Helin blogi

Puruvesi vai viitasammakko?

Ihan alkuun on syytä vakuuttaa, että viitasammakko-parka ei ole Puruveden huononevan laadun syy eikä sen pelastus, vaikka se onkin usein keskustelun keskipisteessä.

Karua järveämme vaivaavat sitä vuosikymmeniä kuormittaneet metsäojitukset ja maatalous. Siis hajakuormitus, jota pahennamme me ranta-asukkaat. Siksi jokaisen tulee kantaa vastuu järven kunnon parantamisesta. Keinoja riittää: kosteikkoja ja suojakaistoja rannoille, hoitokalastusta, pohjapatoja ja vanhan ojituksen purkamista. Pro Puruveden sekä Freshabit-hankkeen väki tekevät upeaa työtä, mutta tehtävää ja huolenpitoa riittää meille kaikille. Meidän asukkaiden ja kesävieraiden vastuulla on pistää ja pitää jätevedet kurissa, jättää pesuaineet shampoista mäntysuopaan käytettäväksi vain kuivalla maalla ja niittää voimien mukaan omaa rantaruohikkoa.

Nuhraantuneet ja heinittyneet rannat ja lahdet ruokkivat rehevöitymistä, ja ilman meidän ihmisten toimia emme saa järven kuntoa kääntymään kohti parempaa.

Tämän yleisen tilan kohentamisen lisäksi tarvitsemme erityistoimia Puruveden ”helmien”, kuten Kerimäen kirkkorannan hoitoon. Ja sitä työtä pitää pystyä jatkamaan yhteistyössä kaikkien toimijoiden, mutta myös viitasammakon kanssa.

Tekijöiden turhautumisen EU-suojeltuun viitasammakkoon ymmärtää, kun tilanteen suhteuttaa saimaannorppaan. Saimaannorppia on reilut 300, kun sammakoita on ehkä kymmeniä tuhansia. Norppa elää pienellä järvialueella, kun viitasammakko on yleinen koko maassa aina Perämerelle asti. Uhanalaisuusluokituksessa saimaannorppa on siellä uhanalaisimmassa luokassa, kun taas viitasammakko porskuttaa janan toisessa päässä elinvoimaiseksi luokiteltuna.

Silti alueella majailevasta suojellusta viitasammakosta ja korennoista huolimatta keinoja kirkkorannankin kunnostamiseen on.

Ensinnäkin viranomaisten kannattaa punnita suojeludirektiivin asemaa suhteessa vesipuitedirektiiviin. Siinä, missä suojeludirektiivi määrää suojelemaan unionin listaamia eläimiä ja niiden elinympäristöjä, vesipuitedirektiivi taas velvoittaa kunnostamaan vesien tilaa. Siihen toimissa kannattaa siis vedota.

Toinen keino on luoda suojelluille eläimille korvaavia elinympäristöjä jonnekin muille järville tai Puruveden toisiin lahtiin. Näin on toimittu muun muassa Haminassa, jossa tie meinasi ilman siirto-operaatiota jäädä rakentamatta. Sammakot siirrettiin ja tie rakennettiin, ja kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä.

Jotta kirkkorannan kunnostusta voidaan jatkaa, kannattaa koota kaikki toimijat saman pöydän ääreen. Sinne kaivataan niin viranomaiset, luonnonsuojelijat, kalastajat, kaupungin edustajat kuin vesialueiden omistajatkin. On selvää, että yksituumaisella suunnitelmalla ja sopimuksella direktiivitkin on helpompi haastaa. Siitä on myös esimerkkejä maailmalla.

Millä Suomi nousee?

Viime aikoina tällä palstalla on kiistelty siitä, nouseeko Suomi veroilla vai leikkauksilla. Valitettavasti Suomi ei nouse kummallakaan.

Vielä 10 vuotta sitten Suomen tuotteiden ja tuotannon arvo nousi tasaisesti ja vauhdilla. Samoin palkat ja etuudet, vaikkakin maltillisemmalla käyrällä. Valitettavasti nousu oli pääosin Nokian varassa. Sen alamäen myötä myös koko Suomen tuoton arvo on romahtanut, ja siksi aiempia palkkoja ja etuuksia on vaikeampi rahoittaa kestävästi.

Viennin vetovoima ei kasva veroja korottamalla eikä tuloja leikkaamalla. Se kasvaa ainoastaan suomalaisia tuotteita kehittämällä. Tämän kehityksen paras tae on laadukas koulutus ja tuotekehitys, ja valitettavasti hallitus leikkaa juuri näistä. Yliopistoilta on jo leikattu satoja miljoonia. Sama on ensi vuonna edessä ammattikorkeakouluilla, mikä tarkoittaa tuhansien opiskelupaikkojen vähentymistä. Hallitus toimii näin, vaikka jo tänä vuonna lähes 2/3 uusista ylioppilaista jäi ilman opiskelupaikkaa. Tämän linjan haluamme muuttaa.

Veronkorotuksilla ja leikkauksilla emme siis nosta Suomea, vaikkakin paikkaamme sen taloutta. Siksi niitä kannattaa käyttää mahdollisimman oikeudenmukaisesti, mikä on aina poliittinen valinta. Minulle tämä oikeudenmukaisuus tarkoittaa sitä, että pienituloisista pidetään huolta ja tuloeroja kavennetaan. Nyt toimitaan päinvastoin. Kun sosiaalietuuksia leikataan työmarkkinatuesta takuueläkkeen ja opintorahan saajiin, ovat menetykset suurimmat Kelan tutkijan mukaan juuri pienituloisimmilla. Vaikka hallitus lupaa veronalennuksia kaikille, valuu niidenkin suurin vaikutus hyvätuloisille. Yksi prosentti lisää kun tarkoittaa 1000 euron palkkaan lisää 10 € kuukaudessa, kun 5000 euroa tienaavalle se tarkoittaa 50€. Todellisen ostovoiman kasvattamiseksi veronalennuksia ja muita tuloja kasvattavia ratkaisuja olisi pitänyt kohdentaa nimenomaan pienituloisimpiin vaikka sitten isotuloisten veroja kiristämällä. Erityisen tärkeitä nämä ratkaisut ovat juuri meidän maakunnallemme, jossa asuu huonommin koulutettua ja pienituloisempaa väkeä kuin Suomessa keskimäärin.

Usein väitetään, että Suomen kokonaisveroaste on kansainvälisessä vertailussa raskaimmasta päästä. Kannattaa muistaa, että eri maiden luvut ovat huonosti keskenään vertailtavissa, koska ne sisältävät eri asioita. Siinä, missä Suomen kokonaisveroasteeseen sisältyvät täysimääräiset sosiaaliturvamaksut sekä ehkä maailman kestävimmäksi arvioidun eläkejärjestelmän maksut, ovat ne monessa maassa, kuten vaikkapa USA:ssa laskuista ulkona. Kun tämä huomioidaan, on verotasomme kansainvälisesti kohtuullinen.

Eduskunnassa on luvassa värikäs syksy

Eduskunta aloitti syyskautensa viime viikolla käsittelemällä heti syksyn yhtä kuumaa perunaa, ansiosidonnaisen työttömyysturvan kiristämisestä. Hallituksen esitys on lyhentää turvaa 500 päivästä 400 päivään. Kukaan ei pystyne esittämään todistusaineistoa siitä, että 500 päivän ansiosidonnainen on juuri se ainoa oikea tai paras mahdollinen, etenkin kun uudelleentyöllistymiseen mahdollisuudet ovat parhaat työttömyyden alkupuolella.

Ansiosidonnaisen lyhentäminen vaatii kuitenkin aktiivisempia ja tehokkaampia toimia töiden saamiseksi ja työttömän ja työn kohtaamiseksi. Se on myös hallituksen tavoite, mutta toimet johtavat toiseen suuntaan. Kun jo nyt te-toimistoon ajan on saattanut saada vasta 4 kuukauden päähän, kaipaisi työnvälitys paljon lisäresursseja, jotta työttömät saataisiin paremmin haltuun ja eteenpäin. Hallitus kuitenkin leikkasi työllisyyden hoidon kustannuksia 50 miljoonaa jo tälle vuodelle. Nyt tehty talousarvio ensi vuodellekaan ei tuo tähän kuin osittaista parannusta.

Te-toimijat itse ilmaisevat asian selkein sanoin: Suomessa ja Ruotsissa on yhtä paljon työttömiä, noin 370 000, mutta kun Suomessa heidän apunaan on 2200 virkailijaa, on Ruotsissa vastaava määrä 14 100. Kun hallitus nyt vielä suunnittelee, että kaikkien työttömien pitää alkaa ilmoittautua henkilökohtaisesti 3 kuukauden välein, joka on hyvä asia, mutta nykyisillä resursseilla henkilökunta ei ehdi sanoa kävijöille muuta kuin päivää.

Kun hallitus alkaa vielä samaan aikaan neuvotella työmarkkinajärjestöjen kanssa työttömyysturvan tason porrastuksesta siten, että työttömyyden pidentyessä ansioturva heikkenee, on helppo ennustaa, että eduskunnassa on luvassa värikäs syksy.

Toinen iso aihe syksyssä on sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus sekä siihen liittyvä maakuntauudistus. Niihin liittyvät lakiluonnokset ovat nyt lausuntokierroksella, vaikka palvelujen valinnanvapaudesta ei ole selvyyttä vielä edes hallituksella.

Oman sävynsä syksyyn tuovat myös kansalaisaloitteet, joilla yritetään kieltää työpaikkojen nollatuntisopimuksia sekä eläkealoite, jolla tähdätään työeläkeindeksin palauttamiseen palkkatasoindeksiksi.

Nollatuntisopimusaloitteen tarkoituksena on parantaa työntekijän turvaa ja oikeuksia. Eduskunta ja työelämävaliokunta ovat aloitetta käsitellessään kuitenkin tiukan paikan edessä. Toisaalta kukaan meistä ei halua tehdä mahdottomaksi ottaa vastaan lyhyitäkin – vaikkapa kahden tunnin tai päivän –töitä tilanteessa, jossa työttömyys on yksi suurimpia ongelmia. Toisaalta moni meistä haluaa aidosti parantaa tilannetta siten, ettei nollatuntisopimus sido ketään vastentahtoisesti ja sulje tätä sosiaaliturvan ulkopuolelle.

Eläkealoite työeläkeindeksin palauttaminen palkkatasoindeksiksi ansaitsee myös laajan ja monipuolisen käsittelyn. Sen yhteydessä kaivattuun keskusteluun pääsevät niin eläkeläisten talousmurheet, yksinäisyys kuin hallituksen toimet näissä asioissa. Kuten kaikessa muussakin, oma lähtökohtani on eläkekeskustelussa se, että tärkeintä on pitää huolta pienituloisimpien toimeentulosta. Syksyn keskustelussa saamme varmasti parhaat keinot siihen.

Sivu 6 / 19

Miksi Heli?