Helin blogi

Kysy, mitä haluat!

Eduskunta avaa Suomi 100-juhlavuoden kansanedustajat kouluissa –tapahtumalla, jossa kansanedustajat vierailevat kouluissa tammikuun lopussa. Teemaviikko on virallinen osa Suomi 100 –ohjelmaa. Tapahtuma on eduskunnan tärkeimpiä tapahtumia juhlavuotena, jonka teemana on Yhdessä.

Tapahtuman aikana kansanedustajat vierailevat yli 450 koulussa ympäri Suomen Ahvenanmaalta Enontekiölle. Se on maantieteellisesti lähes koko Suomen kattava tapahtuma, jonka myötä me kansanedustajat tapaamme tuhansia nuoria ja käymme heidän kanssaan vuoropuhelua. Toiveen mukaisesti minäkin pistin ehdotuksen mahdollisuudesta kaikille Etelä-Savon kouluille sillä seurauksella, että yhdessä viikossa tuli yli 30 kutsua!

Kiitos niistä jokaisesta! Ihan kaikkia kouluja en ehdi kiertää nyt tammikuussa, mutta 3 koulun päivätahtia yritän tehdä parhaani ja nyt kiertueelta ulkopuolelle jääneiden koulujen kanssa yritän sopia tärskyjä myöhemmin.

Valtaosassa kouluista on ohjelmassa kansanedustajan kyselytunti. Me kerromme omasta työstämme, mutta myös mistä tahansa muista oppilaita ja opiskelijoita kiinnostavista asioista.  

Muutaman koulun kanssa olen jo ehtinyt aloittaa, ja kysymykset vaihtelevat maan ja taivaan välillä. Mitä mieltä olet TTIP-sopimuksesta, kuka on mielestäsi tärkein ihminen eduskunnassa ja mitä syöt lounaaksi?

Ehkä yleisin kysymys on kuitenkin se, miksi kiinnostuin politiikasta ja miten valitsin juuri tämän puolueen. 

Kiinnostus politiikkaan lähti kotoa. Meidän 6-henkisessä perheessämme keskusteltiin ja väiteltiin kovasanaisestikin yhteiskunnallisista asioista aika usein. Vaikka vanhemmillani oli hyvin selkeät - ja osin mustavalkoisetkin - käsitykset, he arvostivat hyviä perusteluja silloinkin, kun he itse olivat eri mieltä asioista.

Ja vaikka sana politiikka kuulosti jo silloin ja kuulostaa edelleenkin monista luotaantyöntävältä, on kyse yksinkertaisesti omaan ja yhteiseen elämäämme vaikuttamisesta ja siihen liittyvästä päätöksenteosta. Mitä toivot omalta lähikoulultasi? Miten päivähoitopaikat kannattaa sijoittaa ja mitä se saa maksaa? Missä kunnossa haluat yhteisen maapallomme olevan, kun jätämme sen seuraaville sukupolville? Varmasti jokaisella on näihin asioihin joku mielipide. Osallistuminen politiikkaan on vain keino viedä omia ajatuksia eteenpäin.

Mutta miksi sitten juuri Vihreät? Itselläni valinta lähti käyntiin ottamalla esiin kaikki mahdolliset puolueet ja sulkemalla ulos ryhmiä yksitellen sen mukaan, missä en ainakaan voi olla samaa mieltä. Kun työkseen puuhasi erilaisten uutis-, luonto-, kuluttaja-, ja asiaohjelmien parissa toimittajana ja yrittäjänä, oli oma arvo- ja vaatimuslista kohtuullisen pitkä. Vihreissä ilahdutti ja ilahduttaa edelleen se, ettei asioita katsota järjestelmällisesti oikealta eikä vasemmalta, vaan yritetään löytää toimivia käytännön ratkaisuja. Kun sen yhdisti omiin arvoihini, eli työntekoon planeettamme pelastamisen puolesta, huolenpitoon siitä, että kaikilla on samat mahdollisuudet, että he mahtuvat samaan veneeseen eikä ketään jätetä ja ihmisten kannustamiseen eteenpäin silloinkin, kun omat tai perheen voimavarat eivät riitä, oli valinta aika helppo.

Kaikki nämä asiat tullevat esiin koulukierroksellakin. Ihanaa on myös törmätä kysymyksiin, joihin ei ole tullut edes miettineeksi vastauksia. Yksi haasteellisimmista tuli ekaluokkalaiselta tytöltä. 

-Montako ovea on Eduskuntatalossa? Jouduin pahoittelemaan, etten yhtään tiedä, mutta lupasin selvittää. Kiinteistöhuollon mukaan niitä on yli 1000.

Mitä sinulle kuuluu?

Me elämme hienossa pienessä maassa. Väkiluvultaan Suomi on noin 115. suurin valtio, pinta-alaltaan 64:s. Suomen väestö on vain 0,07 prosenttia maailman väestöstä ja meidän pinta-alamme on saman verran maailman pinta-alasta. Tilastokeskus on koonnut kattavan listan asioista, joissa olemme silti maailman parhaita.

 

Suomi on maailman turvallisin ja vakain maa. Meillä on riippumattomin oikeusjärjestelmä, vapain lehdistö, paras hallinto, vähiten järjestäytynyttä rikollisuutta ja vapaimmat vaalit. Lukutaitomme, peruskoulutuksemme sekä henkinen pääomamme on maailman paras. Suomi on myös aivan huippuluokkaa, mitä tulee ihmisten onnellisuuteen, korruption vähäisyyteen, sosiaaliseen kehitykseen, ihmisten väliseen luottamukseen, tasa-arvoon ja äitien hyvinvointiin.

 

Silti meillä näkyy ihmisten sama kahtiajakautuminen, mikä muuallakin maailmassa. Samaan aikaan kun suurin osa väestöstä voi hyvin, osallistuu, lukee, liikkuu ja välittää, osa porukasta tipahtaa yhä selvemmin heikon toimeentulon, ennakkoluulojen, tietämättömyyden, ongelmien ja vahvan osattomuuden tunteen keskelle.

 

Meillä on koko ajan isompi joukko etenkin nuoria miehiä, jotka tipahtavat opintojen ja työnteon polulta ja uhkaavat syrjäytyä. Vaikka suomalaiset ovat Euroopan toiseksi ahkerimpia kirjaston käyttäjiä, meillä on yhä isompi joukko ihan kaikenikäisiä, jotka eivät lue kirjoja eivätkä lehtiä, ja siksi jäävät helposti nettisivujen ja valemedian valheelliseen tai pahasti puutteelliseen pintatodellisuuteen.

 

Muutos on iso. Vielä minun lapsuudessani oli koko kylän lapset. Oli lähes sama, millaiseen perheeseen synnyit, sillä olit osa joukkoa. Omaan paikkaan ja olemiseen riitti juuri se, että olit. Kylä huolehti, auttoi ja osallisti.

 

Sitten hyvää hyvyyttämme rakensimme sosiaaliturvan, joka auttoi kuoppapaikoissa, rakensi siltoja silloin, kun piti päästä elämän niemeltä toiselle. Samalla kuitenkin yhteisöllisyys väheni. Emme enää ole osallisia pelkästään olemisemme perusteella, vaan osallisuus riippuu vaatetuksesta, vanhempien ammatista, synttärikutsuista ja kännyköistä.

 

Osallisuutemme on pirstaloitunut. Samalla yksinäisyys on lisääntynyt ja osattomuus kasvanut. Eikä se koske vain lapsia, vain vanhuksia, vain maahanmuuttajia, vain kaupunkilaisia, vain vähemmistöjä, vain liikuntarajoitteisia vaan se koskee meitä kaikkia.

 

Nyt joulun ja itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlien alla on meille jokaiselle oikea hetki kysyä, mitä läheisillemme aidosti kuuluu. Mitä juuri minä voisin tehdä jonkun toisen hyväksi? Mihin minä voisin osallistua?

 

Sanotaan, että me suomalaiset olemme hyviä vaikenemaan kahdella kielellä. Tuntuu siltä, että olemme hyviä myös olemaan yksinäisiä yhdessä. Pidetään yhdessä huolta, ettei se ole totta.

 

 

Hallituksen linja jatkuu: Pohdi, päätä ja peru

Hallitus jatkaa vahvasti kolmen P:n politiikkaa. Ensin pohditaan, sitten päätetään ja lopuksi perutaan. Vaikka oppositiossa usein tuntee olonsa tehottomaksi, nyt tulee välillä sellainen olo, että tehoja on, mutta miten saisi hallitusta kuulemaan perusteltuja kommentteja riittävän ajoissa ennen päätöksentekoa?

Vai mitä sanotte tästä:

1.Hallitus uhkasi leikata sunnuntai- ja ylityökorvaukset. Kun työelämää syynättiin tarkemmin, se ymmärsi, että sunnuntaikorvaukset ovat toisille ammattilaiselle elintärkeä osa palkkaa. Hallitus perui suunnitelman.

2.Vielä viime vuonna hallitus ajoi hallintarekisteriä lähes hinnalla millä hyvänsä. Kun eri viranomaiset vakuuttivat hankkeen mahdollistavan osakesijoitusten piilottamisen ulkomaisiin rekistereihin, hanke kuopattiin. Samaan aikaan haudattiin hanke armahtaa ulkomaille varojaan piilottaneet näiden siirtäessä varansa Suomeen.

3.Harmaan talouden torjuntaan suunnatut varat ovat tuottaneet itsensä korkojen kera takaisin. Silti niitä uhkasi vuosi sitten suuret leikkaukset. Suuren keskustelun seurauksena leikkaus peruttiin.

4.Hallitus halusi poistaa eläkeläisten asumistuen ja yhdistää sen yleiseen asumistukeen. Kun tuntui siltä, ettei opposition huolta kuulla, me Vihreät kysyimme eduskunnan tietopalvelulta päätöksen vaikutuksista: Päätöksen seurauksena lähes 30 000 eläkeläistä olisi tipahtanut köyhyysrajan alapuolelle. Hallitus perui vihdoin hankkeensa.

5.Päivähoitomaksuihin hallitus suunnitteli korotuksia kaikkein pienituloisimpia lukuun ottamatta. Korotukset olisivat pahentaneet naisten loukkua jäädä hoitamaan lapsia kotiin, etenkin kun samaan aikaan päiväkotien ryhmäkokoja kasvatettiin eli päivähoidon laatua heikennettiin. Jopa yleensä leikkauksia kannattava Elinkeinoelämän keskusliitto nosti äläkän. Hallitus perui korotukset.

6. Hallitus halusi siirtää työttömien haastattelupalvelut yksityisille toimijoille. Vain pari kuukautta ennen kolmen kuukauden välein tehtävien haastattelujen aloittamista hallitus päätti antaa te-toimistojen huolehtia tehtävästä.

7. Vielä pari viikkoa sitten hallitus aikoi heikentää hoitajamitoitusta 0,5:stä 0,4:ään. Esimerkiksi aamuvuorossa olisi saattanut olla yksi hoitaja jopa kahdeksaa vanhusta kohti. Suunnitelma herätti isoa vastustusta niin oppositiossa, terveydenhuoltohenkilökunnassa kuin asiakkaissakin. Lopputuloksena hallitus perui leikkauksen.

8. Viimeisimpänä hankkeena oli hallituksen suunnitelma vaihtaa suomalaisten työmarkkinatuki maahanmuuttajien osalta 90 %:n kotoutumistukeen. Tälläkin suunnitelmalla hallitus haki säästöjä, mutta olisi aiheuttanut kuluja ja vielä pahempaa. Maahanmuuttajat olisivat päätyneet pienemmän tuen vuoksi toimeentulotuen varaan ja samalla työelämän ulkopuolelle, kun viimesijaisena tukena toimeentulotuki ei salli edes 300 euron suojaosan joustoa, kuten muut tuet. Asiantuntijat olivat hankkeesta lähinnä tyrmistyneitä. Eräs heistä kommentoi päätöstä lehden palstoilla apartheidin käyttöönotoksi Suomessa! Onneksi tämäkin peruttiin.

Sivu 6 / 20

Miksi Heli?