Vaaleihin on vielä pitkä matka

Lauantaina jysähti poliittinen pommi, jota tosin oli osattu odottaa. Perussuomalaisten puolue muuttui yhdessä päivässä nuivien puolueeksi, joka mullisti samalla sekä entisen oman puolueensa että koko suomalaisen puoluekartan: ensimmäistä kertaa meillä on aidon äärinationalistinen, äärikansallinen ryhmittymä puoluekartalla.

Seuraukset näkyvät ja tuntuvat kauas. Jo nyt hallitus natisee liitoksissaan, ja moni povaa aikaistettuja eduskuntavaaleja. Niihin on kuitenkin vielä pitkä matka ja korkea kynnys monesta syystä.

Ensinnäkin keskusta on menettänyt jatkuvasti kannatustaan, mikä ei innosta pääministeripuoluetta kokeilemaan menestystään uudelleen. Kokoomusta sen nykymenestys voisi innostaakin uusiin vaaleihin, mutta taustalla häärii kokoomuksen mandaatilla valittu presidentti, joka ei taatusti halua eduskuntavaaleja sotkemaan presidentinvaalikampanjaa. Ennenaikaiset vaalit Suomessa olisivat poikkeuksellinen ratkaisu missä tahansa oloissa, mutta etenkin juuri presidentinvaalien alla - ja etenkin Suomen 100-vuotisjuhlavuotena!

Sen sijaan nuivien lähtö hallituksesta ja uusien puolueiden tulo mukaan ovat paljon matalamman kynnyksen takana. Keskusta ja kokoomus joutuvat nyt aidosti pohtimaan, miten ne pystyvät toimimaan yhdessä ryhmittymän kanssa, jonka käsitys ihmisarvosta, kansainvälisistä suhteista, vastuista ja velvollisuuksista on kohtuullisen erilainen kuin sen ryhmittymän, jonka kanssa hallitusyhteistyö aikanaan solmittiin. Uudet nuivat eivät ole enää köyhän asialla, vaan heidän tavoitteensa ovat maahanmuuton tiukentaminen ja EU- yhteistyön lopettaminen. Tosin pitää muistaa, että köyhiltä leikkaaminen on onnistunut hyvin nykyhallitukseltakin! Eniten keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset ovat leikanneet opiskelijoilta, joiden opintotukea kavennettiin neljänneksellä sekä etenkin pienituloisimmilta eläkeläisiltä, joiden ostovoima on pudonnut eniten, 2 prosenttiyksikköä.

Uusille nuiville nämä leikkaukset saattavat riittää, mutta maahanmuuttoon toteutetut, esimerkiksi perheenyhdistämisen lähes tyystin lopettaneet kiristykset eivät riitä.

Hallituksen pitää myös miettiä vakavasti omaa arvoaan. Minkä kuvan Suomesta antaa EU:hun sitoutuneena maana se, että meillä olisi EU-eroa avoimesti vaativa ulkoministeri? Minkä kuvan hallituksesta antaa se, että yhden ryhmittymän johdossa on 3 ihmistä, joista kaksi on saanut tuomion kiihotuksesta kansanryhmää vastaan, yksi kiistää evoluutioteorian ja yksi on ehdottanut somalien ja homoseksuaalien siirtämistä Ahvenanmaalle?

Ja tämä pohdinta samaan aikaan, kun korvaavia puolueita hallitukseen on käsi ojossa ainakin kaksi. Ruotsalaiselle kansanpuolueelle riittää mukaan menoon, että se saa Vaasan keskussairaalalle laajat oikeudet ja kristilliselle taas se, että he saavat suunnitellun alkoholiuudistuksen nurin. 101 kansanedustajan enemmistöllä toimiva hallitus on nykyistä heikompi, mutta se on silti hallitus.

Yksi asia on silti varmaa. Vaikka meidän vihreiden kannatus on lähes tuplaantunut edellisistä eduskuntavaaleista, me emme lähde hallitukseen ilman uusia vaaleja ja uutta hallitusohjelmaa. Ja kuten sanottu, niihin on pitkä matka.