Millä Suomi nousee?

Viime aikoina tällä palstalla on kiistelty siitä, nouseeko Suomi veroilla vai leikkauksilla. Valitettavasti Suomi ei nouse kummallakaan.

Vielä 10 vuotta sitten Suomen tuotteiden ja tuotannon arvo nousi tasaisesti ja vauhdilla. Samoin palkat ja etuudet, vaikkakin maltillisemmalla käyrällä. Valitettavasti nousu oli pääosin Nokian varassa. Sen alamäen myötä myös koko Suomen tuoton arvo on romahtanut, ja siksi aiempia palkkoja ja etuuksia on vaikeampi rahoittaa kestävästi.

Viennin vetovoima ei kasva veroja korottamalla eikä tuloja leikkaamalla. Se kasvaa ainoastaan suomalaisia tuotteita kehittämällä. Tämän kehityksen paras tae on laadukas koulutus ja tuotekehitys, ja valitettavasti hallitus leikkaa juuri näistä. Yliopistoilta on jo leikattu satoja miljoonia. Sama on ensi vuonna edessä ammattikorkeakouluilla, mikä tarkoittaa tuhansien opiskelupaikkojen vähentymistä. Hallitus toimii näin, vaikka jo tänä vuonna lähes 2/3 uusista ylioppilaista jäi ilman opiskelupaikkaa. Tämän linjan haluamme muuttaa.

Veronkorotuksilla ja leikkauksilla emme siis nosta Suomea, vaikkakin paikkaamme sen taloutta. Siksi niitä kannattaa käyttää mahdollisimman oikeudenmukaisesti, mikä on aina poliittinen valinta. Minulle tämä oikeudenmukaisuus tarkoittaa sitä, että pienituloisista pidetään huolta ja tuloeroja kavennetaan. Nyt toimitaan päinvastoin. Kun sosiaalietuuksia leikataan työmarkkinatuesta takuueläkkeen ja opintorahan saajiin, ovat menetykset suurimmat Kelan tutkijan mukaan juuri pienituloisimmilla. Vaikka hallitus lupaa veronalennuksia kaikille, valuu niidenkin suurin vaikutus hyvätuloisille. Yksi prosentti lisää kun tarkoittaa 1000 euron palkkaan lisää 10 € kuukaudessa, kun 5000 euroa tienaavalle se tarkoittaa 50€. Todellisen ostovoiman kasvattamiseksi veronalennuksia ja muita tuloja kasvattavia ratkaisuja olisi pitänyt kohdentaa nimenomaan pienituloisimpiin vaikka sitten isotuloisten veroja kiristämällä. Erityisen tärkeitä nämä ratkaisut ovat juuri meidän maakunnallemme, jossa asuu huonommin koulutettua ja pienituloisempaa väkeä kuin Suomessa keskimäärin.

Usein väitetään, että Suomen kokonaisveroaste on kansainvälisessä vertailussa raskaimmasta päästä. Kannattaa muistaa, että eri maiden luvut ovat huonosti keskenään vertailtavissa, koska ne sisältävät eri asioita. Siinä, missä Suomen kokonaisveroasteeseen sisältyvät täysimääräiset sosiaaliturvamaksut sekä ehkä maailman kestävimmäksi arvioidun eläkejärjestelmän maksut, ovat ne monessa maassa, kuten vaikkapa USA:ssa laskuista ulkona. Kun tämä huomioidaan, on verotasomme kansainvälisesti kohtuullinen.