Helin blogi

Hoitajamitoituksen tarkistus ei riitä

Tälläkin hetkellä montaa vanhusta pestään, puetaan, syötetään ja lääkitään. Suurin osa hoitajista tekee työtään ammattitaidolla, sydämellä, vaikkakin turhan pienellä palkalla. Silti jokainen viime viikkoina kuulluista kaltoinkohteluista on liikaa.

Eduskunnassa niihin on puututtu vaatimalla lisää hoitajia. Lisäkädet sängyn laidalla eivät kuitenkaan ratkaise koko ongelmaa, vaan uusia toimia tarvitaan aina palvelun tilaamisesta sen valvontaan asti.

Kuntien palveluhankintoja on täsmennettävä. Esimerkiksi Savonlinnan sairaanhoitopiiri Sosteri pitää tehostetun palveluasumisen tilauksissaan kiinni suositellusta 0,5 hoitajan mitoituksesta. Mutta miten hankinnoissa huomioidaan vaikkapa voittojen valuminen ulkomaille ja miten niissä määritellään toimet, jos palvelu ei vastaakaan tilattua?

Valvontaketjua on terävöitettävä. Monessa hoitopaikassa tilaajan valvonta hoidetaan yhdellä vuosittaisella käynnillä. Sen lisäksi alueita valvovat aluehallintovirastot. Pelkästään Itä-Suomen AVIn alueella on yli neljäsataa luvanvaraista hoitoyksikköä. Nykyresursseilla satunnaisvierailujen väli voi olla yli 5 vuotta.

Vaikka AVIin voi tehdä nimettömänä ilmoituksen väärinkäytöksistä, menettely ei toimi tehokkaasti. Siitä kertoo se, että moni hoitaja on kokenut painostusta töissä tai jopa saanut potkut puututtuaan epäkohtiin. Joissakin isoissa hoivakodeissa toimii jo nyt nimetön palautteenantojärjestelmä, mutta siitä pitää saada yleinen käytäntö kaikille toimijoille.

Yksi iso ongelma valvonnassa on se, että kun terveyskeskusten vuodeosastot korvattiin tehostetun palveluasumisen yksiköillä, samalla niiden valvonta vaihtui terveydenhuoltolain alaisuudesta sosiaalihuoltolain alaisuuteen. Sen seurauksena AVIin tulee runsaasti kysymyksiä lääkehuollosta, sillä sosiaalihuoltolakia valvovilla sosionomeilla ei ole lääkealan koulutusta yleensä lainkaan. Olisi koko järjestelmän etu saada erilaiset hoitoyksiköt saman lain alaisuuteen ja kokonaisuus toimimaan vanhuspalvelulain kanssa yhteen. Myöskään hoivakotien omavalvonta ei toimi toivotulla tavalla.

Kuluneet viikot ovat olleet erityisen raskaita vanhuksille, heidän omaisilleen, mutta myös hoitajille ympäri maata. Sydämellään työtään tekevät hoitajat eivät voi ymmärtää esiin tulleita laiminlyöntejä. Monia harmittaa myös se, että keskustelussa ongelmat on yhdistetty isoihin yksityisiin ketjuihin, vaikka hoidon laiminlyönnit koskevat yhtä lailla julkisia hoivakoteja ja pieniä perheyrityksiä.

Tein itse aikanaan aluehallintohallintovirastolle tarkistuspyynnön Puruveden Helmestä, kun se oli pieni perheyritys. Tarkistus osoitti, että siellä oli juuri ne samat ongelmat, joista nytkin on puhuttu: puutteita henkilöstön määrässä, koulutustasossa ja myös lääkkeiden jakelussa yrityksen tuottaessa samaan aikaan isoja voittoja. AVIn moitteiden jälkeen tilannetta korjattiin, ja kun nyt moitittu Attendo osti toiminnan, hoivakotiin palkattiin välittömästi lisää henkilökuntaa ja alettiin noudattaa suositeltua hoitajamitoitusta. Ongelmat ovat siis yhteisiä ja niihin pitää puuttua avoimesti kaikkialla.

Mikään hoitajamitoitus ei riitä, ellemme saa isoa asennemuutosta aikaan koko ketjussa. Hoitoalan ammattilaiset peräänkuuluttavat itse soveltuvuustestejä koulutukseen. Ilman liikunnan ja muun ennaltaehkäisyn lisäystä emme mitenkään selviä tulevaisuuden vanhusmääristä inhimillisellä tavalla. Haastan jokaisen miettimään, miten itse haluaisi viettää vanhuutensa ja mitä olisi valmis tekemään tämänhetkisten vanhusten hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Vastine: Työttömien palvelut on turvattava

Tuula Kuusisto (Pieksämäen Lehti 5.2.) tulkitsi virheellisesti kirjoitustani sosiaaliturvasta sanomalla, että “sosiaaliturvaa pienennettäisiin niin, että työttömät laitettaisiin sellaiseen ahdinkoon, että "pakotettaisiin" työhön kuin työhön”. Tämä ei totisesti ollut kirjoitukseni tarkoitus. Sen sijaan tavoittelen sitä, että työttömille tarjotaan heille kohdennettuja, aitoja ja oikeita palveluita.

Tällä kaudella työttömät on pistetty ahdinkoon. Työttömyysturvan kestoa ja tasoa on leikattu. Sen jälkeen hallitus päätti aktiivimallista, joka on leikannut työttömyysturvaa peräti 90 prosentilta työttömistä. Tähän on tultava muutos.

Lannistavien aktiivimallien sijaan haluamme tarjota ihmisille palveluja, joiden avulla he voivat päivittää osaamistaan ja näin edistää työllistymistään. Te-toimiston ensisijainen tehtävä on tukea ihmistä hänen työnhaussaan: kartoittaa työnhakijan yksilöllinen tilanne, tunnistaa hänen palvelutarpeensa ja ohjata ihminen hänelle soveltuvien palvelujen piiriin.

Kasvokkaisia kohtaamisia te-toimistoissa on lisättävä, ja työttömien kyykyttäminen näennäisten suoritteiden saamiseksi lopetettava. Palvelujen on oltava ennen kaikkea henkilökohtaisia ja kannustavia. Miljoona suomalaista tarvitsee uudelleenkoulutusta. Toisella miljoonalla suomalaisella on puutteelliset it-taidot. Myös työmarkkinoilla olevien palkansaajien mahdollisuuksia kouluttautua tulisi parantaa joustavoittamalla aikuiskoulutustuen käyttöä. Työmarkkinat muuttuvat jatkuvasti, joten osaamisen päivittämisen on oltava joustavaa ja mutkatonta.

Kyykyttämisestä kannustukseen, passiivisuudesta osallistumiseen ja näennäistoimista ihmisen kohtaamiseen. Siinä kiteytykseni ajamamme työllisyyspolitiikan suunnasta.

Jokainen voi hidastaa ilmastonmuutosta

Viimeistään viime syksynä julkaistu hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti ilmastonmuutoksen oletettua nopeammasta etenemisestä havahdutti laajalti maailmassa niin poliittiset päättäjät kuin tavalliset kansalaisetkin. Olemme kulkemassa kohti ennennäkemättömän vakavaa ympäristökriisiä, joka koskettaa koko ihmiskuntaa ja maapallon elinympäristöjä. Nykyinen eläinten sukupuuttoaalto on jo lähes samaa luokkaa kuin dinosaurusten ajan joukkotuho.

Asiantuntijoiden viesti on selvä: maapallon ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen ihmiskunnalle siedettävään tasoon vaatii merkittäviä ja kauaskantoisia päästövähennyksiin tähtääviä toimia kaikkialla yhteiskunnassa. Kaikkien pitää nyt tehdä ilmastotoimia enemmän, nopeammin ja laajemmin.

Mutta mitä me kansalaiset voimme tehdä ilmaston hyväksi? Monet toimenpiteet ovat itse asiassa yksinkertaisia ja helppoja, mutta vaativat kulutustottumuksiemme muuttamista ja uudenlaista ajattelutapaa elämäntapoihimme.

Henkilökohtaisissa ilmastoteoissa on aina perimmältään kyse energian säästämisestä tavalla tai toiselta. Säästämisessä ei silti ole kysymys niinkään jostain hyvästä luopumisesta tai aineellisen elintasomme laskemisesta, vaan näkökulman muuttamisesta henkilökohtaisiin valintoihimme. Monilla toimilla voimme torjua ilmastonmuutosta, auttaa luontoa, ja kehomme ja mielemme voivat paremmin. Kaikki voittavat!

Mistä sitten ilmastoteot kannattaisi aloittaa? Suomessa liikenne on asuntojen lämmityksen ohella suurimpia energian kuluttajia ja ilmastopäästöjen aiheuttajia. Siinä meillä on myös omien valintojemme kautta parhaat mahdollisuudet vähentää näitä päästöjä.

Merkittävä osa tieliikenteen päästöistä Suomessa syntyy lyhyistä, muutaman kilometrin pituisista matkoista. Käveleminen ja pyöräily ovat ilmaston kannalta tietysti parhaita vaihtoehtoja, sillä niiden ilmastovaikutus on pyöreä nolla. Samalla säästämme rahaa ja ilmaisena bonuksena kohennamme terveyttämme.

Jos emme syystä tai toisesta voi hyödyntää omaa lihasvoimaamme, taajama-alueilla vähäpäästöisiä vaihtoehtoja ovat sähköpyörä, bussi, raitiovaunu, sähköjuna ja metro.

Haja-asutusalueilla oma auto on useimmille välttämätön työmatka- ja asiointikulkuneuvo. Hankkimalla vähän polttoainetta kuluttava auto, hybridiauto tai sähköauto voimme pienentää päästöjä jopa yli puoleen verrattuna huonompaan vaihtoehtoon. Vaikka auto olisi vanha, myös oikealla ajotavalla voi säästää sekä polttoaineen kulutusta että pidentää moottorin ikää merkittävästi. Ja jos edes joskus jätämme auton talliin ja valitsemme kävelyn ja pyörän, kiittää luonnon lisäksi koko kroppa.

Pitkän matkan liikennevälineistä sähköjuna on vähäpäästöisin. Suomessa VR käyttää vesivoimaa, joten junamatkailu on meillä nollapäästöistä. Bussimatka kaukoliikenteessä tuottaa päästöjä henkilöä kohden keskimäärin neljäsosan yksin käytettyyn henkilöautoon verrattuna, jos puolet bussin paikoista on varattu. Neljän henkilön matka henkilöautolla tulee samoihin lukemiin bussimatkustamisen kanssa.

Lentäminen on päästöjen kannalta ongelmallisempi kuin muut kulkuvälineet, sillä sen vaikutukset ilmastoon eivät jää yksin hiilidioksidipäästöihin. Näitä muita vaikutuksia, kuten typen oksideja, vaikutuksia otsonikerrokseen ja vesihöyryä ei yleensä ole otettu mukaan päästölaskureissa. Lentämisen kokonaisvaikutuksen ilmaston lämpenemiseen, ns. ilmastorasituksen, arvioidaan kuitenkin olevan reilusti yli kaksi kertaa suurempi kuin pelkän hiilidioksidipäästön vaikutus.

Tehokas ilmasto- ja ekoteko olisikin vaihtaa vaikka yksi ulkomaanmatka kotimaan matkaan tai kaukolento Euroopan matkaan. Nelihenkisen perheen yhden Thaimaan lennon ilmastorasituksella autoilee keskimääräisillä vuosittaisilla ajomäärillä jopa yli 5 vuotta, ja perhe voisi tehdä autolla kymmeniä lomamatkoja kotimaassa ja lähialueilla.

Tuttujen kulku- ja työtapojen rinnalle on tullut ja tulee myös jatkuvasti lisää uusia vaihtoehtoja. Niitä kannattaa kokeilla ennakkoluulottomasti. Matkoja voi ketjuttaa ja eri kulkumuotoja yhdistellä. Etätyö sekä etäkokoukset ja -neuvottelut sähköisesti osaltaan voivat merkittävästi vähentää liikkumisen tarvetta.

Jokainen voi miettiä omia elämäntapojaan. Syyllisyyden tunne ei silti auta, vaan valinnoista ja mahdollisuuksista kannattaa ja saa myös nauttia. Sen sijaan meitä politiikassa toimivia voi vähän syyllistääkin, sillä meidän vastuullamme on muuttaa verotusta ja maksuja siten, että ympäristöystävällinen vaihtoehto on aina se halvempi ja helpompi kuin se saastuttava vaihtoehto. Siinä riittää tulevaisuudessa töitä.

Sivu 5 / 31

Miksi Heli?