Helin blogi

Asumisen vaikea yhtälö

Oma koti on yksi elämämme tärkeimmistä asioista, ja silti tuntuu, että me suomalaiset asumme väärin ja väärissä paikoissa. Yhdellä on liian kallista, toisella väärät tottumukset ja kolmannella liian vähän palveluja.

Tuoreen Pellervon Taloustutkimuksen selvityksen mukaan asuminen on yhä kalliimpaa. Hintaa nostavat sijainti ja remonttitarpeet. Eli mitä suuremmassa keskuksessa asunto on ja mitä enemmän korjattavaa löytyy, sitä kalliimpaa sitä on hankkia ja ylläpitää. Myös tulevaisuudessa hinnan korotuksiin on paljon uhkaavia syitä: vanhojen talojen vaatimat putkiremontit sekä sähkön siirtohintojen ja kiinteistöveron nousupaineet.

Yhtälöä ei helpota edes asumistuki. Vaikka se usein saajalleen on välttämätön viimeinen oljenkorsi asumisen mahdollistamiseen, on myös merkkejä siitä, että se valuu asuntosijoittajien taskuun korotetuissa vuokrissa ja siten korottaa vuokratasoa myös niiden osalta, jotka tukea eivät saa. On selvää, että tarvitsemme kohtuuhintaisia asuntoja sekä koko tukijärjestelmän uudistusta.

Nouseville asumiskuluille voi myös pistää hanttiin. Helpointa se on monessa tapauksessa energialaskun osalta. Energiaan kuluu noin kolmasosa hoitokuluista, joten hukkakulutuksen vähentämisellä saa näkyviä tuloksia. Kaikissa asunnoissa kannattaa miettiä energiaratkaisuja, ja vaikka isoihin muutoksiin ei olisikaan mahdollisuutta, voi jo pienillä käyttötottumusten tarkennuksilla saada tuntuvia säästöjä aikaan asumisen laadusta tinkimättä. Pelkästään yhden asteen alentaminen huonelämpötilassa merkitsee Motivan mukaan 5 prosentin vähennystä lämpölaskussa.

Kannattaa myös miettiä, mitä asumiseltaan haluaa. Jos arvostaa kulttuuri- ja muita lähipalveluja, kannattaa omaa asumista suunnitella ja suunnata sinne, missä niitä on tarjolla. Jos taas suunnittelee muuttoa pöpelikköön, kannattaa oikeasti arvostaa sitä, mitä pöpeliköstä saa. Itse olen valinnut enemmän jälkimmäisen ja todennut jälleen tänä kesänä olevani juuri arvostamieni lähipalvelujen keskellä: kanttarellit ja mustikat löytyvät omasta pihasta, puolukat 50 metrin päästä ja vadelmatkin kävelyetäisyydeltä. Myös harrastuspisteet ovat käden ulottuvilla, kun lenkkireitti alkaa portilta ja pallopelikenttä, kanootti-, vene- ja retkiluistelumahdollisuudet heti tien toiselta puolelta. Näistä syistä koen saavani täyttä vastinetta kiinteistö- ja kuntaveroilleni, ja sen saman tunteen soisin jokaiselle.

Mietin myös, mitä haluan ja tarvitsen asumiseltani, kun koittaa muuton aika. Silloin arvostaisin ehkä eniten yhteisöasumista, jossa naapurit ovat lähellä ja apua saatavilla vaikka yhteisesti palkatun kodinhoitaja-talonmiehen muodossa, mutta jossa olisi myös omaa rauhaa. En tunne Etelä-Savosta ainoatakaan tällaista asumisyhteisöä, mutta voisimmeko yhdessä suunnitella ja toteuttaa sellaisen?

 

Tasa-arvo alennusmyynnissä

Suomi on hyväksynyt lain tasa-arvon edistämisestä jo yli 30 vuotta sitten, mutta se ei nykyistä hallitusta paljon ohjaa. Pikemminkin päinvastoin. Jo hallitusohjelmassa väitettiin, että Suomi on tasa-arvoinen maa, ikäänkuin mitään ei tarvitsisi enää tehdä. Jälki on ollut sen mukaista. Kun vuosilomalakia rajoitettaessa tasa-arvovaltuutettu selkeästi ilmaisi kantanaan, että ratkaisuehdotus on naisille epäoikeudenmukainen ja siksi mahdoton toteutettava, hänen kantansa jäi vain humisemaan hallituksen korviin. Laki hyväksyttiin esityksen mukaisesti ilman korjauksia. 

Tämän kuun alku on tuonut tasa-arvon tai sen puutteen lähes jokaiseen lapsiperheeseen.

Kuun alusta lasten subjektiivista päivähoito-oikeutta rajataan 20 tuntiin viikossa, jos vanhemmat eivät ole kokoaikatyössä tai opiskele päätoimisesti. Lapsella ei ole myöskään oikeutta esiopetuksen ja perusopetuksen lisäksi järjestettävään osa-aikaiseen varhaiskasvatukseen, jos vanhemmat eivät työskentele tai opiskele päätoimisesti. Tilanne on ehkä kaikkein kurjin niille lapsille ja perheille, joissa työtilanne muuttuu vanhempien hankkeiden, projektien ja sijaisuuksien mukaan jopa viikoittain. Tällaisissa perheissä lapsia pompotellaan pahimmillaan eri hoitomuotojen välillä työtarjousten mukaisessa tahdissa, mikä ei ole kenenkään etu.  

Samalla kuun alussa kasvatettiin päiväkodin yli 3-vuotiaiden ryhmäkokoja 21:stä lapsesta 24:ään. Yhtä aikuista kohden saa nyt olla kahdeksan lasta aiemman seitsemän sijaan. 

Käytännössä siis päivähoidon laatua heikennetään, kun samalla jopa sen hintaa suunnitellaan korotettavaksi. Kun samalla äitien työuria jarruttavasta kotihoidontuesta pidetään ehdoin tahdoin kiinni, on yhteenlaskettu viesti on selvä: äidit, jääkää kotiin, me teemme siitä mahdollisimman kannustavan ja muista vaihtoehdoista mahdollisimman ikäviä ja jopa kalliita. Se viesti ei todellakaan edistä tasa-arvoa kodeissa eikä työelämässä.

Onneksi kunnat voivat itse päättää, toteuttavatko ne päivähoidon leikkauksia vai eivät. Jo 30 kuntaa on toiminut vastuullisesti ja kieltäytynyt leikkauksista. Näin ovat toimineet mm. Alavus, Espoo, Eura, Forssa, Helsinki, Karvia, Kemi, Kotka, Laukaa, Nokia, Parainen, Pedersöre, Raahe, Riihimäki, Tampere ja Uusikaupunki. Olisiko Savonlinnan ja Juvan syytä ottaa niistä mallia?

Onneksi myös päivähoidon hintojen korotusaikeet on teilattu niin monesta suusta, että ne ovat saaneet hallituksen ainakin ottamaan asiassa aikalisän. Vielä teemme töitä sen eteen, ettei korotuksia tule.

Hallitus jaksaa muistuttaa, että tärkeintä kaikissa lastenhoitoon liittyvissä ratkaisuissa on se, että perhe saa itse päättää. Tästä olemme kaikki yhtä mieltä. Myös me Vihreät haluamme, että perheet itse päättävät itselleen sopivista ratkaisuista, mutta on tärkeää, että hallituksen toimin ja yhteisin varoin kannustetaan tasa-arvoa lisääviin ratkaisuihin. Sitä edellyttää jo yhteisesti aikanaan hyväksytty lakikin.

Mieli avoinna ja unelmat suurina

Vierailu Mikkelin lyseolla tapaamassa ysiluokkalaisia ja hyvien ystävien lasten valmistuminen ylioppilaaksi ovat saaneet mielen herkistymään hienoille nuorillemme, joita haluan kannustaa.

Ensinnäkin, sinä ysiluokkalainen. Vaikka nyt saattaa tuntua siltä, että lukiossa tai ammattiopistossa pääsisi helpommalla, kun valitsisi vain muutamia reaaliaineita ja vähän kieliä, haasta itsesi ja pyri parempaan. Kokeile eri aineita avoimesti ja pidä vaihtoehdot esillä. Sillä vain harva tietää tuossa iässä, mitä oikeasti isona haluaa tehdä. Itse halusin 15-vuotiaana lääkäriksi, ja valitsin pitkän matematiikan, fysiikan ja kemian. Niin minusta tuli toimittaja:) Ainevalintoja en ole silti katunut. Työelämässä tarvitaan monenlaista osaamista. Vaikka unelmoisit toimittajan ammatista, juuri tietämyksesi biologiasta tai kirjallisuudesta voi johtaa unelmatyöhösi.

Sinä ylioppilas tai ammattiin valmistunut. Sinulla on yksi etappi takana, mistä onnittelut! Kokeile töitä, jatka opintoja tai koe elämää koulun ja työn ulkopuolella. Yhtä oikeaa reittiä ei ole, ja monelle jatko-opinnot alkavat maistua vasta välivuoden jälkeen. Ja jos ei ensimmäisellä kerralla tärppää, aina voit yrittää uudelleen.

Ja sinä, joka et tällä kertaa saanut todistusta. Muista, että olet yhtä hyvä kuin kuka tahansa toinenkin. Nyt vaan juuri sinun elämässäsi ei ollut tilaa tai mahdollisuuksia parempaan. Ensi vuonna kaikki voi olla toisin, ja myöhemmin nyt maailmasi murentanut murhe tuntuu todennäköisesti vain yhdeltä palaselta monituhatpalaisessa elämän palapelissä.

Jokaiselle teistä. Unelmasi toteuttamiseen on monta tietä. Älä mieti liikaa niitä polkuja, jotka umpeutuvat, vaan keskity niihin, jotka avautuvat. Kaikesta tekemästäsi on enemmän hyötyä kuin siitä, minkä jätät tekemättä. Tartu mahdollisuuksiin ennakkoluulottomasti, ja muista, että sinusta, kuten teistä jokaisesta, voi tulla vielä mitä tahansa!

Sen on osoittanut myös oma tieni. Raparperin listinnän, mansikanpoiminnan, vanhusten kylvetyksen, keittiötöiden, työttömien kouluttamisen, postin jakamisen, opettamisen, monipuolisen opiskelun ja 20 vuoden toimittajan uran jälkeen olen itse nyt tässä. Ja edelleen olen avoin kaiken tulevan suhteen.

Pidä mieli avoinna ja unelmat suurina. Ja jos politiikka yhtenä vaihtoehtona kiinnostaa, ota yhteyttä!

Sivu 7 / 19

Miksi Heli?