Helin blogi

Mitä sinulle kuuluu?

Me elämme hienossa pienessä maassa. Väkiluvultaan Suomi on noin 115. suurin valtio, pinta-alaltaan 64:s. Suomen väestö on vain 0,07 prosenttia maailman väestöstä ja meidän pinta-alamme on saman verran maailman pinta-alasta. Tilastokeskus on koonnut kattavan listan asioista, joissa olemme silti maailman parhaita.

 

Suomi on maailman turvallisin ja vakain maa. Meillä on riippumattomin oikeusjärjestelmä, vapain lehdistö, paras hallinto, vähiten järjestäytynyttä rikollisuutta ja vapaimmat vaalit. Lukutaitomme, peruskoulutuksemme sekä henkinen pääomamme on maailman paras. Suomi on myös aivan huippuluokkaa, mitä tulee ihmisten onnellisuuteen, korruption vähäisyyteen, sosiaaliseen kehitykseen, ihmisten väliseen luottamukseen, tasa-arvoon ja äitien hyvinvointiin.

 

Silti meillä näkyy ihmisten sama kahtiajakautuminen, mikä muuallakin maailmassa. Samaan aikaan kun suurin osa väestöstä voi hyvin, osallistuu, lukee, liikkuu ja välittää, osa porukasta tipahtaa yhä selvemmin heikon toimeentulon, ennakkoluulojen, tietämättömyyden, ongelmien ja vahvan osattomuuden tunteen keskelle.

 

Meillä on koko ajan isompi joukko etenkin nuoria miehiä, jotka tipahtavat opintojen ja työnteon polulta ja uhkaavat syrjäytyä. Vaikka suomalaiset ovat Euroopan toiseksi ahkerimpia kirjaston käyttäjiä, meillä on yhä isompi joukko ihan kaikenikäisiä, jotka eivät lue kirjoja eivätkä lehtiä, ja siksi jäävät helposti nettisivujen ja valemedian valheelliseen tai pahasti puutteelliseen pintatodellisuuteen.

 

Muutos on iso. Vielä minun lapsuudessani oli koko kylän lapset. Oli lähes sama, millaiseen perheeseen synnyit, sillä olit osa joukkoa. Omaan paikkaan ja olemiseen riitti juuri se, että olit. Kylä huolehti, auttoi ja osallisti.

 

Sitten hyvää hyvyyttämme rakensimme sosiaaliturvan, joka auttoi kuoppapaikoissa, rakensi siltoja silloin, kun piti päästä elämän niemeltä toiselle. Samalla kuitenkin yhteisöllisyys väheni. Emme enää ole osallisia pelkästään olemisemme perusteella, vaan osallisuus riippuu vaatetuksesta, vanhempien ammatista, synttärikutsuista ja kännyköistä.

 

Osallisuutemme on pirstaloitunut. Samalla yksinäisyys on lisääntynyt ja osattomuus kasvanut. Eikä se koske vain lapsia, vain vanhuksia, vain maahanmuuttajia, vain kaupunkilaisia, vain vähemmistöjä, vain liikuntarajoitteisia vaan se koskee meitä kaikkia.

 

Nyt joulun ja itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlien alla on meille jokaiselle oikea hetki kysyä, mitä läheisillemme aidosti kuuluu. Mitä juuri minä voisin tehdä jonkun toisen hyväksi? Mihin minä voisin osallistua?

 

Sanotaan, että me suomalaiset olemme hyviä vaikenemaan kahdella kielellä. Tuntuu siltä, että olemme hyviä myös olemaan yksinäisiä yhdessä. Pidetään yhdessä huolta, ettei se ole totta.

 

 

Hallituksen linja jatkuu: Pohdi, päätä ja peru

Hallitus jatkaa vahvasti kolmen P:n politiikkaa. Ensin pohditaan, sitten päätetään ja lopuksi perutaan. Vaikka oppositiossa usein tuntee olonsa tehottomaksi, nyt tulee välillä sellainen olo, että tehoja on, mutta miten saisi hallitusta kuulemaan perusteltuja kommentteja riittävän ajoissa ennen päätöksentekoa?

Vai mitä sanotte tästä:

1.Hallitus uhkasi leikata sunnuntai- ja ylityökorvaukset. Kun työelämää syynättiin tarkemmin, se ymmärsi, että sunnuntaikorvaukset ovat toisille ammattilaiselle elintärkeä osa palkkaa. Hallitus perui suunnitelman.

2.Vielä viime vuonna hallitus ajoi hallintarekisteriä lähes hinnalla millä hyvänsä. Kun eri viranomaiset vakuuttivat hankkeen mahdollistavan osakesijoitusten piilottamisen ulkomaisiin rekistereihin, hanke kuopattiin. Samaan aikaan haudattiin hanke armahtaa ulkomaille varojaan piilottaneet näiden siirtäessä varansa Suomeen.

3.Harmaan talouden torjuntaan suunnatut varat ovat tuottaneet itsensä korkojen kera takaisin. Silti niitä uhkasi vuosi sitten suuret leikkaukset. Suuren keskustelun seurauksena leikkaus peruttiin.

4.Hallitus halusi poistaa eläkeläisten asumistuen ja yhdistää sen yleiseen asumistukeen. Kun tuntui siltä, ettei opposition huolta kuulla, me Vihreät kysyimme eduskunnan tietopalvelulta päätöksen vaikutuksista: Päätöksen seurauksena lähes 30 000 eläkeläistä olisi tipahtanut köyhyysrajan alapuolelle. Hallitus perui vihdoin hankkeensa.

5.Päivähoitomaksuihin hallitus suunnitteli korotuksia kaikkein pienituloisimpia lukuun ottamatta. Korotukset olisivat pahentaneet naisten loukkua jäädä hoitamaan lapsia kotiin, etenkin kun samaan aikaan päiväkotien ryhmäkokoja kasvatettiin eli päivähoidon laatua heikennettiin. Jopa yleensä leikkauksia kannattava Elinkeinoelämän keskusliitto nosti äläkän. Hallitus perui korotukset.

6. Hallitus halusi siirtää työttömien haastattelupalvelut yksityisille toimijoille. Vain pari kuukautta ennen kolmen kuukauden välein tehtävien haastattelujen aloittamista hallitus päätti antaa te-toimistojen huolehtia tehtävästä.

7. Vielä pari viikkoa sitten hallitus aikoi heikentää hoitajamitoitusta 0,5:stä 0,4:ään. Esimerkiksi aamuvuorossa olisi saattanut olla yksi hoitaja jopa kahdeksaa vanhusta kohti. Suunnitelma herätti isoa vastustusta niin oppositiossa, terveydenhuoltohenkilökunnassa kuin asiakkaissakin. Lopputuloksena hallitus perui leikkauksen.

8. Viimeisimpänä hankkeena oli hallituksen suunnitelma vaihtaa suomalaisten työmarkkinatuki maahanmuuttajien osalta 90 %:n kotoutumistukeen. Tälläkin suunnitelmalla hallitus haki säästöjä, mutta olisi aiheuttanut kuluja ja vielä pahempaa. Maahanmuuttajat olisivat päätyneet pienemmän tuen vuoksi toimeentulotuen varaan ja samalla työelämän ulkopuolelle, kun viimesijaisena tukena toimeentulotuki ei salli edes 300 euron suojaosan joustoa, kuten muut tuet. Asiantuntijat olivat hankkeesta lähinnä tyrmistyneitä. Eräs heistä kommentoi päätöstä lehden palstoilla apartheidin käyttöönotoksi Suomessa! Onneksi tämäkin peruttiin.

Mistä jatkoa osallistumiselle ja tutuille kasvoille?

Kuntaliitosten myötä Kerimäellä ja Punkaharjulla käynnistyneet aluejohtokunnat ovat täyttäneet tehtävänsä. Niiden tarkoituksena on ollut edistää alueen asukkaiden hyvinvointia, kehittämishankkeita sekä paikallista toimintaa ja kulttuuria. Esimerkiksi Kerimäen aluejohtokunta on auttanut toteuttamaan Kirkkorannan ympäristössä useita uusia tapahtumia yhteistyössä eri tahojen kanssa, osallistunut Jouhenjoen kosteikon kunnostamiseen, Kirkkorannan ruoppaukseen, liikuntapuiston toteutukseen, uimarannan parantamiseen, kalalogistiikkakeskuksen perustamiseen sekä moneen muuhun kirkonkylässä näkyvään asiaan.

Lisäksi aluejohtokunnat ovat myöntäneet avustuksia seuroille, tiedottaneet hankkeista ja verkostoineet toimijoita.

Vähintään yhtä tärkeää on ollut se, että ne ovat antaneet palveluille niiden etääntyessä ennen kaikkea tutut kasvot. Kuntalaisten on ollut helpompi ottaa yhteyttä tuttuun kyläläiseen kuin kaupungin virkamieheen.

Hyvästä työstä huolimatta aluejohtokuntia suunnitellaan lopetettavaksi ensi keväänä kuntavaalien jälkeen. Ei ole kuitenkaan kaupungin eikä sen asukkaiden edun mukaista kuitenkaan luopua niiden tekemästä työstä. Punkaharjulle on saatu käynnistettyä pitäjänyhdistys, joka on ottanut tarmokkaalla tavalla osaa tapahtumiin. Kerimäellä vielä kuulostellaan, mitä kautta yhdistyksille voisi jakaa hankeavustuksia ja mitä kautta niiden toimintaa voisi koordinoida ja kannustaa, kun jatkossa viime vuosina tapahtumista paljon vastuuta ottanut Keiku aikoo keskittyä entistä selkeämmin PuruvesiPopin pyörittämiseen.

Jos kaupunki ja uudet valtuutetut eivät enää sitoudu nykyisten kaltaisiin aluejohtokuntiin, kannattaa miettiä uusia tapoja pitää huolta ihmisten osallistamisesta ja lähidemokratiasta. Yksi sopiva väylä voisi olla yhteistyöfoorumina itseään markkinoiva Savonlinnan Seudun Kolomonen, joka voisi ottaa entistä isomman roolin suhteessa paikallistoimintaan. Sille pitäisi osoittaa uuteen toimintaan vain lisärahoitusta. Toinen vaihtoehto voisi olla oma aluetoimintaan ja lähidemokratian edistämiseen keskittyvä lautakunta, jonka jäsenistä osa voitaisiin valita lähtökohtaisesti sekä Kerimäeltä, Punkaharjulta että Savonrannalta, mutta osa myös vanhan Savonlinnan alueelta, jolloin toimintaa saataisiin laajennettua myös sinne.

Jos aluejohtokunnat lopetetaan, ei niiden hyvää työtä kannata heittää roskakoriin. Siksi nyt kaikkien puolueiden pitää miettiä, millä tavalla asukkaiden aktivointia ja kaupungin osallisuutta voidaan jatkaa myös tulevalla valtuustokaudella.

Sivu 5 / 19

Miksi Heli?