtiöittämään luontomme. EU:n selän taakse on aina helppo yrittää piiloutua, mutta tosiasiat eivät puhu väitteen puolesta. EU:n kilpailukomissaari vastasi jo joulukuussa europarlamentaarikko Merja Kyllösen kirjalliseen kysymykseen, että EU ei vaadi Suomen Metsähallitukselta mitään erityistä yhtiömuotoa tai organisaatiorakennetta.

Metsähallitus hallinnoi kolmasosaa Suomen metsistä, yhteensä lähes 13 miljoonaa hehtaaria. Kyseessä on merkittävä kansallisomaisuus, josta nykyisellä mallilla on kyetty huolehtimaan hyvin ja tasapuolisesti. Se ei ole kerännyt kritiikkiä metsäyhtiöiltä eikä kansalaisilta, eikä sen ole arvioitu vääristävän metsämarkkinoita.

Uudistuksen taustalla on ollut metsätalouden liiketoiminnan - ja vain sen - järjestäminen. Lain piti koskea siis vain talousmetsien hoidon ja hakkuutoiminnan järjestämistä. Uuden metsähallituslain piti selkeyttää ja yksinkertaistaa hallintojärjestelmää, joka nyt on muuttumassa päinvastoin monimutkaisemmaksi ja salaperäisemmäksi.

Metsämme eivät ole vain puukuutioita, kaupattavaa tonttimaata tai ainesta luonnonvarojen hyödyntämiselle - kuten hallitus näyttää ajattelevan. Luontoarvojen säilyminen, matkailu ja virkistyskäyttö tuovat myös taloushyötyjä. Pelkästään kansallispuistoilla on vuosittain yli miljoona kävijää ja hyvää yhteistyötä yrittäjien kanssa. Yksi kansallispuistoon laitettu euro tuottaa lähes 10 euroa hyötyä aluetaloudelle, ja sitä voivat jo tiukimmatkin bisneksen janoajat pitää merkittävänä taloustuottona henkisestä annista puhumattakaan!

Eduskunnan on tarkoitus äänestää lopullisesta päätöksestä uuden metsähallituslain suhteen heti pääsiäisen jälkeen. Hallitus vakuuttaa edelleen, ettei mikään muutu!? Jos näin on, niin tässä reilu ehdotus.

Siirretään yhdessä ja suosiolla pitkään käsitellyn lain vahvistamista sen verran eteenpäin, että ehdimme saada vastauksen meppi Kyllösen uuteen kirjalliseen kysymykseen päätöksenteon tueksi. Siinä hän toivoo komissiolta laajempaa kokonaisarviointia EU-säädöstön vaatimuksista Metsähallituksen organisaation suhteen. Sen myötä tietäisimme ainakin, mitä EU meiltä vaatii ja mitä ei.

Halpuuttamisesta reiluuttamiseen

Ruoan hinta on kimuranttinen asia. Me valitamme helposti ruoan kalleudesta ja vertaamme omia hintojamme Keski- tai Etelä-Eurooppaan. Toisaalta suomalaisten kuukausiansioista ei koskaan ole mennyt niin pientä osaa ruokaan kuin tällä hetkellä.

Suomalaisessa maataloudessa on koettu kuluneen vuoden aikana entistä tiukempia aikoja. Tuottajahinnat laskivat järjestään; maidon hinta laski lähes 20 % vuodessa. Samaan aikaan Venäjän kauppa pakotteiden myötä hiljeni. Viime vuosi olikin maataloudelle yksi vuosituhannen heikoimmista. Silti samaan aikaan kauppa lähti halpuuttamaan elintarvikkeita eli laskemaan tuotteiden hintoja.

Vaikka moni asiakas on ottanut halpuutetut elintarvikkeet ilolla vastaan, kannattaa muistaa, että ruoan halpuuttaminen ei ole kaupalta mikään hyväntekeväisyystempaus. Yhden tuotteen halvempi hinta otetaan takaisin jossain toisessa. Jokaisen halpuutuksen maksaa yleensä viime kädessä kuluttaja, ruoan tuottaja tai molemmat.

Kotimainen ruoka on suositumpaa kuin aikoihin. Elintarviketeollisuusliiton mukaan suomalaisista 76 % valitsee aina tai useimmiten kotimaisen elintarvikkeen. Kuluttajat ovat yhä kiinnostuneempia tietämään, mistä ruoka tulee ja minkälaiset vaikutukset paikallisten tuotteiden ostamisella on. Se, että suomalaiset kuluttajat haluavat syödä turvallista, laadukasta ja lähellä tuotettua ruokaa, on kotimaisen maatalouden onnistumisen merkki.

On myös kauppojen mahdollisuus maksaa tuottajille vähän nykyistä paremmin. Ruotsissa yksi kauppaketju maksaa tuottajalle maidosta noin 10 sentin ylimääräistä lisää litralta. Väitän, että tiedostavat asiakkaat arvostaisivat sitä Suomessakin, sillä 10 senttiä saattaa olla juuri se kotimaisen maatalouden jatkuvuuden ja kotimaisten työpaikkojen tae.

Suomalaisen Työn Liiton julkaiseman tutkimuksen mukaan yli 70 prosenttia kuluttajista on valmiita maksamaan vähintään 10 prosenttia enemmän suomalaisesta tuotteesta ja palvelusta.

Elintarviketeollisuusliiton mukaan yksi lisäeuro kuussa jokaiselta suomalaiselta toisi 1500 työpaikkaa vuositasolla. Vastaavasti 10 eurolla saisi jo 15 000 työpaikkaa. Ja niitä työpaikkoja me eniten tarvitsemme. Jos se Joutsen-lipulla varustettu tuote maksaa kaupassa 10-20 senttiä enemmän, suurin osa kuluttajista pystyisi satsaamaan siihen ja samalla turvaamaan naapurin Maijan työpaikan. Jos ero halvempaan ulkomaiseen tuotteeseen tuntuu suurelta, kannattaa muistaa se Maija, sillä hänen työllistämisensä on juuri minusta ja sinusta kiinni.

Heitänkin pallon nyt kaupalle. On kauppojen mahdollisuus pistää paikalliset elintarvikkeet ja luomutuotteet prameasti parhaille paikoille. On myös kauppojen mahdollisuus koota Joutsen-merkityt kotimaiset elintarvikkeet selkeästi näkyville paikoille, niin ettei kiireisemmän tai heikompinäköisemmänkään kuluttajan tarvitse arpoa tuotteen kotimaisuutta. Viereen voisi vielä pistää ison kuvan oman kylän tuottajista ja elintarviketyöntekijöistä sekä tekstin: ”Kiitos, että sinun ansioistasi meillä on töitä!”

Olisiko nyt kauppojen aika siirtyä halpuuttamisesta reiluuttamiseen eli käytäntöön, jossa tuottajakin saisi työstään ansaitun palkan?

Sivu 10 / 19

Miksi Heli?