Helin blogi

Tapaamiset vuonna 2018

Kansanedustajana olen saanut valtavan paljon tapaamispyyntöjä edustajavuosieni aikana. Pyrin aina mahdollisimman laajalla skaalalla tapaamaan ihmisiä, jotta eri näkökulmat tulevat huomioiduksi päätöksenteossa. Avoimuuden nimissä olen listannut organisaatiot, joita olen tavannut vuoden 2018 aikana.

Suomessa valiokunnat kertovat jo nyt kirjallisesti lausunnoissaan ja mietinnöissään ne toimijat, joita ovat esityksen yhteydessä kuulleet. Euroopan unionissa rekisteröidään ammatikseen lobbaavat sekä edustajia tapaavat järjestöt ja yritykset. Me Vihreät kerromme myös avoimesti kaikista yrityksistä, järjestöistä ja muista tahoista, jotka tulevat ryhmäämme tapaamaan.

Avoimuuden nimissä olen listannut organisaatioita, joita olen tavannut kuluvan vuoden aikana. Lisäksi olen tavannut ison joukon yksittäisiä ihmisiä heidän omien huoliensa tiimoilta. Kunnioitan heidän yksityisyyttään, enkä siksi listaa heidän nimiään. Tämä listaus ei ole kronologinen, vaan organisaatiot ovat aakkosjärjestyksessä. Kerron huhtikuussa vuoden 2019 tapaamiset.

 

Adoptioperheet ry

Akava

Ammattiliitto Pro

Eduskunnan Espanja-ystävyysryhmä

Eduskunnan ikäverkosto

Eduskunnan Kolumbia-ystävyysryhmä

Eduskunnan Love Saimaa -verkosto

Eduskunnan naisverkosto

Eduskunnan Taiwan-ystävyysryhmä

Espanjan suurlähettiläs

Etelä-Savon Maa- ja kotitalousnaiset

Fazer Food Services Suomi

Fida

Finanssiala ry

Hanasaari - ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus

Haminan nuorisovaltuusto

Helsingin Diakonissalaitos

Helsingin yrittäjänaiset

HY:n lääketieteellinen tiedekunta

Hyvinvointialan liitto

Into Kustannus Oy

Invalidiliitto ry

Islannin sosiaali- ja tasa-arvoministeri

Itä-Suomen aluehallintovirasto

Itä-Suomen yliopisto

Japanilaisen Tokyo Bar Associationin delegaatio

Kaakon Viestintä Oy

Kalevi Sorsa -säätiö

Kansalaisareena

Kaupan liitto

Kauppapuutarhaliitto ry 

Kela

Kemianteollisuus ry

Keva

Kopiosto

Kouvolan kaupunki

Kouvolan kauppakamarin logistiikkavaliokunta

Linnalan Nuoret ry

LUKE

Lukiolaisten liitto

Maanmittauslaitos

Maaseutupolitiikan verkosto

Medialiitto

Metsähallitus

Metsäteollisuus

Mexicon-suurlähetystö

Mikkelin seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry

Mikkelin yliopistokeskus

Mothers in Business -verkosto

MTK

OECD

Oxford Research Oy

Palkansaajien tutkimuslaitos

Perheyritysten liitto

ProAgria Etelä-Savo

Punkaharjun yrittäjät

Pääkanta-Säätiö

Saaristoasiain neuvottelukunta

Sanomalehtien Liitto

Sato

SAK

Savonlinnan seudun yrittäjät

Savonlinnan teatteri

Seutukaupunkiverkosto

Sitra

SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry

Sosteri, Itä-Savon sairaanhoitopiiri

Suomen Akateemiset Naiset

Suomen Freelance-journalistit

Suomen Journalistiliitto

Suomen kylät ry

Suomen luonnonsuojeluliitto

Suomen Senioriliike - Arvokkaan vanhenemisen puolesta ry

Suomen veteraaniliittojen valtuuskunta

Suomen Yrittäjät

Suomen Yrittäjänaiset

Taku ry

Talentia

Talouden puolustuskurssi

Tampereen kaupungin työllisyyspalvelut

Teatteri- ja mediatyöntekijät

Teknologiateollisuus ry

Tela

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Tieteentekijöiden liitto

Tšekin Suomen suurlähetystö

Työ- ja elinkeinoministeriö

Työterveyslaitos

Työttömyysvakuutusrahasto

Ulkoministeriö

USA:n suurlähettiläs

Uusi työ ry

Valtioneuvoston kanslia

Valtiovarainministeriö

Varma

VATT

Veikkaus

Viitostie ry

Yleisradio

Yliopistokeskus

 

Lisäksi Järvinen on osallistunut eduskunnan ulkopuolisille matkoille eduskuntaryhmänsä edustajana vaalitarkkailijana Kataloniassa ja eläkeseminaarissa Ahvenanmaalla.

Taksiuudistuksen kiemurat pitää suoristaa

Taksiuudistus on aiheuttanut liian suuria ongelmia niin taksin käyttäjille kuin taksiautoilijoille itselleenkin etenkin Kela-kyytien osalta. Monella paikkakunnalla asiakas on joutunut odottamaan tilaamaansa kyytiä jopa turhaan ja taksiyrittäjien saamat maksut Kela-kyydeistä ovat laahanneet jopa kuukausia perässä puutteellisesti toimivien maksupäätteiden vuoksi. Nyt kun suurimmat vaikeudet näistä on ylitetty, jää jäljelle vielä Kela-kyytien järjetön korvauskäytäntö.

Ennen liikenteen palveluista annetun lain voimaan tuloa taksi peri esimerkiksi viedessään asiakkaan Savonlinnasta dialyysihoitoon Kuopioon 300 euron maksun menomatkasta ja noin 50 euron maksun odottamisajasta. Autoilija ei voinut periä asiakkaaltaan uutta maksua perusmaksualueen soveltamisalueen ulkopuolella palatessaan asiakkaan kanssa samaa reittiä takaisin, eli edestakaisen kyydin kokonaishinnaksi tuli 350 euroa. Pelkästään vuositasolla käytäntö tuotti jopa 16 miljoonan euron säästöt!

Uuden lain tullessa voimaan Kela ehdotti entistä käytäntöä, mutta liikenneministeriö eväsi sen. Nyt siis taksi veloittaa 300 euroa viedessään asiakkaan Kuopioon ja ajaa tyhjänä takaisin. Kuopiosta taas toinen taksi tuo asiakkaan kotiin, veloittaa siitä 300 euroa ja ajaa tyhjänä takaisin. Kulut yhdestä edestakaisesta matkasta ovat siis 600 euroa entisen 350 euron sijaan.

Käytännöstä maksavat siis niin yhteiskunta, ilmasto kuin asiakaskin, jolle hankalassa terveystilanteessa tuttu kuski olisi helpotus. Tilanteessa, jossa Kela-kyyteihin jo lähtökohtaisesti menee rahaa lähes 300 miljoonaa euroa, olisi ehdottomasti tarpeen kehittää yhteiskyytejä ja muita käytäntöjä, jotka säästävät eivätkä aiheuta lisämenoja, kuten nyt tapahtuu.

Olen kysynyt asiaa ministeriöltä kirjallisessa kysymyksessä. Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilan mukaan ongelma on siinä, ettei Kela ole ohjeistanut tilausvälityskeskuksia oikein. Kela on eri mieltä. Se ei kertomansa mukaan voi velvoittaa palveluntuottajia antamaan paluumatkaa menomatkan tehneelle autoilijalle, mutta Kelan ja palveluntuottajan välinen sopimus ei tätä myöskään estä. Kela on hankkinut tilausvälitysyhtiöiltä kokonaisvaltaisen palvelun, jossa palveluntuottajalla on, sopimusvelvoitteidensa puitteissa, mahdollisuus hoitaa kuljetukset parhaaksi katsomallaan tavalla – kustannuksista välittämättä.

Tilausvälitysyhtiö on eri mieltä. Se ei kertomansa mukaan voi kohdistaa paluumatkaa menomatkan hoitaneelle kuljettajalle, vaan sen täytyy olla oikeudenmukainen kyytejä jonottaville takseille ja siten ohjata asiakas ensimmäiselle vapaalle autolle.

Aiemman edullisemman korvauskäytännön palauttaminen vaatisi sekä Kelan että tilausvälitysyhtiön arvion mukaan lainsäädännön korjaamista etenkin asemapaikkavelvoitteen osalta. Kun velvoitetta ei ole, ei kyytejäkään voi yhdistää.

Ennen kuin aiheutamme yhteiskunnalle lisää aivan turhia kustannuksia, tämä ongelma on korjattava muuttamalla lakia. Siksi tein myös liikenneministeriölle uuden kysymyksen siitä, eikö lainsäädäntöä voisi pikaisesti korjata edes tältä osin.

Heli Järvinen

kansanedustaja (vihr.)

Kerimäki

Työttömien kohtalo maakuntauudistuksessa on täysi mysteeri

Nykyisten te-toimistojen ja ely-keskusten lakkauttaminen tarkoittaa sitä, että työllisyys- ja yrityspalvelut siirtyvät tulevien maakuntien vastuulle. Samalla työttömien ja yrittäjien palvelut yhdistetään ja niitä aletaan kutsua kasvupalveluiksi. Hallituksen esitys mahdollistaa sen, että yksityiset yritykset voivat jatkossa tuottaa kasvupalveluita, kuten ohjausta ja koulutusta työttömille. Vaarana on, että työttömien palvelut eriarvoistuvat.

Maakuntauudistus ei koske pelkästään sosiaali- ja terveyspalveluita, vaan hallituksen suunnitelmissa on uudistaa myös työllisyys- ja yrityspalvelut. Tällä hetkellä työttömiä palvellaan 15 te-toimistossa 120 toimipaikalla ympäri Suomea. Nykyisten te-toimistojen lakkauttaminen tarkoittaa, että jatkossa palveluita tuottaa joko maakunta tai yksityinen palveluntuottaja. Hallitus siis avaa oven yksityisille toimijoille ilman minkäänlaista kokeilua.

Uudistuksessa on kolme suurta haastetta: työllisyyspalveluiden yksityistäminen, rahoitus ja tietosuoja. Yksityinen palveluntuottaja voisi ottaa vastuulleen työttömän koko asiointiprosessin ensimmäisestä kohtaamisesta työpaikan löytämiseen. Yritysten ensisijainen tehtävä on voiton tavoittelu, joten vaarana on, että työttömille tarjottaisiin jatkossa palveluita, joista yritys saisi eniten voittoa. Hallituksen esityksessä on todettu, että “palveluntuottajien näkökulmasta taloudellisesti kannattavan toiminnan edellytyksenä on riittävän suuri asiakasmäärä”. Mitä käy palveluille pienissä maakunnissa? Saavatko työttömät enää ollenkaan henkilökohtaista, juuri heille kohdennettua palvelua? Toinen huolenaiheeni liittyy siihen, että meille syntyy kahden kerroksen työllisyyspalvelut, joissa koulutetut saavat tarkasti räätälöityjä palveluita samalla kun vaikeasti työllistyvät pitkäaikaistyöttömät unohdetaan. 

Rahoituksen kysymystä on mietittävä tarkkaan jo lain valmisteluvaiheessa. Maakunnat saavat valtiolta yleiskatteellista rahoitusta, joten maakunnat voivat itse päättää, miten kohdentavat rahoituksen. Yleiskatteellisuuden, eli terveydenhuollon ja työllisyysrahojen sijaitsemisen samassa pussissa, riskinä on, että sosiaali- ja terveyspalvelut nielaisevat myös työllisyyspalveluihin varattua rahaa. Suomalainen väestö ikääntyy jatkuvasti. Esimerkiksi Etelä-Savossa arvioidaan jo seitsemän vuoden kuluttua kolmasosan väestöstä olevan yhtä kuntaa lukuun ottamatta yli 65-vuotiaita! Samaan aikaan sote-tavoitteena on 80 miljoonan euron säästöjen saaminen kustannusten noususta. Kysymys kuuluu, miten tässä tilanteessa maakunnalle turvataan riittävä rahoitus työllisyyspalveluihin ja työttömien työllistämiseen?

Työttömien tietosuojaan on kiinnitettävä huomiota, sillä esityksessä yksityisille toimijoille annettaisiin pääsy urajärjestelmään. Kaikkien työttömien tiedot julkaistaisiin automaattisesti verkkopalvelussa, jolloin rekisteriin päätyy myös hakijoita, jotka eivät edes pyri työmarkkinoille. Mitä perustuslakimme sanoo siitä, että yksityiset yritykset voivat tarkastella työttömien tietoja? Kaikista avoimista kysymyksistä huolimatta on todettava, että mikäli sote-uudistus ei toteudu, jää tämäkin uudistus toteuttamatta. Varmaa on se, että työttömien palveluiden laatua on parannettava tavalla tai toisella mahdollisimman pikaisesti.

Sivu 6 / 30

Miksi Heli?