Helin blogi

Tasa-arvo alennusmyynnissä

Suomi on hyväksynyt lain tasa-arvon edistämisestä jo yli 30 vuotta sitten, mutta se ei nykyistä hallitusta paljon ohjaa. Pikemminkin päinvastoin. Jo hallitusohjelmassa väitettiin, että Suomi on tasa-arvoinen maa, ikäänkuin mitään ei tarvitsisi enää tehdä. Jälki on ollut sen mukaista. Kun vuosilomalakia rajoitettaessa tasa-arvovaltuutettu selkeästi ilmaisi kantanaan, että ratkaisuehdotus on naisille epäoikeudenmukainen ja siksi mahdoton toteutettava, hänen kantansa jäi vain humisemaan hallituksen korviin. Laki hyväksyttiin esityksen mukaisesti ilman korjauksia. 

Tämän kuun alku on tuonut tasa-arvon tai sen puutteen lähes jokaiseen lapsiperheeseen.

Kuun alusta lasten subjektiivista päivähoito-oikeutta rajataan 20 tuntiin viikossa, jos vanhemmat eivät ole kokoaikatyössä tai opiskele päätoimisesti. Lapsella ei ole myöskään oikeutta esiopetuksen ja perusopetuksen lisäksi järjestettävään osa-aikaiseen varhaiskasvatukseen, jos vanhemmat eivät työskentele tai opiskele päätoimisesti. Tilanne on ehkä kaikkein kurjin niille lapsille ja perheille, joissa työtilanne muuttuu vanhempien hankkeiden, projektien ja sijaisuuksien mukaan jopa viikoittain. Tällaisissa perheissä lapsia pompotellaan pahimmillaan eri hoitomuotojen välillä työtarjousten mukaisessa tahdissa, mikä ei ole kenenkään etu.  

Samalla kuun alussa kasvatettiin päiväkodin yli 3-vuotiaiden ryhmäkokoja 21:stä lapsesta 24:ään. Yhtä aikuista kohden saa nyt olla kahdeksan lasta aiemman seitsemän sijaan. 

Käytännössä siis päivähoidon laatua heikennetään, kun samalla jopa sen hintaa suunnitellaan korotettavaksi. Kun samalla äitien työuria jarruttavasta kotihoidontuesta pidetään ehdoin tahdoin kiinni, on yhteenlaskettu viesti on selvä: äidit, jääkää kotiin, me teemme siitä mahdollisimman kannustavan ja muista vaihtoehdoista mahdollisimman ikäviä ja jopa kalliita. Se viesti ei todellakaan edistä tasa-arvoa kodeissa eikä työelämässä.

Onneksi kunnat voivat itse päättää, toteuttavatko ne päivähoidon leikkauksia vai eivät. Jo 30 kuntaa on toiminut vastuullisesti ja kieltäytynyt leikkauksista. Näin ovat toimineet mm. Alavus, Espoo, Eura, Forssa, Helsinki, Karvia, Kemi, Kotka, Laukaa, Nokia, Parainen, Pedersöre, Raahe, Riihimäki, Tampere ja Uusikaupunki. Olisiko Savonlinnan ja Juvan syytä ottaa niistä mallia?

Onneksi myös päivähoidon hintojen korotusaikeet on teilattu niin monesta suusta, että ne ovat saaneet hallituksen ainakin ottamaan asiassa aikalisän. Vielä teemme töitä sen eteen, ettei korotuksia tule.

Hallitus jaksaa muistuttaa, että tärkeintä kaikissa lastenhoitoon liittyvissä ratkaisuissa on se, että perhe saa itse päättää. Tästä olemme kaikki yhtä mieltä. Myös me Vihreät haluamme, että perheet itse päättävät itselleen sopivista ratkaisuista, mutta on tärkeää, että hallituksen toimin ja yhteisin varoin kannustetaan tasa-arvoa lisääviin ratkaisuihin. Sitä edellyttää jo yhteisesti aikanaan hyväksytty lakikin.

Mieli avoinna ja unelmat suurina

Vierailu Mikkelin lyseolla tapaamassa ysiluokkalaisia ja hyvien ystävien lasten valmistuminen ylioppilaaksi ovat saaneet mielen herkistymään hienoille nuorillemme, joita haluan kannustaa.

Ensinnäkin, sinä ysiluokkalainen. Vaikka nyt saattaa tuntua siltä, että lukiossa tai ammattiopistossa pääsisi helpommalla, kun valitsisi vain muutamia reaaliaineita ja vähän kieliä, haasta itsesi ja pyri parempaan. Kokeile eri aineita avoimesti ja pidä vaihtoehdot esillä. Sillä vain harva tietää tuossa iässä, mitä oikeasti isona haluaa tehdä. Itse halusin 15-vuotiaana lääkäriksi, ja valitsin pitkän matematiikan, fysiikan ja kemian. Niin minusta tuli toimittaja:) Ainevalintoja en ole silti katunut. Työelämässä tarvitaan monenlaista osaamista. Vaikka unelmoisit toimittajan ammatista, juuri tietämyksesi biologiasta tai kirjallisuudesta voi johtaa unelmatyöhösi.

Sinä ylioppilas tai ammattiin valmistunut. Sinulla on yksi etappi takana, mistä onnittelut! Kokeile töitä, jatka opintoja tai koe elämää koulun ja työn ulkopuolella. Yhtä oikeaa reittiä ei ole, ja monelle jatko-opinnot alkavat maistua vasta välivuoden jälkeen. Ja jos ei ensimmäisellä kerralla tärppää, aina voit yrittää uudelleen.

Ja sinä, joka et tällä kertaa saanut todistusta. Muista, että olet yhtä hyvä kuin kuka tahansa toinenkin. Nyt vaan juuri sinun elämässäsi ei ollut tilaa tai mahdollisuuksia parempaan. Ensi vuonna kaikki voi olla toisin, ja myöhemmin nyt maailmasi murentanut murhe tuntuu todennäköisesti vain yhdeltä palaselta monituhatpalaisessa elämän palapelissä.

Jokaiselle teistä. Unelmasi toteuttamiseen on monta tietä. Älä mieti liikaa niitä polkuja, jotka umpeutuvat, vaan keskity niihin, jotka avautuvat. Kaikesta tekemästäsi on enemmän hyötyä kuin siitä, minkä jätät tekemättä. Tartu mahdollisuuksiin ennakkoluulottomasti, ja muista, että sinusta, kuten teistä jokaisesta, voi tulla vielä mitä tahansa!

Sen on osoittanut myös oma tieni. Raparperin listinnän, mansikanpoiminnan, vanhusten kylvetyksen, keittiötöiden, työttömien kouluttamisen, postin jakamisen, opettamisen, monipuolisen opiskelun ja 20 vuoden toimittajan uran jälkeen olen itse nyt tässä. Ja edelleen olen avoin kaiken tulevan suhteen.

Pidä mieli avoinna ja unelmat suurina. Ja jos politiikka yhtenä vaihtoehtona kiinnostaa, ota yhteyttä!

Yliopiston ja maan hallituksella on eri velvoitteet

Itä-Suomen yliopiston rehtori Jukka Mönkkönen kirjoittaa (Karjalainen 25.5.), etteivät yliopistot menesty aluepoliittisin perustein kansainvälisessä kehityksessä. Näin voi olla, mutta pitää muistaa, että yliopistoilla on paljon laajempi tehtäväkenttä kuin vain menestyä kansainvälisesti. Ennen kaikkea niiden tehtävä on tuottaa osaamista Suomeen. Siinä missä yliopisto voi miettiä omaa toimintaansa pelkästään koulutuspoliittisista lähtökohdista, ovat maan hallituksen velvoitteet toiset: sen vastuulla on pätevien ammattilaisten riittävyys koko maassa ja myös aluepolitiikka, josta on ihan suotta tullut lähes kirosana.

Kun Itä-Suomen yliopisto keskittää opettajankoulutuksen vain Joensuuhun, se tarkoittaa jatkossa sitä, että opettajia koulutetaan Helsingin ja Jyväskylän lisäksi lännessä kuudella paikkakunnalla: Turussa, Raumalla, Tampereella, Kokkolassa, Oulussa ja Rovaniemellä, mutta idässä vain yhdellä! Huoli pätevien ammattilaisten riittävyydestä on aito, etenkin kun siitä on jo huonoja kokemuksia. Kajaanin opettajankoulutuslaitos lopettaminen on merkinnyt pulaa opettajista Kainuussa. Vastaavasti itäsuomalaisten hampaat olivat surkeassa kunnossa, kunnes hammaslääkärikoulutus aloitettiin uudelleen Kuopiossa. Tällaisia epäonnistumisiako me janoamme lisää?

Opetus- ja tutkimusresurssien on todettu hajautuneen liian pieniin yksiköihin. Olen samaa mieltä siitä, ettei Suomeen mahdu ehkä 14 yliopistoa. Yliopistoja voidaan yhdistää ja hallintoa siten keventää, mutta sen sijaan näin isossa maassa pitää turvata riittävästi alueellisia toimipaikkoja sellaisilla aloilla, joiden ammattilaisia tarvitaan kaikkialla, etenkin siis terveydenhuollon ja opetuksen osalta. Siitä näkökulmasta päätös on täysin kestämätön.

Yliopistolain mukaan yliopisto päättää itsenäisesti yksiköistään ja toimipaikoistaan. Tämän allekirjoitan. Maan hallitus ja opetusministeriö kantaa kuitenkin aina vastuun tutkinnonanto-oikeuksin ja tulosohjauksella siitä, mitä opetetaan ja missä yliopistossa. Itä-Suomen yliopistokaan ei voi itse päättää vaikkapa silmälääkäreiden koulutuksen aloittamisesta, vaikka sillä autonomia onkin. Se on keino, jota maan hallitus voi halutessaan käyttää turvatakseen riittävän monipuolisen koulutuksen tarjonnan. Tätä keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitus ei halunnut tehdä, toisin kuin vihreiden, sosiaalidemokraattien, vasemmiston ja kristillisten eduskuntaryhmät.

Ei siitäkään huolimatta, että päätöksen seurauksena maan kestävyysvaje syvenee noin 100 miljoonalla ja Savonlinnaan jätetään koko laaja kampusalue kummituskyläksi. Ei siitäkään huolimatta, Savonlinnan ja Joensuun opettajankoulutuksen vetovoimaisuus on lähes yhtäläinen, siis yhtä huono tai yhtä hyvä.

Mielenkiintoista seurata, miten kahden samantasoisen koulutuksen yhdistäminen parantaa tasoa? Kun kansainvälisen viestinnän laitos siirrettiin samoin perustein Joensuuhun, on lopputulos kuulemma se, että Savonlinnan osaamisesta on enää 20 % jäljellä!? Tämän arvion kuulin alan opettajilta. Että se siitä koulutuspoliittisesta perustelusta.

Sivu 9 / 20

Miksi Heli?