Asumisen vaikea yhtälö

Oma koti on yksi elämämme tärkeimmistä asioista, ja silti tuntuu, että me suomalaiset asumme väärin ja väärissä paikoissa. Yhdellä on liian kallista, toisella väärät tottumukset ja kolmannella liian vähän palveluja.

Tuoreen Pellervon Taloustutkimuksen selvityksen mukaan asuminen on yhä kalliimpaa. Hintaa nostavat sijainti ja remonttitarpeet. Eli mitä suuremmassa keskuksessa asunto on ja mitä enemmän korjattavaa löytyy, sitä kalliimpaa sitä on hankkia ja ylläpitää. Myös tulevaisuudessa hinnan korotuksiin on paljon uhkaavia syitä: vanhojen talojen vaatimat putkiremontit sekä sähkön siirtohintojen ja kiinteistöveron nousupaineet.

Yhtälöä ei helpota edes asumistuki. Vaikka se usein saajalleen on välttämätön viimeinen oljenkorsi asumisen mahdollistamiseen, on myös merkkejä siitä, että se valuu asuntosijoittajien taskuun korotetuissa vuokrissa ja siten korottaa vuokratasoa myös niiden osalta, jotka tukea eivät saa. On selvää, että tarvitsemme kohtuuhintaisia asuntoja sekä koko tukijärjestelmän uudistusta.

Nouseville asumiskuluille voi myös pistää hanttiin. Helpointa se on monessa tapauksessa energialaskun osalta. Energiaan kuluu noin kolmasosa hoitokuluista, joten hukkakulutuksen vähentämisellä saa näkyviä tuloksia. Kaikissa asunnoissa kannattaa miettiä energiaratkaisuja, ja vaikka isoihin muutoksiin ei olisikaan mahdollisuutta, voi jo pienillä käyttötottumusten tarkennuksilla saada tuntuvia säästöjä aikaan asumisen laadusta tinkimättä. Pelkästään yhden asteen alentaminen huonelämpötilassa merkitsee Motivan mukaan 5 prosentin vähennystä lämpölaskussa.

Kannattaa myös miettiä, mitä asumiseltaan haluaa. Jos arvostaa kulttuuri- ja muita lähipalveluja, kannattaa omaa asumista suunnitella ja suunnata sinne, missä niitä on tarjolla. Jos taas suunnittelee muuttoa pöpelikköön, kannattaa oikeasti arvostaa sitä, mitä pöpeliköstä saa. Itse olen valinnut enemmän jälkimmäisen ja todennut jälleen tänä kesänä olevani juuri arvostamieni lähipalvelujen keskellä: kanttarellit ja mustikat löytyvät omasta pihasta, puolukat 50 metrin päästä ja vadelmatkin kävelyetäisyydeltä. Myös harrastuspisteet ovat käden ulottuvilla, kun lenkkireitti alkaa portilta ja pallopelikenttä, kanootti-, vene- ja retkiluistelumahdollisuudet heti tien toiselta puolelta. Näistä syistä koen saavani täyttä vastinetta kiinteistö- ja kuntaveroilleni, ja sen saman tunteen soisin jokaiselle.

Mietin myös, mitä haluan ja tarvitsen asumiseltani, kun koittaa muuton aika. Silloin arvostaisin ehkä eniten yhteisöasumista, jossa naapurit ovat lähellä ja apua saatavilla vaikka yhteisesti palkatun kodinhoitaja-talonmiehen muodossa, mutta jossa olisi myös omaa rauhaa. En tunne Etelä-Savosta ainoatakaan tällaista asumisyhteisöä, mutta voisimmeko yhdessä suunnitella ja toteuttaa sellaisen?