Helin blogi

Ei heitetä hyvää ruokaa pois

Elintarvikkeita menee hukkaan maailmanlaajuisesti vuosittain jopa 30 prosenttia kaikesta tuotetusta ruoasta. Ruokahävikkiä syntyy ruokaketjun jokaisella askelmalla alkutuotannosta kotitalouksiin, ja siksi kaipaamme tehostusta myös niille kaikille. Viime vuonna yli 100 kansanedustajaa allekirjoitti lakialoitteen, jolla tuotteita myyvät velvoitettaisiin luovuttamaan syötäväksi kelpaava ruoka voittoa tavoittelemattomaan jatkokäyttöön. Mutta keinoja hävikin vähentämiseen on monia jo nyt. Monella paikkakunnalla asiaan on myös tartuttu. Esimerkiksi Porissa keskuskeittiöiltä yli jäänyt ruoka jaetaan järjestelmällisesti kuntalaisille ja kaupat luovuttavat myymättä jääneet elintarvikkeena hyväntekeväisyysjärjestöille. Monella muulla paikkakunnalla kuntalaiset voivat ruokailla kouluilla oppilasruokailun jälkeen.

Meidän kuluttajien ja kotitalouksien osuus hävikistä on kaikkein suurin: Jokainen suomalainen heittää keskimäärin 100 kiloa syömäkelpoista ruokaa pois vuodessa. Ongelma ei ole pieni.  Ruoan aiheuttama ympäristökuormitus on suurin kaikesta kulutuksestamme! Nelihenkinen perhe voisi käydä hukkaan heitetyn ruoan hinnalla 8 kertaa elokuvissa tai kerran yhteisellä kylpylälomalla.

Kestävän kehityksen tavoite on puolittaa ruokahävikki vuoteen 2030 mennessä. Meillä on asiasta yhteinen vastuu. Ostetaan harkiten, syödään vanhimmat ruoat ensin ja säilötään ja hyödynnetään ylijäämä muissa ruoissa. Mutta otetaan Porista mallia ja järjestetään yhdessä kaupan, koulujen, järjestöjen ja kaupungin toimijoiden kanssa syömäkelpoinen ruoka myös paremmin kiertoon. Eiköhän hoideta yhdessä hyvä hävikkiruoka kiertämään myös Savonlinnan seudulla?

Koulutus ansaitsee tukensa

Tuoreen selvityksen mukaan ammatillinen koulutus vaatii paljon töitä. Yli 80 % vastaajista oli täysin tai melko samaa mieltä asiasta. Samaan aikaan jopa 20 % alle 25-vuotiaista suomalaismiehistä on kadonnut jonnekin työn ja opiskelun ulkopuolelle.

Tulokset kertovat karua kieltä siitä, millaisen muutoksen ja myllerryksen keskellä nuoret ja ammatillinen koulutus ovat. Niistä välittämättä Sipilän hallituksen koulutusleikkaukset osuvat voimalla ammatilliseen koulutukseen. 190 miljoonan euron leikkaus karsii aloituspaikkoja, vähentää lähiopetusta, sulkee opetuspisteitä ja irtisanoo opettajia. Toisen asteen koulutus uhkaa karata kauemmas yhä useammalta nuorelta. Uhka jäädä ilman tutkintoa on suurin maaseudun ja lähiöiden pojilla.

Leikkausten takia YT-neuvottelut on käyty jo yli 100 ammatillisessa oppilaitoksessa. Henkilöstön vähennystarve on noin 2800 henkilötyövuotta. Samaan aikaan opintoja ulkoistetaan hurjaa kyytiä oppimiseen työpaikoilla. Tavoite on hieno eli kouluttaa nuoria käytännön osaajiksi. Valitettavasti se ei vaan tapahdu ilman opetusalan ammattilaisia. Jo nyt lähiopetustunnit ovat vähentyneet 32 tunnista 22 tuntiin. Joillakin oppilailla lähiopetusta on vain reilut 10 tuntia viikossa. Ahkerat ja elämänhallinnan omaavat nuoret selviävät jatkossakin, mutta miten huolehditaan niistä, joille kouluun tulokin voi olla ylivoimaista.

Hallituksen leikkuri on osunut koulutuksen joka vaiheeseen varhaiskasvatuksesta yliopistoihin. Koulutuksesta säästäminen on leikkaamista nuorten tulevaisuudesta, ja siitä seuraa kallis lasku. Yhden syrjäytyneen nuoren hintalapuksi arvioidaan noin miljoona euroa. Tästä syystä koulutuksen tulevaisuudesta on syytä tehdä välikysymys ja samasta syystä asiaa on tärkeää puolustaa kunnissa vastoin hallituksen linjauksia.

ammatillisen koulutuksen opettajat

Heli Järvinen, (Vihr.) kansanedustaja ja

Katja Andrejev, (Vihr.) puoluevaltuuskunnan puheenjohtaja

Terveiset OECD-maiden kokouksesta

Minulla oli ilo edustaa Suomea OECD-maiden kokouksessa ja pitää alustus syistä, jotka ovat pitäneet Suomen koulumenestystä mittaavan Pisa-tutkimuksen huipulla vuosia. Mm. näistä kerroin:

 

-meillä on laadukas opettajankoulutus, johon valikoituu vain 10-15% hakijoista ja jota todella arvostetaan. Ilman loppututkintoa virkaa opettajana ei saa.

-oleellista on myös koulutuksen laajuus. Koska nuoret helposti rakastuvat opiskeluaikanaan ja jäävät opiskelupaikkakunnalle, on tärkeää pitää yllä laajaa opettajankoulutuksen verkkoa. Jo nyt näyttää Itä-Suomen tulevaisuuden kannalta heikolta, kun koko Itä-Suomen opetus keskitetään yhteen paikkaan Joensuuhun. Länsi-Suomessa opetusta saa 8 yksikössä!!

-opettajan työ on arvostettua ja itsenäistä. Kukaan ei puhalla opettajan niskaan, vaan jokainen voi toteuttaa opetussuunnitelmaa luovasti ja itsenäisesti.

-toisin kuin vaikkapa Saksassa meillä oppilaita ei jaotella taitotason mukaan. Meillä ei myöskään ole erillisiä tyttö- tai poikakouluja. Lähes jokainen valitsee lähikoulunsa, mikä takaa käytännössä myös laadun säilymisen jokaisessa koulussa.

-riippumatta siis sosiaalisesta, taloudellisesta tai uskonnollisesta taustasta koulu ja koulutus on yhtäläinen.

-koulutus on kaikille pääosin maksutonta. Kirjat, opetusmateriaalit, terveydenhoito ja matkat maksetaan jokaiselle aina lukioon asti.

-kaikilla lapsilla on myös oppivelvollisuus 9 vuotta riippumatta taidoista,
kunnosta tai vammoista.

-iso tekijä on myös yhtenäiset koulupäivät ja maksuton kouluruokailu. Vain reilulla parilla eurolla oppilasta kohden varmistetaan paitsi, että jokainen lapsi saa joka päivä lämpimän aterian, myös se, että vanhemmat -lue: äidit- vapautetaan lounaan ja eväiden laitosta työelämään.

-laatua ei saa määrällä. Esimerkiksi Isossa Britanniassa koulutie voi alkaa 3-vuotiaana ja kouluvuosi sisältää 150 tuntia enemmän kuin Suomessa. Silti päihitämme britit Pisa-tuloksissa joka kategoriassa.

 

Laadukkaan koulutuksen voisi kiteyttää hyvän kehään.

 

Sodan jälkeen lapsikuolleisuus oli meilläkin paljon yleisempää, maa ja etenkin miehet verillä ja rakennustyö aloitettiin lähes tyhjästä. Asiaansa uskovat ihmiset loivat kuitenkin kattavan neuvolajärjestelmän, laadukkaan päivähoidon ja oikeuden varhaiskasvatukseen jokaiselle lapselle.

 

Silti myös meillä oppimistulokset ovat eriarvoistumassa. Luonnontieteiden, lukemisen ja matematiikan osaaminen on heikentynyt erityisesti pojilla. Perheiden asema alkaa näkyä myös oppimistuloksissa. Siksi tarvitsemme myös uusia keinoja, jottei tilanne enää heikkene. Mieluusti kuulen, mitä keinoja te löydätte ja ehdotatte!

 

Maksuton koulutus, laadukas tukiopetusjärjestelmä, osaavat psykologit ja kuraattorit sekä ehkä maailman parhaat opettajat yhdistettynä ideaan elämänmittaisesta oppimisesta on arvo, jota ei kannata hylätä tai romuttaa. Pidetään siksi kiinni laajasta ja laadukkaasta opetuksesta jatkossakin. Se on paljon tärkeämpi arvo kuin yksittäiset Pisa-tulokset.

Sivu 5 / 20

Miksi Heli?