Helin blogi

Sotelta ei voi vaatia liikoja

Lehdet ovat puussa, mutta Sote-ratkaisuista ei kuulu vielä mitään. Kansanedustaja Heli Järvinen (vihr.) toivoo silti työrauhaa ratkaisuille.

-Ymmärrän ammattilaisten tuskan pitkässä odottelussa, mutta sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksessa on kyse niin monimutkaisista ja isoista asioista, että on parempi tutkia kuin hutkia. Samasta syystä nyt kannattaa keskittyä ensisijaisesti juuri sote-asioiden ratkaisuihin ja tuoda maakuntien muut tehtävät käsittelyyn vasta myöhemmin, parlamentaarisessa itsehallintotyöryhmässä toimiva Järvinen toteaa.

Hän pitää soteratkaisuja välttämättöminä.

-Tällä hetkellä saamasi terveyspalvelut riippuvat täysin siitä, oletko työelämässä ja siten työterveyshuollon piirissä, vai sitten työttömänä, pienten lasten hoitajana tai eläkeläisenä näiden palvelujen ulkopuolella. Jatkossa hoitomahdollisuudet yhtenäistyvät, vaikka maaseudulle on turha odottaa toimijoiden ruuhkaa valinnanvapaudesta huolimatta.

Toinen iso kysymys on rahoituksen selkeyttäminen.

-Niin kauan kuin on monta rahoituskanavaa, on aina jonkun etu pompotella asiakasta eteenpäin. Jatkossa tarkoitus on selkiyttää rahoitusta ja samalla pitää huolta paremmin siitä, että kukin potilas saa nopeammin tarvitsemansa hoidon.

-Silti emme voi vaatia sotesta pysyvää ratkaisua kaikkeen. Sitä tullaan viilaamaan vuosien aikana vielä moneen otteeseen. Ratkaisevaa on esimerkiksi se, miten palveluiden järjestämisessä saadaan pienet kotimaiset terveydenhuollon toimijat mukaan mahdollisimman hyvin, etteivät pelkästään 20 miljardin euron arvoisen terveydenhuollon voitot valu ulkomaille ja ettei liiallisella yhtiöittämisellä vaikeuteta demokratian toteutumista

Järvinen puhui aiheesta perjantaina SAS- ja kotiutushoitajapäivillä Savonlinnassa.

OKL:n puolesta kannattaa vielä taistella

Itä-Suomen yliopiston päätös lopettaa Savonlinnan opettajankoulutuslaitos oli alueelle pahin päätös ikinä. Savonlinnan ja Etelä-Savon ei kannata kuitenkaan vielä lopettaa työtä Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen puolesta. Oikea keino ei ole kuitenkaan murtaa yliopistojen autonomiaa, sillä se ei ole syy lopettaa laitoksia. Nyt pitää toteuttaa ohjausta niillä keinoilla, jotka ovat käytettävissä.

Kannattaa muistaa ensinnäkin, että Itä-Suomen yliopisto ei omista Savonlinnan kampuksen tiloja eikä sillä ole yksinoikeutta Savonlinnan opetuspaikkoihin. Jos kerran maan hallitus on valmis antamaan lisärahoitusta ja uusia lastentarhanopettajan aloituspaikkoja, kannattaa nyt kääntää kaikki kivet ja kannot sen puolesta, että löytyisi joku yliopisto, joka olisi valmis ylläpitämään ja kehittämään Savonlinnan toimipaikkaa. Turku on hyvä esimerkki: se kipuili vuosia Rauman opettajankoulutuslaitoksen kanssa, kunnes päätti kehittää ja vahvistaa sen toimintaa osana kokonaisuutta. Lopputulos on, että kaikki ovat tyytyväisiä, eikä Rauman yllä leiju tällä hetkellä uhkaavia pilviä.

Jos ei tämäkään onnistu, pitää muistaa, että uudet tulosohjausneuvottelut ovat jo toukokuussa. Se tarkoittaa sitä, että maan hallituksella on halutessaan oikeus ja mahdollisuus käyttää sitä valtaa, joka sille kuuluu. Yliopistojen autonomiaa pitää kunnioittaa, mutta maan hallituksella on aina vastuu ja valta siitä, että osaaminen ja riittävä määrä ammattilaisia taataan eri puolilla maata. Nyt sen pitää käyttää tätä valtaansa.

 

Pienituloiset eläkeläiset ovat suurin huoli

Minulle politiikan teossa tärkeintä on pitää huolta ympäristöstä sekä pienituloisimpien pärjäämisestä. Siksi pidän eläkeläisten kannalta tärkeimpänä juuri pienimpien tulojen varassa elävien tilanteen parantamista.

Iloitsin, kun edellisellä kaudella saimme aikaan takuueläkkeen, joka paransi esimerkiksi monen eläköityneen maatalon emännän ja kotiäidin toimeentuloa huomattavasti. Samasta syystä kannan huolta siitä, että tämän hallituksen leikkaukset taas kohdistuvat suurelta osalta juuri pienituloisimpiin eläkeläisiin, kun muun muassa terveydenhuollon asiakasmaksuja ja lääkkeiden omavastuuta nostetaan, matkakorvauksia vähennetään ja yli 75-vuotiaiden vammaisten tukia leikataan. Yleveron poistaminen pienituloisimmilta ei riitä korvaamaan alkuunkaan leikkauksia.

Samasta syystä en ole vakuuttunut eläkeindeksin muutosvaatimuksista, sillä indeksin muuttaminen ei auttaisi pienituloisimpia eläkeläisiä kuin vähän, kun suurin hyöty kohdistuisi yli 2000-3000 euron eläkkeisiin. Se olisi siis iso tulonsiirto hyvätuloisille eläkeläisille, mikä taas vaikeuttaisi pienituloisten auttamista. Silti en koskaan enkä missään ole sanonut hyväksyväni indeksimuutosta ”vain kuolleen ruumiini yli”, kuten perussuomalaisten Veikko Elo väittää. Sen sijaan sanoin, ettei yksikään puolue kannata indeksimuutosta.

Siitä olen Elon kanssa samaa mieltä, ettei alle tonnin ansaitsevilta pitäisi enää vähentää tuloja. Mutta juuri näin perussuomalaisten hallitus kuitenkin tekee!

Suomen eläkejärjestelmää pidetään yhtenä Euroopan vakaimmista. 180 miljardin euron puskuri on iso ja kasvava, mutta se on myös paras tae sille, että pystymme maksamaan eläkkeet myös niille nuorten sukupolville, jotka kipuilevat työttömyydessä ja joiden työurista näyttää tulevan paljon rikkinäisemmät kuin meidän ja meitä vanhempien työurista. Käytännössä puskurimme riittää lähes 10 vuodeksi, kun esimerkiksi Saksassa eläkevarat riittävät vain noin 3 kuukaudeksi eteenpäin.

Eläketurvakeskus, joka on epäpoliittinen eläkejärjestelmiä analysoiva toimija, arvioi, että jos nykyinen indeksi, joka kehittyy 80-prosenttisesti kuluttajahintoja ja 20-prosenttisesti palkkakehityksen mukaan, vaihdettaisiin puhtaaseen palkkaindeksiin, eläkevarat loppuisivat noin 2060. Se tarkoittaisi sitä, että sirpaleisten työurien keskellä olevien nuortemme eläkkeet olisivat vaakalaudalla tai että työeläkemaksuja pitäisi nostaa yli 10 prosenttiyksiköllä.

Arvostan kovasti edellistä sukupolvea, joka on rakentanut maata ja mahdollistanut lastensa koulutuksen ja elintason kasvun Suomessa. Iloitsen myös siitä, että tilastokeskuksen tuoreen arvion mukaan 65-74-vuotiaiden eläkeläisten pienituloisuus on yli puolittunut viimeisen 8 vuoden aikana. Nyt näitä alle 1190 euroa kuukaudessa ansaitsevia eläkeläisiä on runsaat 8 % kaikista vanhuuseläkeläisistä. Tämän joukon sekä vielä pienemmillä tuloilla elävien työttömyys- ja työkyvyttömyyseläkeläisten tilanteen helpottaminen pitää jatkossakin olla päätöksentekijöiden työlistan ytimessä. Paras keino heidän auttamiseensa ei ole kuitenkaan indeksin muuttaminen, vaan muun muassa takuueläkkeen tason nostaminen, lääke- ja matkakorvausten nostaminen sekä eläkkeiden verotuksen korjaaminen etenkin pienituloisimpien osalta.

Sivu 9 / 19

Miksi Heli?