Helin blogi

Mieli avoinna ja unelmat suurina

Vierailu Mikkelin lyseolla tapaamassa ysiluokkalaisia ja hyvien ystävien lasten valmistuminen ylioppilaaksi ovat saaneet mielen herkistymään hienoille nuorillemme, joita haluan kannustaa.

Ensinnäkin, sinä ysiluokkalainen. Vaikka nyt saattaa tuntua siltä, että lukiossa tai ammattiopistossa pääsisi helpommalla, kun valitsisi vain muutamia reaaliaineita ja vähän kieliä, haasta itsesi ja pyri parempaan. Kokeile eri aineita avoimesti ja pidä vaihtoehdot esillä. Sillä vain harva tietää tuossa iässä, mitä oikeasti isona haluaa tehdä. Itse halusin 15-vuotiaana lääkäriksi, ja valitsin pitkän matematiikan, fysiikan ja kemian. Niin minusta tuli toimittaja:) Ainevalintoja en ole silti katunut. Työelämässä tarvitaan monenlaista osaamista. Vaikka unelmoisit toimittajan ammatista, juuri tietämyksesi biologiasta tai kirjallisuudesta voi johtaa unelmatyöhösi.

Sinä ylioppilas tai ammattiin valmistunut. Sinulla on yksi etappi takana, mistä onnittelut! Kokeile töitä, jatka opintoja tai koe elämää koulun ja työn ulkopuolella. Yhtä oikeaa reittiä ei ole, ja monelle jatko-opinnot alkavat maistua vasta välivuoden jälkeen. Ja jos ei ensimmäisellä kerralla tärppää, aina voit yrittää uudelleen.

Ja sinä, joka et tällä kertaa saanut todistusta. Muista, että olet yhtä hyvä kuin kuka tahansa toinenkin. Nyt vaan juuri sinun elämässäsi ei ollut tilaa tai mahdollisuuksia parempaan. Ensi vuonna kaikki voi olla toisin, ja myöhemmin nyt maailmasi murentanut murhe tuntuu todennäköisesti vain yhdeltä palaselta monituhatpalaisessa elämän palapelissä.

Jokaiselle teistä. Unelmasi toteuttamiseen on monta tietä. Älä mieti liikaa niitä polkuja, jotka umpeutuvat, vaan keskity niihin, jotka avautuvat. Kaikesta tekemästäsi on enemmän hyötyä kuin siitä, minkä jätät tekemättä. Tartu mahdollisuuksiin ennakkoluulottomasti, ja muista, että sinusta, kuten teistä jokaisesta, voi tulla vielä mitä tahansa!

Sen on osoittanut myös oma tieni. Raparperin listinnän, mansikanpoiminnan, vanhusten kylvetyksen, keittiötöiden, työttömien kouluttamisen, postin jakamisen, opettamisen, monipuolisen opiskelun ja 20 vuoden toimittajan uran jälkeen olen itse nyt tässä. Ja edelleen olen avoin kaiken tulevan suhteen.

Pidä mieli avoinna ja unelmat suurina. Ja jos politiikka yhtenä vaihtoehtona kiinnostaa, ota yhteyttä!

Yliopiston ja maan hallituksella on eri velvoitteet

Itä-Suomen yliopiston rehtori Jukka Mönkkönen kirjoittaa (Karjalainen 25.5.), etteivät yliopistot menesty aluepoliittisin perustein kansainvälisessä kehityksessä. Näin voi olla, mutta pitää muistaa, että yliopistoilla on paljon laajempi tehtäväkenttä kuin vain menestyä kansainvälisesti. Ennen kaikkea niiden tehtävä on tuottaa osaamista Suomeen. Siinä missä yliopisto voi miettiä omaa toimintaansa pelkästään koulutuspoliittisista lähtökohdista, ovat maan hallituksen velvoitteet toiset: sen vastuulla on pätevien ammattilaisten riittävyys koko maassa ja myös aluepolitiikka, josta on ihan suotta tullut lähes kirosana.

Kun Itä-Suomen yliopisto keskittää opettajankoulutuksen vain Joensuuhun, se tarkoittaa jatkossa sitä, että opettajia koulutetaan Helsingin ja Jyväskylän lisäksi lännessä kuudella paikkakunnalla: Turussa, Raumalla, Tampereella, Kokkolassa, Oulussa ja Rovaniemellä, mutta idässä vain yhdellä! Huoli pätevien ammattilaisten riittävyydestä on aito, etenkin kun siitä on jo huonoja kokemuksia. Kajaanin opettajankoulutuslaitos lopettaminen on merkinnyt pulaa opettajista Kainuussa. Vastaavasti itäsuomalaisten hampaat olivat surkeassa kunnossa, kunnes hammaslääkärikoulutus aloitettiin uudelleen Kuopiossa. Tällaisia epäonnistumisiako me janoamme lisää?

Opetus- ja tutkimusresurssien on todettu hajautuneen liian pieniin yksiköihin. Olen samaa mieltä siitä, ettei Suomeen mahdu ehkä 14 yliopistoa. Yliopistoja voidaan yhdistää ja hallintoa siten keventää, mutta sen sijaan näin isossa maassa pitää turvata riittävästi alueellisia toimipaikkoja sellaisilla aloilla, joiden ammattilaisia tarvitaan kaikkialla, etenkin siis terveydenhuollon ja opetuksen osalta. Siitä näkökulmasta päätös on täysin kestämätön.

Yliopistolain mukaan yliopisto päättää itsenäisesti yksiköistään ja toimipaikoistaan. Tämän allekirjoitan. Maan hallitus ja opetusministeriö kantaa kuitenkin aina vastuun tutkinnonanto-oikeuksin ja tulosohjauksella siitä, mitä opetetaan ja missä yliopistossa. Itä-Suomen yliopistokaan ei voi itse päättää vaikkapa silmälääkäreiden koulutuksen aloittamisesta, vaikka sillä autonomia onkin. Se on keino, jota maan hallitus voi halutessaan käyttää turvatakseen riittävän monipuolisen koulutuksen tarjonnan. Tätä keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitus ei halunnut tehdä, toisin kuin vihreiden, sosiaalidemokraattien, vasemmiston ja kristillisten eduskuntaryhmät.

Ei siitäkään huolimatta, että päätöksen seurauksena maan kestävyysvaje syvenee noin 100 miljoonalla ja Savonlinnaan jätetään koko laaja kampusalue kummituskyläksi. Ei siitäkään huolimatta, Savonlinnan ja Joensuun opettajankoulutuksen vetovoimaisuus on lähes yhtäläinen, siis yhtä huono tai yhtä hyvä.

Mielenkiintoista seurata, miten kahden samantasoisen koulutuksen yhdistäminen parantaa tasoa? Kun kansainvälisen viestinnän laitos siirrettiin samoin perustein Joensuuhun, on lopputulos kuulemma se, että Savonlinnan osaamisesta on enää 20 % jäljellä!? Tämän arvion kuulin alan opettajilta. Että se siitä koulutuspoliittisesta perustelusta.

Reilumpaa työelämää

Työn puute on yksi akuuteimmista ongelmistamme. Kaikkiaan työelämän ulkopuolella on noin 600 000 työikäistä ja –kykyistä suomalaista. Monelle heistä se on iso tragedia, kuten se oli aikanaan itsellenikin.

Oma ratkaisuni oli perustaa yritys, vaikka ansiot putosivat alussa ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta reilusti. Se oli riski, joka kannatti ottaa. Yrittäjyys pelasti itsetuntoni, parisuhteeni ja perheeni, mutta silti se ei sovi jokaiselle. Siksi meillä pitää olla erilaisia polkuja ja kannustimia ulos epätoivosta.

Kuten omallakin kohdallani, raha ei aina ratkaise. Uuden tutkimuksen mukaan työtöntä 18-29-vuotiasta houkuttelee jo reilun 1300 euron ansiot kuukaudessa. Saman selvityksen mukaan heistä 85 prosenttia etsii aktiivisesti töitä ja peräti 93 prosenttia haluaa työllistyä seuraavan vuoden aikana.

Juuri tähän joukkoon – siis eri-ikäisiin työttömiin, joilla on työhaluja - työllistämistoimet kannattaa keskittää. Hallitus on miettinyt työttömille sekä raippaa että ruusuja. Uhkana on, että töitä joutuisi ottamaan vastaan jopa 150 kilometrin päästä ja jopa työttömyysturvaa pienemmällä palkalla. Näissä rankaisutoimissa on unohdettu yksi keskeinen asia, ja se on työnantajan näkökulma. Nuo keinot eivät motivoi ketään, enkä tunne ainoatakaan työnantajaa, jota kiinnostaisi palkata huonosti motivoitunut työntekijä.

Se on syy, jonka vuoksi kannatan enemmän niitä ruusuja. Hienoa, jos jatkossa työttömyysturvaa voi käyttää starttirahana ja työllistymisen tukena. Vielä hienompaa, jos sen käyttö ulotetaan myös nykyistä laajemmin jatko-opintoihin.

Monelle työttömälle ratkaisu löytyy palkkatyön sijasta jostakin itsensä työllistämisen ja yrittämisen välimaastosta. Jo nyt meillä on 170 000 yksinyrittäjää, jotka ovat hatunnoston arvoisesti luoneet työpaikan itselleen. Lisäksi erilaisissa hankkeissa, projekteissa ja toimeksiannoissa itsensä työllistäjien määrä on viime vuosina kaksinkertaistunut. Nämä kaikki ovat ihmisiä, jotka ovat liian usein ulkoistaneet itsensä sosiaali-, sairaus- ja eläketurvasta sekä lomista. He ovat niitä ihmisiä, joiden ääni ei työmarkkinaneuvotteluissa kuulu.

Vihdoin myös työmarkkinajärjestöt ovat heränneet tilanteeseen. Akava esittää yksinyrittäjien ja itsensätyöllistäjien työttömyysturvan kehittämiseksi uutta mallia, jossa nämä voivat vakuuttaa yhdistelmävakuutuksella itsensä yhtä aikaa yrittäjänä sekä palkansaajana tekemänsä työn lisäksi työttömyyden varalta. Tämä ehdotus vastaa todelliseen tarpeeseen.

Akavan esittämän yhdistelmävakuutuksen avulla yksinyrittäjät ja itsensätyöllistäjät voisivat vakuuttaa itsensä työttömyyden varalta sekä palkansaaja- että toimeksiantotyöstä. Työssäoloehtoa kerryttäisi palkansaajien 18 viikkotyötunnin työssäoloehdon rinnalla vähintään reilun 270 euron viikkotulo yrittäjä- tai toimeksiantotyöstä.

Tämä on hyvä avaus, joka kannattaa ottaa vakavasti ja jota kannattaa kehittää, sillä me tarvitsemme töihin jokaisen, joka sinne haluaa.

Sivu 8 / 19

Miksi Heli?