Jokainen voi hidastaa ilmastonmuutosta

Viimeistään viime syksynä julkaistu hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti ilmastonmuutoksen oletettua nopeammasta etenemisestä havahdutti laajalti maailmassa niin poliittiset päättäjät kuin tavalliset kansalaisetkin. Olemme kulkemassa kohti ennennäkemättömän vakavaa ympäristökriisiä, joka koskettaa koko ihmiskuntaa ja maapallon elinympäristöjä. Nykyinen eläinten sukupuuttoaalto on jo lähes samaa luokkaa kuin dinosaurusten ajan joukkotuho.

Asiantuntijoiden viesti on selvä: maapallon ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen ihmiskunnalle siedettävään tasoon vaatii merkittäviä ja kauaskantoisia päästövähennyksiin tähtääviä toimia kaikkialla yhteiskunnassa. Kaikkien pitää nyt tehdä ilmastotoimia enemmän, nopeammin ja laajemmin.

Mutta mitä me kansalaiset voimme tehdä ilmaston hyväksi? Monet toimenpiteet ovat itse asiassa yksinkertaisia ja helppoja, mutta vaativat kulutustottumuksiemme muuttamista ja uudenlaista ajattelutapaa elämäntapoihimme.

Henkilökohtaisissa ilmastoteoissa on aina perimmältään kyse energian säästämisestä tavalla tai toiselta. Säästämisessä ei silti ole kysymys niinkään jostain hyvästä luopumisesta tai aineellisen elintasomme laskemisesta, vaan näkökulman muuttamisesta henkilökohtaisiin valintoihimme. Monilla toimilla voimme torjua ilmastonmuutosta, auttaa luontoa, ja kehomme ja mielemme voivat paremmin. Kaikki voittavat!

Mistä sitten ilmastoteot kannattaisi aloittaa? Suomessa liikenne on asuntojen lämmityksen ohella suurimpia energian kuluttajia ja ilmastopäästöjen aiheuttajia. Siinä meillä on myös omien valintojemme kautta parhaat mahdollisuudet vähentää näitä päästöjä.

Merkittävä osa tieliikenteen päästöistä Suomessa syntyy lyhyistä, muutaman kilometrin pituisista matkoista. Käveleminen ja pyöräily ovat ilmaston kannalta tietysti parhaita vaihtoehtoja, sillä niiden ilmastovaikutus on pyöreä nolla. Samalla säästämme rahaa ja ilmaisena bonuksena kohennamme terveyttämme.

Jos emme syystä tai toisesta voi hyödyntää omaa lihasvoimaamme, taajama-alueilla vähäpäästöisiä vaihtoehtoja ovat sähköpyörä, bussi, raitiovaunu, sähköjuna ja metro.

Haja-asutusalueilla oma auto on useimmille välttämätön työmatka- ja asiointikulkuneuvo. Hankkimalla vähän polttoainetta kuluttava auto, hybridiauto tai sähköauto voimme pienentää päästöjä jopa yli puoleen verrattuna huonompaan vaihtoehtoon. Vaikka auto olisi vanha, myös oikealla ajotavalla voi säästää sekä polttoaineen kulutusta että pidentää moottorin ikää merkittävästi. Ja jos edes joskus jätämme auton talliin ja valitsemme kävelyn ja pyörän, kiittää luonnon lisäksi koko kroppa.

Pitkän matkan liikennevälineistä sähköjuna on vähäpäästöisin. Suomessa VR käyttää vesivoimaa, joten junamatkailu on meillä nollapäästöistä. Bussimatka kaukoliikenteessä tuottaa päästöjä henkilöä kohden keskimäärin neljäsosan yksin käytettyyn henkilöautoon verrattuna, jos puolet bussin paikoista on varattu. Neljän henkilön matka henkilöautolla tulee samoihin lukemiin bussimatkustamisen kanssa.

Lentäminen on päästöjen kannalta ongelmallisempi kuin muut kulkuvälineet, sillä sen vaikutukset ilmastoon eivät jää yksin hiilidioksidipäästöihin. Näitä muita vaikutuksia, kuten typen oksideja, vaikutuksia otsonikerrokseen ja vesihöyryä ei yleensä ole otettu mukaan päästölaskureissa. Lentämisen kokonaisvaikutuksen ilmaston lämpenemiseen, ns. ilmastorasituksen, arvioidaan kuitenkin olevan reilusti yli kaksi kertaa suurempi kuin pelkän hiilidioksidipäästön vaikutus.

Tehokas ilmasto- ja ekoteko olisikin vaihtaa vaikka yksi ulkomaanmatka kotimaan matkaan tai kaukolento Euroopan matkaan. Nelihenkisen perheen yhden Thaimaan lennon ilmastorasituksella autoilee keskimääräisillä vuosittaisilla ajomäärillä jopa yli 5 vuotta, ja perhe voisi tehdä autolla kymmeniä lomamatkoja kotimaassa ja lähialueilla.

Tuttujen kulku- ja työtapojen rinnalle on tullut ja tulee myös jatkuvasti lisää uusia vaihtoehtoja. Niitä kannattaa kokeilla ennakkoluulottomasti. Matkoja voi ketjuttaa ja eri kulkumuotoja yhdistellä. Etätyö sekä etäkokoukset ja -neuvottelut sähköisesti osaltaan voivat merkittävästi vähentää liikkumisen tarvetta.

Jokainen voi miettiä omia elämäntapojaan. Syyllisyyden tunne ei silti auta, vaan valinnoista ja mahdollisuuksista kannattaa ja saa myös nauttia. Sen sijaan meitä politiikassa toimivia voi vähän syyllistääkin, sillä meidän vastuullamme on muuttaa verotusta ja maksuja siten, että ympäristöystävällinen vaihtoehto on aina se halvempi ja helpompi kuin se saastuttava vaihtoehto. Siinä riittää tulevaisuudessa töitä.