Tasa-arvo alennusmyynnissä

Suomi on hyväksynyt lain tasa-arvon edistämisestä jo yli 30 vuotta sitten, mutta se ei nykyistä hallitusta paljon ohjaa. Pikemminkin päinvastoin. Jo hallitusohjelmassa väitettiin, että Suomi on tasa-arvoinen maa, ikäänkuin mitään ei tarvitsisi enää tehdä. Jälki on ollut sen mukaista. Kun vuosilomalakia rajoitettaessa tasa-arvovaltuutettu selkeästi ilmaisi kantanaan, että ratkaisuehdotus on naisille epäoikeudenmukainen ja siksi mahdoton toteutettava, hänen kantansa jäi vain humisemaan hallituksen korviin. Laki hyväksyttiin esityksen mukaisesti ilman korjauksia. 

Tämän kuun alku on tuonut tasa-arvon tai sen puutteen lähes jokaiseen lapsiperheeseen.

Kuun alusta lasten subjektiivista päivähoito-oikeutta rajataan 20 tuntiin viikossa, jos vanhemmat eivät ole kokoaikatyössä tai opiskele päätoimisesti. Lapsella ei ole myöskään oikeutta esiopetuksen ja perusopetuksen lisäksi järjestettävään osa-aikaiseen varhaiskasvatukseen, jos vanhemmat eivät työskentele tai opiskele päätoimisesti. Tilanne on ehkä kaikkein kurjin niille lapsille ja perheille, joissa työtilanne muuttuu vanhempien hankkeiden, projektien ja sijaisuuksien mukaan jopa viikoittain. Tällaisissa perheissä lapsia pompotellaan pahimmillaan eri hoitomuotojen välillä työtarjousten mukaisessa tahdissa, mikä ei ole kenenkään etu.  

Samalla kuun alussa kasvatettiin päiväkodin yli 3-vuotiaiden ryhmäkokoja 21:stä lapsesta 24:ään. Yhtä aikuista kohden saa nyt olla kahdeksan lasta aiemman seitsemän sijaan. 

Käytännössä siis päivähoidon laatua heikennetään, kun samalla jopa sen hintaa suunnitellaan korotettavaksi. Kun samalla äitien työuria jarruttavasta kotihoidontuesta pidetään ehdoin tahdoin kiinni, on yhteenlaskettu viesti on selvä: äidit, jääkää kotiin, me teemme siitä mahdollisimman kannustavan ja muista vaihtoehdoista mahdollisimman ikäviä ja jopa kalliita. Se viesti ei todellakaan edistä tasa-arvoa kodeissa eikä työelämässä.

Onneksi kunnat voivat itse päättää, toteuttavatko ne päivähoidon leikkauksia vai eivät. Jo 30 kuntaa on toiminut vastuullisesti ja kieltäytynyt leikkauksista. Näin ovat toimineet mm. Alavus, Espoo, Eura, Forssa, Helsinki, Karvia, Kemi, Kotka, Laukaa, Nokia, Parainen, Pedersöre, Raahe, Riihimäki, Tampere ja Uusikaupunki. Olisiko Savonlinnan ja Juvan syytä ottaa niistä mallia?

Onneksi myös päivähoidon hintojen korotusaikeet on teilattu niin monesta suusta, että ne ovat saaneet hallituksen ainakin ottamaan asiassa aikalisän. Vielä teemme töitä sen eteen, ettei korotuksia tule.

Hallitus jaksaa muistuttaa, että tärkeintä kaikissa lastenhoitoon liittyvissä ratkaisuissa on se, että perhe saa itse päättää. Tästä olemme kaikki yhtä mieltä. Myös me Vihreät haluamme, että perheet itse päättävät itselleen sopivista ratkaisuista, mutta on tärkeää, että hallituksen toimin ja yhteisin varoin kannustetaan tasa-arvoa lisääviin ratkaisuihin. Sitä edellyttää jo yhteisesti aikanaan hyväksytty lakikin.