Helin blogi

Irtisanomisen helpottamiselle on vaihtoehtoja

Syksyn yksi kuuma peruna politiikassa on irtisanomissuojan alentaminen pienissä, alle 20 työntekijän, yrityksissä. Kyse on näkökulmasta riippuen siitä, että yritys voisi potkia pois hankalan työntekijän entistä helpommin tai siitä, ettei asennevaivainen työntekijä pystyisi jatkossa pilaamaan yrityksen hyvää tulosta tai asiakassuhteita. Ammattiliitot näkevät keinossa enemmän merkkejä ensimmäisestä ja yrittäjäjärjestöt jälkimmäisestä vaihtoehdosta. Kyse on myös siitä, mikä on pieni yritys. Suomen mittakaavassa 20 henkilöä työllistävä yritys kuuluu suurten yritysten joukkoon, sillä yli 95 prosenttia maamme yrityksistä on tätä pienempiä.

Riippumatta näkökulmasta oikeaan osuneen työntekijän palkkaaminen on aito haaste etenkin pienille yrityksille. Toinen kysymys sen sijaan on se, kannattaako ongelmaa ratkoa keinolla, joka saa puolet ihmisistä takajaloilleen etenkin, kun irtisanomisen helpottamista ei ole todettu kovinkaan tehokkaaksi keinoksi ongelmaan.

Meillä on hallituksen esityksen sijaan monia parempia keinoja pienten yritysten työllistämisen helpottamiseksi.

Ensinnäkin sosiaaliturvakuluja osittain korvaamalla 1–2 työntekijän yrityksissä kannustaisimme niitä palkkaamaan entistä rohkeammin sen ensimmäisen työntekijän. Toiseksi nykyistä kattavammalla palkkatuella houkuttelisimme yrityksiä palkkaamaan niitäkin työnhakijoita, joilla on tarjottavana hieman vaillinaista osaamista tai vain ajoittaista työkykyä.

Nykyisessä tilanteessa, jossa miljoonalla suomalaisella arvioidaan olevan puutteellinen tai väärä koulutus ja miljoonalla suomalaisella arvioidaan olevan puutteita tietokonetaidoissa, myös yritysten tulisi panostaa työntekijöiden jatkokurssituksiin ja -koulutuksiin paljon nykyistä hanakammin. Koulutus voisi tuoda myös yrittäjän näkökulmasta juuri sitä sen kaipaamaa osaamista vanhan työntekijän irtisanomisen ja uuden palkkaamisen sijaan. Samalla se voisi lisätä työntekijän motivaatiota ja tehdä tästä entistäkin paremman. Tätä suuntausta pitää tukea!

Jos käy niin, että palkkaus osoittautuu kerta kaikkiaan epäonnistuneeksi, voi aina turvautua koeaikaan, jonka aikana voi irtisanoa työntekijän ilman perusteita. Koeaikaa pidennettiin ja yhtenäistettiin jo 6 kuukauteen, joka useimmiten riittää työntekijän mahdollisuuksien ja mahdottomuuksien arviointiin. Irtisanomisten helpottamisen sijaan voisi nopeuttaa niiden käsittelyä sekä madaltaa niistä koituvia sanktioita, jotka nyt pahimmillaan voivat olla jopa 2 vuoden palkan kokoisia.

Pienille asiantuntijayrityksille, kuten viestintä- ja konsulttitoimistoille, suosittelen työllistämisen vaihtoehtona myös töiden tilaamista alihankkijalta, jolloin yrittäjällä säilyy aina oikeus arvioida ja päättää tilausten määrästä.

Keinoja irtisanomisen helpottamisen sijaan on siis monia, ja niitä kannattaa myös hyödyntää yhteisuntarauhan säilyttämiseksi.

Heli Järvinen

kansanedustaja (vihr.)

Kerimäki

Ylikulutukseen on puututtava nyt

Maailman ylikulutuspäivää vietettiin elokuun alussa. Se tarkoittaa laskennallisesti hetkeä, jolloin ihmisten ekologinen jalanjälki ylittää maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Asiat ovat Suomessa vieläkin huonommalla tolalla. Meidän kansallinen ylikulutuspäivämme oli jo huhtikuun puolivälissä. Käytimme siis reilussa kolmessa kuukaudessa loppuun luonnonvarat, joiden olisi pitänyt riittää koko vuodeksi.

Mikäli kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat suomalaisten tahtiin, tarvitsisimme 3,6 maapalloa, jotta kulutus olisi kestävää. Selvää on, ettei kulutuksemme voi jatkua tällä tolalla. Asumiseen ja liikkumiseen käytetyn energian lisäksi eläinperäisen ruuantuotannon vaatima maapinta-ala ovat suurimpia syitä ylikulutukseen. Maailmanlaajuisesti lähes 80 prosenttia viljeltävästä maasta käytetään lihan ja muun eläinperäisen ruuan tuotantoon. Tässä onkin yksi syy lisätä kasvisruokapäiviä omaan ruokavalioon.

Suomessa ylikulutus köyhdyttää metsien monimuotoisuutta, lisää uhanalaisia kalakantoja ja vähentää arvokkaiden luontotyyppien määrää. Eri puolilla maailmaa fossiilisten polttoaineiden, kuten öljyn ja kivihiilen, tuotanto tuhoaa elinympäristöjä. Fossiilisten polttoaineiden päästöt nopeuttavat ilmastonmuutosta ja näin sulattavat arktista aluetta. Tutkijat ovat arvioineet, että tämän kesän poikkeuksellisia hellejaksoja on tulevaisuudessa yhä useammin.

Ylikulutus on ajanut maapallomme hätätilaan, ja tarvitsemmekin välittömästi toimia ylikulutuksen hillitsemiseksi. Vihreät kannattavat liikenteen, energiantuotannon ja teollisuuden päästöjen karsimista. Suomen on sitouduttava kunnianhimoisiin kotimaisiin päästövähennystavoitteisiin, jotta voimme olla hiilineutraali valtio 2030-luvulla. Metsien ja maaperän hiilinieluja on kasvatettava. Kannatamme ennen kaikkea uusiutuvan energian, kuten tuuli- tai aurinkovoiman, käytön lisäämistä.

Suomalaisten kulutuksella on valitettavia vaikutuksia maailmanlaajuisesti. Kulutamme päivittäin tuotteita, joiden raaka-aineiden käyttö ei ole kestävällä pohjalla. Merten muovilautat ovat herättäneet monet siihen, että tulevaisuudessa merissä on enemmän muovia kuin kalaa. Ylikulutus näkyy maailman köyhimpien ihmisten ympäristöissä metsäkatoina, kuivuutena, maaperän eroosiona ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemisenä. Arvioiden mukaan miljoonien ihmisten on muutettava kotiseuduiltaan elinympäristön heikkenemisen takia.

Uskon vahvasti, että me suomalaiset voimme muuttaa kulutustottumuksiamme. Kiertotalouden edistäminen on konkreettinen esimerkki ylikulutuksen hillitsemisestä. Kiertotalouden perusidea on, että tuotteita käytetään nykyistä pidempään, materiaalit kiertävät tehokkaasti ja tavaroiden sekä palveluiden tuotannosta aiheutuu selkeästi vähemmän päästöjä. Näin ajateltuna kulutus perustuu omistamisen sijaan jakamiseen, vuokraamiseen ja kierrättämiseen. Jos tarvitset painepesuimuria vain muutaman kerran vuodessa, voisitko jakaa sen naapureidesi kanssa? Pienistä teoista syntyy puro, joka pikkuhiljaa muuttaa kulutustottumuksiamme.

Heinävesi tarvitsee kaivoslain muutoksen pikaisesti

Suomen kaivoslainsäädäntö on löperö. Se suorastaan yllyttää mineraalivarojen ryöstökäyttöön. Meiltä puuttuu kaivosvero eikä yhtiöiltä vaadita käyttöoikeuskorvauksia. Minkä tahansa alueen voi varata malminetsintään ilman maanomistajan lupaa. Ei siis ihme, että Suomi kiinnostaa ulkomaisia kaivosyhtiöitä.

Kaivosteollisuutta tarvitaan, mutta sille ei pidä uhrata mitä tahansa. Jokaisella kaivoksella on haittavaikutuksia, joita tulee tarkoin punnita sen hyötyihin. Kaivosten työllisyysvaikutukset ovat väliaikaisia, kun taas luontoarvot ovat pysyviä.

Heinäveden kaivoshankkeen alue on poikkeuksellisen haavoittuvainen: Aitolammesta on vain reilu kilometri Varisveteen ja noin 5 km Natura-alueisiin. Talvivaaran mustaliuskan sisältämän grafiitin vaikutukset näkyvät noin 60 kilometrin säteelle. Heinävedellä se merkitsisi monen Saimaan vesialtaan, kuten muun muassa norppa-alue Koloveden vaarantumista.

Yhtiöiden voimakkaan verosuunnittelun takia niiden verotuloista jää Suomeen Finnwatchin arvion mukaan vain 2,4 % malmien arvosta. Käytäntö on osoittanut, että myös kaivosten jälkihoito kaatuu usein veronmaksajien niskaan. Näin on käynyt mm. Nivalassa kanadalaisen kaivosyhtiön hakeuduttua konkurssiin. Sama on tapahtumassa Talvivaarassa, jossa arviolta vähintään 10 miljoonan euron jälkitöiden vastuut ovat jäämässä yritysmuutosten vuoksi valtiolle. Verovaroin maksetaan myös kaivosten vaatima infra.

Nykyinen kaivoslainsäädäntömme on uusittava pikaisesti. Mineraalivarantojen hyödyntämisestä tulee maksaa kunnollinen korvaus, toimijoiden on kannettava vastuu haitoista kaivostoiminnan jälkeenkin ja paikallinen ääni tulee kuulua paremmin.

Tarvitaan louhintamäärään perustuva kaivosvero. Se estää veronkiertoa, kannustaa aloittamaan toiminnan vasta riittävän rikkaissa esiintymissä ja vähentää jätteen määrää.

Löytäjä saa pitää -periaatteesta valtausten osalta tulee luopua. Kallioperämme mineraalivarat kuuluvat valtiolle, niiden hyödyntäjän on maksettava siitä käypä korvaus.

Kunnilla tulee olla yksiselitteinen oikeus kieltää malminetsintä ja kaivostoiminta alueellaan perustellusta syystä, esimerkiksi silloin kuin tämä uhkaa alueen muiden elinkeinoja. Myös maanomistajaa on kuultava. Etsintää ei pidä sallia luonnonsuojelualueilla.

Kaivosluvan tulee perustua laajaan kokonaisharkintaan huomioiden muut elinkeinot, ympäristö ja kaivostoiminnan kesto. Luvan myöntämiseksi hankkeen hyödyn tulee olla huomattava menetyksiin verrattuna.

Kaivosten jätevedet eivät saa saastuttaa vesistöjä. Vesistöjen, ympäristön ja terveydensuojelu tulee taata riittävän tiukoilla ympäristöluvilla. Valvonnan on oltava kunnossa ja poikkeamiin on puututtava. Jälkihoitoa ei saa sysätä valtion vastuulle.

Heinävesi tarvitsee lainmuutoksen tueksi riittävän laajan ja tarmokkaan kansalaisliikkeen kaivoshankkeen torppaamiseksi. Lisäksi tarvitaan Itä-Suomen maakuntien yhteistyötä, sillä kaivoshanke ja sen vaikutukset leviävät laajalle. Hienoa, että myös Lintulan nunnaluostari on tullut poikkeuksellisen avoimesti ja vahvasti puolustamaan luontoarvoja!

Heinäveden reitti on noussut uutisiin Suomen unohdettuna matkailuaarteena. Lintulan ja Valamon luostarit, reitit kanavineen ja järviluonto mökkeineen kiinnostavat kansainvälisestikin. Järviluonnosta on kasvamassa Lapin veroinen matkailukohde puhtaine ruokineen, metsineen ja vesineen. Tätä ei pidä riskeerata lyhytaikaiselle kaivokselle. Sen sijaan Lakeland-brändiä tulee vahvistaa vapauttamalla Palokin kosket. Näin syntyisi eteläisen Suomen pisin koskialue, kalastusmatkailun helmi.

Heli Järvinen

kansanedustaja (vihr.)

Etelä-Savo

Krista Mikkonen

kansanedustaja (vihr.)

Pohjois-Karjala

Sivu 8 / 31

Miksi Heli?