Sote-markkinat räjähdyspisteessä

Pari viikkoa sitten hampaani alkoi kipunoida siihen malliin, että oli pakko hakeutua hammaslääkäriin. Tämä tapahtui tietysti Helsingissä, eli poissa kotiseudultani. Siksi ensimmäinen kysymys aikaa varatessani oli, enkä mitenkään voisi mennä hoidattamaan ongelmaa Savonlinnaan. No, kivun takia en voinut, eli pääsin päivystykseen.

Hallitus on nyt saanut aikaan uuden esityksen sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä. Vaikka siinä on korjattu joitakin aiemman esityksen valuvikoja -  esimerkiksi poistettu yhtiöittämispakko, tulee se jakamaan terveysmarkkinat ennennäkemättömällä tavalla.

Suurilla yksityisillä toimijoilla tulee olemaan valtaisat markkinat, kun jokainen asiakas pääsee valitsemaan oman terveyspalvelukeskuksensa. Jos esimerkiksi minä jatkossa valitsisin Kerimäen terveyskeskuksen omaksi vaihtoehdokseni, tarkoittaisi se jatkossakin sitä, että muissa kuin akuuteissa asioissa minun pitäisi tulla hakemaan hoidot Kerimäeltä tai sen kanssa ehkä yhteisjärjestelmässä olevilta Savonlinnan terveysasemilta. Jos taas valitsen yksityisen toimijan, saan parhaimmillaan kymmenien kaupunkien valmiin hoitoverkoston.

Äskeisessä hammasongelmassa Kerimäen terveysaseman valittuani minulle jatkossakin vastattaisiin Helsingistä, että koitapa mennä kotiisi hoitamaan ongelmaa, kun taas vaikkapa Terveystalon valitessani minut toivotettaisiin tervetulleeksi pikaiseen hoitoon niin Savonlinnassa kuin Helsingissäkin.

Huoli on aiheellinen, sillä viidellä suurimmalla terveysalan toimijalla on tarjottavana aivan ainutlaatuiset verkostot, joista julkinen puoli voi alkuvaiheessa vain unelmoida: Attendolla on yhteensä yli 250, Terveystalolla lähes 140, Mehiläisellä yli 120 ja Aavalla ja Pihlajalinnallakin puolensataa hoivakotia sekä lääkäri- ja terveysasemaa eri puolilla Suomea.

Kun jaettavana on yli 20 miljardin euron markkinat, voitte olla varmoja, että tälle kakulle riittää jakajia. Luvassa on siis ennennäkemätön kilpailu uusista ja etenkin perusterveistä asiakkaista.

Vaikka asiakasseteli ja henkilökohtainen budjetti kuulostavat varmasti jokaisesta hienoilta asioilta, kannattaa varoa, mitä toivoo, sillä ne tulevat maksamaan paljon. Hintaluokkaa kuvaa se, että Helsingin asukkailleen tarjoaman hammashoidon asiakasseteli maksaa vuodessa noin 100 miljoonaa euroa. Kyseessä on siis yhden kaupungin kulut yhden alan asiakasseteleistä!

Kun tavoitteena on tasata terveys- ja hyvinvointieroja, sovittaa palvelut paremmin yhteen sekä samalla säästää 3 miljardia terveysmenojen nousupaineesta, on vaikea nähdä, miten asiantuntijoiden mukaan noin 1 miljardin euron kustannukset aiheuttavilla asiakasseteleillä näihin tavoitteisiin päästään. Sen sijaan kustannukset uhkaavat kasvaa ja keskittyä kasvukeskuksiin, joissa niitä perusterveitä hyväkuntoisia nuorehkoja asiakkaita riittää eniten.

Keskustan uppiniskaisuus 18 maakunnan mallista ja kokoomuksen samanaikainen uppiniskaisuus täydestä valinnanvapaudesta ja markkinoiden avauksesta voivat olla kohtalokas yhdistelmä koko uudistuksen toteuttamisen, suomalaisten terveyden ja terveydenhuollon kustannusten kannalta. Ainakin hallitus ottaa näin toimiessaan historiallisen suuren riskin, joka koskettaa jokaista suomalaista, noin 200 000 työntekijää sekä rahasummaa, joka vastaa lähes puolta koko valtion budjetista.

Tätä arviota tukee vahvasti 18-henkisen asiantuntijajoukon antama yksimielinen lausunto uudesta hahmotelmasta valinnanvapauslaiksi. Asiantuntijat toteavat, että esitysluonnos on selkeämpi ja toteuttamiskelpoisempi kuin edellinen versio, mutta että tähänkin malliin sisältyy vakavia ongelmia ja riskejä mm. rahoituksen, perusoikeuksien toteutumisen, maakuntien itsehallinnon, palveluiden integraation, asiakassuunnitelmien ja uudistuksen voimaantulon ajoituksen suhteen.

Sote-uudistus on tärkeä. Nyt pitää rakentaa sellainen malli, jolla uudistuksen alkuperäiset tavoitteet: terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen, kustannusten hillintä ja saumattomat hoivaketjut voidaan saavuttaa. Miten olisi, jos alussa rauhassa siirrettäisiin sote-palvelut maakunnille ja sen jälkeen tehtäisiin kokeiluja valinnanvapaudesta, kuten asiantuntijat ehdottavat? Silloin ei otettaisi niin suurta harppausta pimeään, josta ei enää pienin askelin pääse ulos.