Helin blogi

Hallituksen linja jatkuu: Pohdi, päätä ja peru

Hallitus jatkaa vahvasti kolmen P:n politiikkaa. Ensin pohditaan, sitten päätetään ja lopuksi perutaan. Vaikka oppositiossa usein tuntee olonsa tehottomaksi, nyt tulee välillä sellainen olo, että tehoja on, mutta miten saisi hallitusta kuulemaan perusteltuja kommentteja riittävän ajoissa ennen päätöksentekoa?

Vai mitä sanotte tästä:

1.Hallitus uhkasi leikata sunnuntai- ja ylityökorvaukset. Kun työelämää syynättiin tarkemmin, se ymmärsi, että sunnuntaikorvaukset ovat toisille ammattilaiselle elintärkeä osa palkkaa. Hallitus perui suunnitelman.

2.Vielä viime vuonna hallitus ajoi hallintarekisteriä lähes hinnalla millä hyvänsä. Kun eri viranomaiset vakuuttivat hankkeen mahdollistavan osakesijoitusten piilottamisen ulkomaisiin rekistereihin, hanke kuopattiin. Samaan aikaan haudattiin hanke armahtaa ulkomaille varojaan piilottaneet näiden siirtäessä varansa Suomeen.

3.Harmaan talouden torjuntaan suunnatut varat ovat tuottaneet itsensä korkojen kera takaisin. Silti niitä uhkasi vuosi sitten suuret leikkaukset. Suuren keskustelun seurauksena leikkaus peruttiin.

4.Hallitus halusi poistaa eläkeläisten asumistuen ja yhdistää sen yleiseen asumistukeen. Kun tuntui siltä, ettei opposition huolta kuulla, me Vihreät kysyimme eduskunnan tietopalvelulta päätöksen vaikutuksista: Päätöksen seurauksena lähes 30 000 eläkeläistä olisi tipahtanut köyhyysrajan alapuolelle. Hallitus perui vihdoin hankkeensa.

5.Päivähoitomaksuihin hallitus suunnitteli korotuksia kaikkein pienituloisimpia lukuun ottamatta. Korotukset olisivat pahentaneet naisten loukkua jäädä hoitamaan lapsia kotiin, etenkin kun samaan aikaan päiväkotien ryhmäkokoja kasvatettiin eli päivähoidon laatua heikennettiin. Jopa yleensä leikkauksia kannattava Elinkeinoelämän keskusliitto nosti äläkän. Hallitus perui korotukset.

6. Hallitus halusi siirtää työttömien haastattelupalvelut yksityisille toimijoille. Vain pari kuukautta ennen kolmen kuukauden välein tehtävien haastattelujen aloittamista hallitus päätti antaa te-toimistojen huolehtia tehtävästä.

7. Vielä pari viikkoa sitten hallitus aikoi heikentää hoitajamitoitusta 0,5:stä 0,4:ään. Esimerkiksi aamuvuorossa olisi saattanut olla yksi hoitaja jopa kahdeksaa vanhusta kohti. Suunnitelma herätti isoa vastustusta niin oppositiossa, terveydenhuoltohenkilökunnassa kuin asiakkaissakin. Lopputuloksena hallitus perui leikkauksen.

8. Viimeisimpänä hankkeena oli hallituksen suunnitelma vaihtaa suomalaisten työmarkkinatuki maahanmuuttajien osalta 90 %:n kotoutumistukeen. Tälläkin suunnitelmalla hallitus haki säästöjä, mutta olisi aiheuttanut kuluja ja vielä pahempaa. Maahanmuuttajat olisivat päätyneet pienemmän tuen vuoksi toimeentulotuen varaan ja samalla työelämän ulkopuolelle, kun viimesijaisena tukena toimeentulotuki ei salli edes 300 euron suojaosan joustoa, kuten muut tuet. Asiantuntijat olivat hankkeesta lähinnä tyrmistyneitä. Eräs heistä kommentoi päätöstä lehden palstoilla apartheidin käyttöönotoksi Suomessa! Onneksi tämäkin peruttiin.

Mistä jatkoa osallistumiselle ja tutuille kasvoille?

Kuntaliitosten myötä Kerimäellä ja Punkaharjulla käynnistyneet aluejohtokunnat ovat täyttäneet tehtävänsä. Niiden tarkoituksena on ollut edistää alueen asukkaiden hyvinvointia, kehittämishankkeita sekä paikallista toimintaa ja kulttuuria. Esimerkiksi Kerimäen aluejohtokunta on auttanut toteuttamaan Kirkkorannan ympäristössä useita uusia tapahtumia yhteistyössä eri tahojen kanssa, osallistunut Jouhenjoen kosteikon kunnostamiseen, Kirkkorannan ruoppaukseen, liikuntapuiston toteutukseen, uimarannan parantamiseen, kalalogistiikkakeskuksen perustamiseen sekä moneen muuhun kirkonkylässä näkyvään asiaan.

Lisäksi aluejohtokunnat ovat myöntäneet avustuksia seuroille, tiedottaneet hankkeista ja verkostoineet toimijoita.

Vähintään yhtä tärkeää on ollut se, että ne ovat antaneet palveluille niiden etääntyessä ennen kaikkea tutut kasvot. Kuntalaisten on ollut helpompi ottaa yhteyttä tuttuun kyläläiseen kuin kaupungin virkamieheen.

Hyvästä työstä huolimatta aluejohtokuntia suunnitellaan lopetettavaksi ensi keväänä kuntavaalien jälkeen. Ei ole kuitenkaan kaupungin eikä sen asukkaiden edun mukaista kuitenkaan luopua niiden tekemästä työstä. Punkaharjulle on saatu käynnistettyä pitäjänyhdistys, joka on ottanut tarmokkaalla tavalla osaa tapahtumiin. Kerimäellä vielä kuulostellaan, mitä kautta yhdistyksille voisi jakaa hankeavustuksia ja mitä kautta niiden toimintaa voisi koordinoida ja kannustaa, kun jatkossa viime vuosina tapahtumista paljon vastuuta ottanut Keiku aikoo keskittyä entistä selkeämmin PuruvesiPopin pyörittämiseen.

Jos kaupunki ja uudet valtuutetut eivät enää sitoudu nykyisten kaltaisiin aluejohtokuntiin, kannattaa miettiä uusia tapoja pitää huolta ihmisten osallistamisesta ja lähidemokratiasta. Yksi sopiva väylä voisi olla yhteistyöfoorumina itseään markkinoiva Savonlinnan Seudun Kolomonen, joka voisi ottaa entistä isomman roolin suhteessa paikallistoimintaan. Sille pitäisi osoittaa uuteen toimintaan vain lisärahoitusta. Toinen vaihtoehto voisi olla oma aluetoimintaan ja lähidemokratian edistämiseen keskittyvä lautakunta, jonka jäsenistä osa voitaisiin valita lähtökohtaisesti sekä Kerimäeltä, Punkaharjulta että Savonrannalta, mutta osa myös vanhan Savonlinnan alueelta, jolloin toimintaa saataisiin laajennettua myös sinne.

Jos aluejohtokunnat lopetetaan, ei niiden hyvää työtä kannata heittää roskakoriin. Siksi nyt kaikkien puolueiden pitää miettiä, millä tavalla asukkaiden aktivointia ja kaupungin osallisuutta voidaan jatkaa myös tulevalla valtuustokaudella.

Kannattaako kirurgiaa keskittää?

Kirurgian järjestämistä 2020-luvulla selvittäneiden selvityshenkilöiden sekä HS:n pääkirjoituksen (10.10.) mukaan on potilaan ja veronmaksajan etu, jos kirurgiaa keskitetään. Jutun mukaan henkilökunnan osaaminen kasvaa, kun leikkauksia on sairaalassa riittävän paljon. 

Kirjoitus unohtaa kuitenkin monta asiaa. Vaikka jossakin sairaalassa ei tehdä lonkkaleikkauksia edes joka päivä, on paljon leikkausten määrää oleellisempi kysymys se, kuinka monta leikkausta vuodessa sen lääkärit tekevät. Jos yksi lääkäri tekee pikkusairaalassa 80 leikkausta vuodessa, hän saattaa tehdä samaan aikaan isommassa sairaalassa leikkauksia tuplamäärän. Eli tekijät ovat päteviä, vaikka he omalla liikkumisellaan tarjoavat lähipalveluja useammassa sairaalassa.

Lisäksi useisiin leikkauksiin liittyy poliklinikkakäyntejä, jälkihoitoa, tarkastuskäyntejä ja joskus myös kuntoutusta ja jatkotoimia. Jos leikkaukset keskitetään, menetetään samalla helposti myös pätevät ammattilaiset sairaalan muusta toiminnasta: päivystyksestä, poliklinikoilta ja päiväkirurgiasta. Esimerkiksi sinänsä helpon sappikivien poisto on usein tähystyksellä hoidettava päiväkirurginen toimi, mutta jos ongelmia tulee, pitää potilas saada nopeasti avoleikkaukseen, jonne keskittämisen jälkeen saattaa olla satojen kilometrien matka.

Jo viime vuonna Kela-kyydit maksoivat yhteiskunnalle lähes 300 miljoonaa euroa, siis nelinkertaisesti lääkärinhoidon korvausten verran! Jos pienen sairaalan jopa tuhannet poliklinikkakäynnit siirtyvät isompiin kauempana oleviin yksiköihin leikkausten keskittämisen vanavedessä, yksi liikennekaari ei riitä pysäyttämään kulujen kasvua, kun asiakas maksaa omavastuuna matkasta 27 euroa ja yhteiskunta loput.

Samalla siirretään poliklinikoiden ja jälkihoidon kustannuksia asiakkaille, jotka joutuvat joko yöpymään pitkään vierailla seuduilla tai jatkuvasti matkustamaan? 

Vielä suurempi kysymys on sairaaloiden ja niiden toimintojen vaikutus alueiden elinvoimaisuuteen. Miten päteviä lääkäreitä ja hoitajia saadaan perusterveydenhuoltoon niille paikkakunnille, jotka eivät tarjoa ammatillisia haasteita? Miten turvataan alueiden hoitoalan koulutuspaikat, kun kirurgian, sisätautien ja psykiatrian suomia ja takaamia harjoittelumahdollisuuksia heikennetään?

Onko veronmaksajan etu, jos kaikki vaativat leikkaukset keskitetään samoille harvoille paikkakunnille, jolloin isot kiinteistöt jäävät tyhjilleen, suurella osalla suomalaisista asuntojen arvot laskevat sekä työttömyys ja eriarvoisuus alueiden välillä kasvaa? Nämä kaikki ovat asioita, joita päätöksentekijät eivät voi unohtaa. Heli Järvinen, kansanedustaja (Vihr.)

 

Sivu 5 / 19

Miksi Heli?