Helin blogi

Yksikään yliopisto ei kävele maan hallituksen yli

Pääministeri kertoi (Savonmaa 23.8.) viime viikolla Savonlinnassa käydessään opettajankoulutuslaitoksen lakkauttamisesta kysyneille, että Itä-Suomen yliopiston hallitus käveli asiassa maan hallituksen yli. Muuten hieno vastaus, mutta se vaan ei pidä paikkaansa.

Yliopistojen autonomia ei yksinkertaisesti suo yliopistoille oikeutta päättää, mitä tutkintoja ja missä laajuudessa ne niitä antavat. Näin ollen Itä-Suomen yliopisto ei voi alkaa kouluttaa esimerkiksi toimittajia, vaikka se niin haluaisi. Samalla tavalla se ei voi alkaa kouluttaa enempää opettajia, vaikka se niin haluaisi.

Opetusministeriö ja sitä kautta maan hallitus vastaavat koulutuspaikoista kahta eri reittiä. Ensinnäkin ministeriö, ja vain se, päättää, mitä tutkintoja ja minkä verran missäkin yliopistossa voi tarjota. Tämä tutkinnonanto-oikeuksista päättäminen on yksiselitteisesti ministeriön vastuulla. Toiseksi, ministeriö ja sitä kautta maan hallitus huolehtivat yliopistokoulutuksen rahoituksesta. Nyt opetusministeriö ja maan hallitus päättivät antaa yliopistolle oikeuden siirtää tutkinnot Joensuuhun ja tarjosivat rahat kaupan päälle.

Politiikassa joutuu välillä tekemään ikäviä päätöksiä. Vähintä, mitä pääministeriltä ja meiltä muilta poliitikoilta voi odottaa, on se, että kannamme vastuun päätöksistä.

Opettajankoulutuslaitoksen lakkauttaminen on kaupunkiseutumme kannalta surkein päätös kautta historian! Siitä koituvan laskun tulee vielä jokainen täällä asuva tuntemaan nahoissaan. Siksi on vihdoin aika, että maan pääministeri kantaa siitä vastuun. Jos hän ei siihen pysty ja jos maan yliopistot alkavat kävellä pääministerin ja hallituksen yli, en ihmettele, jos keskustapuolue on kannatuksensa kanssa ongelmissa. Silloin on todella syytä alkaa miettiä uutta pääministeriä.

Ruotsi, venäjä vai joku muu?

Keskusta ja kokoomus haluavat väkisin vähentää suomalaisten ruotsin kielen taitoa. Sitä varten 2000 oppilasta aiotaan vapauttaa ruotsin opinnoista. Perusteena on se, ettei ruotsia enää tarvita ja että hyötyä on enemmän muista kielistä, kuten venäjästä.

Ajatus pakkoruotsista vapautumisesta saattaa Itä-Suomessa kuulostaa houkuttelevalta, mutta nuorten vanhempien ei kannata mennä halpaan.

Jo nyt, kun ruotsi on ollut 10 vuotta vapaaehtoinen aine yo-kirjoituksissa, moni opiskelija on helisemässä ruotsin opintojen kanssa yliopistoissa. Kuitenkin valtion virkamiespätevyyden saavuttamiseksi ruotsin koe on suoritettava. Haluatteko todella tilanteen, jossa lastenne on vaikeampi päästä näihin virkoihin?

Vapautusta toisesta kotimaisesta kielestämme on rummutettu tehokkaasti puhumalla pakkoruotsista. Kannattaa muistaa, että kouluissa on myös pakkomatematiikkaa, pakkoyhteiskuntaoppia ja pakkoliikuntaa. Ruotsi ei ole yhtään sen pakollisempi kuin biologiakaan! Monipuolisella ainevalikoimalla on tarkoitus tuottaa paitsi päteviä ihmisiä työelämään myös laaja-alaisesti elämää, luontoa ja kulttuureja ymmärtäviä nuoria. Kannattaa myös muistaa, että senkään oppilaan kohdalla, jolla ruotsin kanssa on hankaluuksia, tilanne ei helpotu. Jatkossa hankaluudet siirtyvät vain koskemaan venäjää tai jotain muuta vaihtoehtoista kieltä.

Suomalaisten nuorten kielitaito on mennyt jo vuosia alaspäin kuin lehmän häntä. Englantia osataan yhä paremmin, mutta muita kieliä entistä huonommin. Tähän ongelmaan ei auta ruotsin vähentäminen vaan muiden kielten lisääminen. Ja kun osaa yhtä vierasta kieltä, on yleensä helpompi oppia seuraavia.

Kannatan lämpimästi niin venäjän kuin muidenkin kielien opiskelua. Itse valitsin aikanaan pitkän matematiikan, joka toi tullessaan kemian ja fysiikan, mutta karsi samalla kielimahdollisuuksia. Saksan onnistuin onneksi pitämään, ja venäjän kirjoitin omaksi ilokseni aikuisena, kun venäläisiä alkoi muuttaa kesämökkinaapureiksi. Silti tai sen lisäksi siitä ”pakkoruotsista” on ollut ja on valtava hyöty. Kaikissa kansainvälisissä seminaareissa työkielenä on yleensä englanti, mutta heti virallisien osuuksien jälkeen kokoontuvat pohjoismaiset kollegat porisemaan ruotsiksi. Koska meillä on eniten yhteistä niin yhteiskuntajärjestelmien, kaupan, tasa-arvon, työelämäongelmien ja monien muiden asioiden puolesta juuri läntisten naapurimaidemme kanssa, on hyöty mahdollisuudesta osallistua keskusteluihin ollut todellinen.

Itä-Suomen haasteena on enemmänkin pienet koulut, jossa koko oppilasjoukon pitäisi valita yksimielisesti joku ylimääräinen kieli, jotta se saataisiin mukaan opetukseen ja lukujärjestykseen. Jatkossa eri oppilaitosten: ammattiopistojen, lukioiden ja erilaisten kansalaisopistojen kannattaa tehdä entistä enemmän yhteistyötä kielivalikoiman laajentamiseksi.

Hallitusohjelmassa luvataan lisätä ja monipuolistaa kielten opiskelua. Sitä ei tehdä kielitaitoamme entistään heikentämälle vaan tuomalla ruotsin ja englannin rinnalle lisää vaihtoehtoja.

 

Vaaleihin on vielä pitkä matka

Lauantaina jysähti poliittinen pommi, jota tosin oli osattu odottaa. Perussuomalaisten puolue muuttui yhdessä päivässä nuivien puolueeksi, joka mullisti samalla sekä entisen oman puolueensa että koko suomalaisen puoluekartan: ensimmäistä kertaa meillä on aidon äärinationalistinen, äärikansallinen ryhmittymä puoluekartalla.

Seuraukset näkyvät ja tuntuvat kauas. Jo nyt hallitus natisee liitoksissaan, ja moni povaa aikaistettuja eduskuntavaaleja. Niihin on kuitenkin vielä pitkä matka ja korkea kynnys monesta syystä.

Ensinnäkin keskusta on menettänyt jatkuvasti kannatustaan, mikä ei innosta pääministeripuoluetta kokeilemaan menestystään uudelleen. Kokoomusta sen nykymenestys voisi innostaakin uusiin vaaleihin, mutta taustalla häärii kokoomuksen mandaatilla valittu presidentti, joka ei taatusti halua eduskuntavaaleja sotkemaan presidentinvaalikampanjaa. Ennenaikaiset vaalit Suomessa olisivat poikkeuksellinen ratkaisu missä tahansa oloissa, mutta etenkin juuri presidentinvaalien alla - ja etenkin Suomen 100-vuotisjuhlavuotena!

Sen sijaan nuivien lähtö hallituksesta ja uusien puolueiden tulo mukaan ovat paljon matalamman kynnyksen takana. Keskusta ja kokoomus joutuvat nyt aidosti pohtimaan, miten ne pystyvät toimimaan yhdessä ryhmittymän kanssa, jonka käsitys ihmisarvosta, kansainvälisistä suhteista, vastuista ja velvollisuuksista on kohtuullisen erilainen kuin sen ryhmittymän, jonka kanssa hallitusyhteistyö aikanaan solmittiin. Uudet nuivat eivät ole enää köyhän asialla, vaan heidän tavoitteensa ovat maahanmuuton tiukentaminen ja EU- yhteistyön lopettaminen. Tosin pitää muistaa, että köyhiltä leikkaaminen on onnistunut hyvin nykyhallitukseltakin! Eniten keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset ovat leikanneet opiskelijoilta, joiden opintotukea kavennettiin neljänneksellä sekä etenkin pienituloisimmilta eläkeläisiltä, joiden ostovoima on pudonnut eniten, 2 prosenttiyksikköä.

Uusille nuiville nämä leikkaukset saattavat riittää, mutta maahanmuuttoon toteutetut, esimerkiksi perheenyhdistämisen lähes tyystin lopettaneet kiristykset eivät riitä.

Hallituksen pitää myös miettiä vakavasti omaa arvoaan. Minkä kuvan Suomesta antaa EU:hun sitoutuneena maana se, että meillä olisi EU-eroa avoimesti vaativa ulkoministeri? Minkä kuvan hallituksesta antaa se, että yhden ryhmittymän johdossa on 3 ihmistä, joista kaksi on saanut tuomion kiihotuksesta kansanryhmää vastaan, yksi kiistää evoluutioteorian ja yksi on ehdottanut somalien ja homoseksuaalien siirtämistä Ahvenanmaalle?

Ja tämä pohdinta samaan aikaan, kun korvaavia puolueita hallitukseen on käsi ojossa ainakin kaksi. Ruotsalaiselle kansanpuolueelle riittää mukaan menoon, että se saa Vaasan keskussairaalalle laajat oikeudet ja kristilliselle taas se, että he saavat suunnitellun alkoholiuudistuksen nurin. 101 kansanedustajan enemmistöllä toimiva hallitus on nykyistä heikompi, mutta se on silti hallitus.

Yksi asia on silti varmaa. Vaikka meidän vihreiden kannatus on lähes tuplaantunut edellisistä eduskuntavaaleista, me emme lähde hallitukseen ilman uusia vaaleja ja uutta hallitusohjelmaa. Ja kuten sanottu, niihin on pitkä matka.

 

Sivu 6 / 24

Miksi Heli?