Helin blogi

Eduskunnassa on luvassa värikäs syksy

Eduskunta aloitti syyskautensa viime viikolla käsittelemällä heti syksyn yhtä kuumaa perunaa, ansiosidonnaisen työttömyysturvan kiristämisestä. Hallituksen esitys on lyhentää turvaa 500 päivästä 400 päivään. Kukaan ei pystyne esittämään todistusaineistoa siitä, että 500 päivän ansiosidonnainen on juuri se ainoa oikea tai paras mahdollinen, etenkin kun uudelleentyöllistymiseen mahdollisuudet ovat parhaat työttömyyden alkupuolella.

Ansiosidonnaisen lyhentäminen vaatii kuitenkin aktiivisempia ja tehokkaampia toimia töiden saamiseksi ja työttömän ja työn kohtaamiseksi. Se on myös hallituksen tavoite, mutta toimet johtavat toiseen suuntaan. Kun jo nyt te-toimistoon ajan on saattanut saada vasta 4 kuukauden päähän, kaipaisi työnvälitys paljon lisäresursseja, jotta työttömät saataisiin paremmin haltuun ja eteenpäin. Hallitus kuitenkin leikkasi työllisyyden hoidon kustannuksia 50 miljoonaa jo tälle vuodelle. Nyt tehty talousarvio ensi vuodellekaan ei tuo tähän kuin osittaista parannusta.

Te-toimijat itse ilmaisevat asian selkein sanoin: Suomessa ja Ruotsissa on yhtä paljon työttömiä, noin 370 000, mutta kun Suomessa heidän apunaan on 2200 virkailijaa, on Ruotsissa vastaava määrä 14 100. Kun hallitus nyt vielä suunnittelee, että kaikkien työttömien pitää alkaa ilmoittautua henkilökohtaisesti 3 kuukauden välein, joka on hyvä asia, mutta nykyisillä resursseilla henkilökunta ei ehdi sanoa kävijöille muuta kuin päivää.

Kun hallitus alkaa vielä samaan aikaan neuvotella työmarkkinajärjestöjen kanssa työttömyysturvan tason porrastuksesta siten, että työttömyyden pidentyessä ansioturva heikkenee, on helppo ennustaa, että eduskunnassa on luvassa värikäs syksy.

Toinen iso aihe syksyssä on sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus sekä siihen liittyvä maakuntauudistus. Niihin liittyvät lakiluonnokset ovat nyt lausuntokierroksella, vaikka palvelujen valinnanvapaudesta ei ole selvyyttä vielä edes hallituksella.

Oman sävynsä syksyyn tuovat myös kansalaisaloitteet, joilla yritetään kieltää työpaikkojen nollatuntisopimuksia sekä eläkealoite, jolla tähdätään työeläkeindeksin palauttamiseen palkkatasoindeksiksi.

Nollatuntisopimusaloitteen tarkoituksena on parantaa työntekijän turvaa ja oikeuksia. Eduskunta ja työelämävaliokunta ovat aloitetta käsitellessään kuitenkin tiukan paikan edessä. Toisaalta kukaan meistä ei halua tehdä mahdottomaksi ottaa vastaan lyhyitäkin – vaikkapa kahden tunnin tai päivän –töitä tilanteessa, jossa työttömyys on yksi suurimpia ongelmia. Toisaalta moni meistä haluaa aidosti parantaa tilannetta siten, ettei nollatuntisopimus sido ketään vastentahtoisesti ja sulje tätä sosiaaliturvan ulkopuolelle.

Eläkealoite työeläkeindeksin palauttaminen palkkatasoindeksiksi ansaitsee myös laajan ja monipuolisen käsittelyn. Sen yhteydessä kaivattuun keskusteluun pääsevät niin eläkeläisten talousmurheet, yksinäisyys kuin hallituksen toimet näissä asioissa. Kuten kaikessa muussakin, oma lähtökohtani on eläkekeskustelussa se, että tärkeintä on pitää huolta pienituloisimpien toimeentulosta. Syksyn keskustelussa saamme varmasti parhaat keinot siihen.

Asumisen vaikea yhtälö

Oma koti on yksi elämämme tärkeimmistä asioista, ja silti tuntuu, että me suomalaiset asumme väärin ja väärissä paikoissa. Yhdellä on liian kallista, toisella väärät tottumukset ja kolmannella liian vähän palveluja.

Tuoreen Pellervon Taloustutkimuksen selvityksen mukaan asuminen on yhä kalliimpaa. Hintaa nostavat sijainti ja remonttitarpeet. Eli mitä suuremmassa keskuksessa asunto on ja mitä enemmän korjattavaa löytyy, sitä kalliimpaa sitä on hankkia ja ylläpitää. Myös tulevaisuudessa hinnan korotuksiin on paljon uhkaavia syitä: vanhojen talojen vaatimat putkiremontit sekä sähkön siirtohintojen ja kiinteistöveron nousupaineet.

Yhtälöä ei helpota edes asumistuki. Vaikka se usein saajalleen on välttämätön viimeinen oljenkorsi asumisen mahdollistamiseen, on myös merkkejä siitä, että se valuu asuntosijoittajien taskuun korotetuissa vuokrissa ja siten korottaa vuokratasoa myös niiden osalta, jotka tukea eivät saa. On selvää, että tarvitsemme kohtuuhintaisia asuntoja sekä koko tukijärjestelmän uudistusta.

Nouseville asumiskuluille voi myös pistää hanttiin. Helpointa se on monessa tapauksessa energialaskun osalta. Energiaan kuluu noin kolmasosa hoitokuluista, joten hukkakulutuksen vähentämisellä saa näkyviä tuloksia. Kaikissa asunnoissa kannattaa miettiä energiaratkaisuja, ja vaikka isoihin muutoksiin ei olisikaan mahdollisuutta, voi jo pienillä käyttötottumusten tarkennuksilla saada tuntuvia säästöjä aikaan asumisen laadusta tinkimättä. Pelkästään yhden asteen alentaminen huonelämpötilassa merkitsee Motivan mukaan 5 prosentin vähennystä lämpölaskussa.

Kannattaa myös miettiä, mitä asumiseltaan haluaa. Jos arvostaa kulttuuri- ja muita lähipalveluja, kannattaa omaa asumista suunnitella ja suunnata sinne, missä niitä on tarjolla. Jos taas suunnittelee muuttoa pöpelikköön, kannattaa oikeasti arvostaa sitä, mitä pöpeliköstä saa. Itse olen valinnut enemmän jälkimmäisen ja todennut jälleen tänä kesänä olevani juuri arvostamieni lähipalvelujen keskellä: kanttarellit ja mustikat löytyvät omasta pihasta, puolukat 50 metrin päästä ja vadelmatkin kävelyetäisyydeltä. Myös harrastuspisteet ovat käden ulottuvilla, kun lenkkireitti alkaa portilta ja pallopelikenttä, kanootti-, vene- ja retkiluistelumahdollisuudet heti tien toiselta puolelta. Näistä syistä koen saavani täyttä vastinetta kiinteistö- ja kuntaveroilleni, ja sen saman tunteen soisin jokaiselle.

Mietin myös, mitä haluan ja tarvitsen asumiseltani, kun koittaa muuton aika. Silloin arvostaisin ehkä eniten yhteisöasumista, jossa naapurit ovat lähellä ja apua saatavilla vaikka yhteisesti palkatun kodinhoitaja-talonmiehen muodossa, mutta jossa olisi myös omaa rauhaa. En tunne Etelä-Savosta ainoatakaan tällaista asumisyhteisöä, mutta voisimmeko yhdessä suunnitella ja toteuttaa sellaisen?

 

Tasa-arvo alennusmyynnissä

Suomi on hyväksynyt lain tasa-arvon edistämisestä jo yli 30 vuotta sitten, mutta se ei nykyistä hallitusta paljon ohjaa. Pikemminkin päinvastoin. Jo hallitusohjelmassa väitettiin, että Suomi on tasa-arvoinen maa, ikäänkuin mitään ei tarvitsisi enää tehdä. Jälki on ollut sen mukaista. Kun vuosilomalakia rajoitettaessa tasa-arvovaltuutettu selkeästi ilmaisi kantanaan, että ratkaisuehdotus on naisille epäoikeudenmukainen ja siksi mahdoton toteutettava, hänen kantansa jäi vain humisemaan hallituksen korviin. Laki hyväksyttiin esityksen mukaisesti ilman korjauksia. 

Tämän kuun alku on tuonut tasa-arvon tai sen puutteen lähes jokaiseen lapsiperheeseen.

Kuun alusta lasten subjektiivista päivähoito-oikeutta rajataan 20 tuntiin viikossa, jos vanhemmat eivät ole kokoaikatyössä tai opiskele päätoimisesti. Lapsella ei ole myöskään oikeutta esiopetuksen ja perusopetuksen lisäksi järjestettävään osa-aikaiseen varhaiskasvatukseen, jos vanhemmat eivät työskentele tai opiskele päätoimisesti. Tilanne on ehkä kaikkein kurjin niille lapsille ja perheille, joissa työtilanne muuttuu vanhempien hankkeiden, projektien ja sijaisuuksien mukaan jopa viikoittain. Tällaisissa perheissä lapsia pompotellaan pahimmillaan eri hoitomuotojen välillä työtarjousten mukaisessa tahdissa, mikä ei ole kenenkään etu.  

Samalla kuun alussa kasvatettiin päiväkodin yli 3-vuotiaiden ryhmäkokoja 21:stä lapsesta 24:ään. Yhtä aikuista kohden saa nyt olla kahdeksan lasta aiemman seitsemän sijaan. 

Käytännössä siis päivähoidon laatua heikennetään, kun samalla jopa sen hintaa suunnitellaan korotettavaksi. Kun samalla äitien työuria jarruttavasta kotihoidontuesta pidetään ehdoin tahdoin kiinni, on yhteenlaskettu viesti on selvä: äidit, jääkää kotiin, me teemme siitä mahdollisimman kannustavan ja muista vaihtoehdoista mahdollisimman ikäviä ja jopa kalliita. Se viesti ei todellakaan edistä tasa-arvoa kodeissa eikä työelämässä.

Onneksi kunnat voivat itse päättää, toteuttavatko ne päivähoidon leikkauksia vai eivät. Jo 30 kuntaa on toiminut vastuullisesti ja kieltäytynyt leikkauksista. Näin ovat toimineet mm. Alavus, Espoo, Eura, Forssa, Helsinki, Karvia, Kemi, Kotka, Laukaa, Nokia, Parainen, Pedersöre, Raahe, Riihimäki, Tampere ja Uusikaupunki. Olisiko Savonlinnan ja Juvan syytä ottaa niistä mallia?

Onneksi myös päivähoidon hintojen korotusaikeet on teilattu niin monesta suusta, että ne ovat saaneet hallituksen ainakin ottamaan asiassa aikalisän. Vielä teemme töitä sen eteen, ettei korotuksia tule.

Hallitus jaksaa muistuttaa, että tärkeintä kaikissa lastenhoitoon liittyvissä ratkaisuissa on se, että perhe saa itse päättää. Tästä olemme kaikki yhtä mieltä. Myös me Vihreät haluamme, että perheet itse päättävät itselleen sopivista ratkaisuista, mutta on tärkeää, että hallituksen toimin ja yhteisin varoin kannustetaan tasa-arvoa lisääviin ratkaisuihin. Sitä edellyttää jo yhteisesti aikanaan hyväksytty lakikin.

Sivu 7 / 19

Miksi Heli?