Helin blogi

Päivähoitoon kannattaa satsata

Varhaiskasvatuslain uudistus on saanut tunteet valloilleen päiväkodeissa, joissa aiotaan erottaa ammattikorkeakoulu- ja yliopistotaustaisten lastentarhanopettajien työnimikkeet. Samassa hötäkässä lastenhoitajien määrää aiotaan vähentää tulevaisuudessa noin puoleen nykyisestä.  Koska aiheesta on tullut satoja viestejä ja kysymyksiä puolesta ja vastaan, avaan omaa näkökulmaani.

Suomalainen varhaiskasvatus on tuloksellista, vaikuttavaa ja kansainvälisesti erittäin arvostettua – päivähoitojärjestelmäämme ei syyttä pidetä maailman parhaana. Subjektiivinen eli jokaisen lapsen oikeus päivähoitoon on jotain sellaista, mistä maailmalla yleensä voidaan vain unelmoida. Henkilökunta on hyvin koulutettua ja lasten saama varhaiskasvatus pyritään pitämään helposti saavutettavana ja tasa-arvoisena lapsen ja perheen taustasta riippumatta.

Suomessa vallitsee myös suuri yksituumaisuus siitä, että päivähoitoon ja sen laatuun kannattaa satsata. Siitä huolimatta hallitus on tehnyt siihen isoja heikennyksiä: subjektiivista päivähoito-oikeutta on rajattu ja ryhmäkokoja kasvatettu. Monet ammattilaiset ovat kertoneet, miten hankala on koota viikkoja ja suunnitella pitkäjänteistä toimintaa, kun osa lapsista saa olla hoidossa vain alku- tai loppuviikosta tai vain osan päivää puhumattakaan hoitajien jaksamista, kun ryhmässä saattaa iltapäivän viimeisinä tunteina olla jopa yli 20 lasta yhdellä kasvattajalla.

Jos ja kun varhaiskasvatuksen laatua halutaan parantaa, mihin uudellakin esityksellä pyritään, lähtisin liikkeelle ensimmäisenä näiden ongelmien ratkaisusta. Palauttaisin laajan subjektiivisen hoito-oikeuden ja pienentäisin ryhmäkoot ennalleen.

Kolmanneksi varmistaisin kolmiportaisen tuen huomioinnin jo laissa. Yleinen, tehostettu ja erityinen tuki takaavat lapselle parhaat mahdolliset kasvun ja oppimisen edellytykset. Yleinen tuki kuuluu kaikille lapsille. Tarvittaessa lapsi kuuluu tehostetun tai erityisen tuen piiriin, jolloin hän voi saada esimerkiksi henkilökohtaisen avustajan käyttöönsä. Kolmiportaista tukea ei kuitenkaan mainita lakiluonnoksessa.

Neljänneksi muuttaisin tilasuosituksen sitovaksi ohjeeksi, sillä meillä löytyy useita päiväkoteja, joissa lapsilla on huomattavasti vähemmän tilaa kuin suositeltu 7 neliömetriä lasta kohden.

Omat lapseni ovat olleet niin perhepäivähoidossa kuin päiväkodissakin. Molemmissa ratkaisuissa he ovat saaneet olla välittävien, syliä tarjoavien ja osaavien aikuisten keskellä – näiden koulutuksesta riippumatta. Mitä pienempiä lapset ovat, sitä enemmän he kaipaavat syliä ja kurapukuja vaihtavia käsiä. Siksi peräänkuulutan kiireellisempänä noiden ylläolevien asioiden korjaamista ennen henkilökunnan koulutustason parantamisvaatimuksia.

Mieluusti soisin myös lapsiamme eli tulevaisuuttamme hoitaville ammattilaisille nykyistä parempia ansioita. Jos nostamme koulutusvaatimuksia, tulee pelkästään se maksamaan Kuntaliiton mukaan yli 50 miljoonaa. Samalla palkankorotushaaveet karkaavat yhä kauemmaksi.

Näistä syistä suhtaudun lakiesitykseen kriittisesti ja arvioin, että varhaiskasvatuksen tasoa pystytään nostamaan helpommin muilla luettelemillani keinoilla.

Koska päivähoito tavoittaa valitettavasti liian huonosti etenkin niitä lapsia, jotka siitä eniten hyötyisivät, pitäisi esikouluikää alentaa 5 vuoteen. Hallitus on hienosti muuttanut päivähoitoa maksuttomaksi jo kaikkien pienituloisimpien perheiden osalta. Lisäksi parhaillaan on käynnissä kokeiluja 5-vuotiaiden maksuttomasta varhaiskasvatuksesta. Me Vihreät haluamme jatkaa tätä työtä, sillä tavoitteena on saada mahdollisimman moni lapsi varhaiskasvatuksen piiriin. Näin annamme lapsille yhtäläiset ja tasa-arvoiset eväät koulupolulle.

Eläinsuojelulaki on vanha jo syntyessään

Kun eläinsuojelulakia seitsemän vuotta sitten alettiin uudistaa, toiveet sen suhteen olivat korkealla. Vähimmäisajatuksena oli päästä uuden lain myötä vähintään hyvälle eurooppalaiselle tasolle eläinsuojelussa. Toisin on käymässä. Lausuntokierroksella olevan lain pahimmat puutteet kohdistuvat tuotantoeläimiin.

Kuten lakiesityksessäkin sanotaan, nykytiedon mukaan eläinten hyvinvointiin vaikuttaa merkittävästi eläimen mahdollisuus toteuttaa sille lajityypillistä käyttäytymistä. Eläimen tulisi voida toteuttaa olennaisia käyttäytymistarpeitaan siitä riippumatta, millaisessa ympäristössä sitä pidetään. Kääntyminen ja ylipäänsä liikkuminen ovat ilman selityksiä ja tekosyitä juuri tällaisia tarpeita. Siitä huolimatta lehmiä, hiehoja ja hevosia saa uudenkin lain mukaan pitää kytkettynä! Uusi laki ehdottaa myös, ettei eläimen liikkumista saisi jatkuvasti rajoittaa siten, ettei sillä ole mahdollisuutta kääntyä ympäri. Silti suuri osa emakoista joutuu jatkossakin olemaan ahtaassa porsitushäkissä jopa kaksi kuukautta vuodessa. Emakoiden ja ensikoiden tiineytyshäkitkin kielletään vasta 15 vuoden siirtymäajalla!

Uusi laki sallii myös kipua tuottavan lehmien nupoutuksen eli sarvien katkaisun sekä porsaiden kastraation eli sukupuolirauhasten toimintakyvyttömäksi tekemisen jatkossakin.

Uusi laki onkin uhkaavasti viemässä meitä eurooppalaisessa ajattelussa suoraan menneeseen aikaan. Vaikka varsinaista EU-kieltoa vielä odotellaan, moni Euroopan maa on luopumassa kastroinnista itsenäisesti. Esimerkiksi Hollannissa, Portugalissa ja Kreikassa porsaita ei enää kastroida lainkaan. Monessa muussa maassa kastrointi hoidetaan rokotuksella tai porsaat teurastetaan nuorempina, jolloin niihin jää vähemmän karjunhajua.

Harmillisesti esityksestä poistettiin myös vaatimus nisäkkäiden ja lintujen jatkuvan vedensaannin turvaamisesta, vaikka sitä ovat ajaneet etenkin eläinlääkärit. Ilman tiukempia säännöksiä ne ovat uudenkin lain mukaan elettäessä tuottajan sanan varassa. Se sana on yhtä luotettava kuin meidän muidenkin liittyen vaikka kypärän käyttöön polkupyöräilyssä tai suojatien ylitykseen punaisilla valoilla: Animalian mukaan esimerkiksi vuonna 2016 lähes 30 prosenttia sikatiloista sai huomautuksen eläinsuojelusäädösten rikkomisesta.

Tiukemmat säännökset olisivat paitsi eläinten myös etenkin niiden tuottajien etu, jotka hoitavat asiat hyvin ja moitteetta. Ja heitä on kuitenkin suurin osa kaikista!

Korjattavaa jää myös käsitykseemme eläimestä ja sen itseisarvosta. Monessa pohjoismaassa ja muuallakin Euroopassa eläimen itseisarvo ja arvokkuus tunnustetaan ja tunnistetaan, ja lakien tavoite on eläimen luonnollisen käyttäytymisen turvaaminen. Suomessa maininta itseisarvosta on tiputettu pois lakipykälistä vain niiden perusteluihin. Miksi? Vaikka kysymys saattaa olla vain periaatteellinen, olisi maininta itse pykälissä voinut edistää ajattelutapamme muutosta.

Jotain hyvääkin suomalaisessa lainsäädännössä on. Jo nyt - ennen monia muita - Suomi on muun muassa kieltänyt porsaiden saparoiden katkaisun. Uuden lain mukaan eläinten teurastusta koskevaa sääntelyä muutetaan siten, että eläin olisi aina tainnutettava ennen teurastusta. Kiellettyä jatkossa on myös eläimen pysyvä luovuttaminen alle 16-vuotiaalle ilman huoltajan suostumusta. Tämä sääntö vähentää toivottavasti ainakin tulevien kesäkissojen määrää. 

Aktiivi- vai rangaistusmalli?

Eduskunnassa äänestetään tänään tiistaina työttömille suunnatusta aktiivimallista.

Jatkossa työttömyysturvaan tehdään 4,65 prosentin leikkaus, jos työtön ei kolmen kuukauden aikana ole ollut palkkatöissä, harjoittanut yritystoimintaa tai osallistunut työllistymistä edistäviin palveluihin. Jotta aktiivisuusehto täyttyisi, pitää olla töissä 18 tuntia kalenteriviikon aikana, ansaita yritystoiminnasta vähintään 240 euroa tai olla vähintään 5 päivää työllistymistä edistävissä palveluissa tarkastelujakson aikana.

 

Nimi on kaunis, mutta sisältö katala: käytännössä tukea leikataan, vaikka itse tekisi työnhaussa parhaansa siinä onnistumatta. Tukea siis leikataan, vaikka tekisi kymmeniä työhakemuksia tai vaikka toimisi tuntikausia vapaaehtoistyössä. Tämä yksinkertaisesti ei kannusta vaan kyykyttää, pompottaa ja simputtaa etenkin, kun te-toimistoja ei velvoiteta työllisyyspalvelujen tarjontaan.

 

Hallitus on tehnyt jo aiemmin monia leikkauksia työttömyysturvaan, jota on lyhennetty ja pienennetty. Tämä lisäys on poikkeuksellisen eriarvoistava ja länsimaisen käytännön vastainen, kun työtön joutuu leikkuriin riippumatta omasta toimeliaisuudestaan. Siksi tuntuu erityisen pahalta, kun keskustan eduskuntaryhmän pääsihteeri julkisesti kirjoittaa aktiivimallin ajamisen olevan "ihmisistä välittämistä". Tunnustan käsitykseni ihmisistä välittämisestä olevan hyvin erilainen. Siksi toivon, että saamme äänestyksessä tämän kammottavan lakiesityksen kumottua.

 

Heli Järvinen (vihr.)

Kansanedustaja

Kerimäki

Sivu 9 / 30

Miksi Heli?