Reilumpaa työelämää

Työn puute on yksi akuuteimmista ongelmistamme. Kaikkiaan työelämän ulkopuolella on noin 600 000 työikäistä ja –kykyistä suomalaista. Monelle heistä se on iso tragedia, kuten se oli aikanaan itsellenikin.

Oma ratkaisuni oli perustaa yritys, vaikka ansiot putosivat alussa ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta reilusti. Se oli riski, joka kannatti ottaa. Yrittäjyys pelasti itsetuntoni, parisuhteeni ja perheeni, mutta silti se ei sovi jokaiselle. Siksi meillä pitää olla erilaisia polkuja ja kannustimia ulos epätoivosta.

Kuten omallakin kohdallani, raha ei aina ratkaise. Uuden tutkimuksen mukaan työtöntä 18-29-vuotiasta houkuttelee jo reilun 1300 euron ansiot kuukaudessa. Saman selvityksen mukaan heistä 85 prosenttia etsii aktiivisesti töitä ja peräti 93 prosenttia haluaa työllistyä seuraavan vuoden aikana.

Juuri tähän joukkoon – siis eri-ikäisiin työttömiin, joilla on työhaluja - työllistämistoimet kannattaa keskittää. Hallitus on miettinyt työttömille sekä raippaa että ruusuja. Uhkana on, että töitä joutuisi ottamaan vastaan jopa 150 kilometrin päästä ja jopa työttömyysturvaa pienemmällä palkalla. Näissä rankaisutoimissa on unohdettu yksi keskeinen asia, ja se on työnantajan näkökulma. Nuo keinot eivät motivoi ketään, enkä tunne ainoatakaan työnantajaa, jota kiinnostaisi palkata huonosti motivoitunut työntekijä.

Se on syy, jonka vuoksi kannatan enemmän niitä ruusuja. Hienoa, jos jatkossa työttömyysturvaa voi käyttää starttirahana ja työllistymisen tukena. Vielä hienompaa, jos sen käyttö ulotetaan myös nykyistä laajemmin jatko-opintoihin.

Monelle työttömälle ratkaisu löytyy palkkatyön sijasta jostakin itsensä työllistämisen ja yrittämisen välimaastosta. Jo nyt meillä on 170 000 yksinyrittäjää, jotka ovat hatunnoston arvoisesti luoneet työpaikan itselleen. Lisäksi erilaisissa hankkeissa, projekteissa ja toimeksiannoissa itsensä työllistäjien määrä on viime vuosina kaksinkertaistunut. Nämä kaikki ovat ihmisiä, jotka ovat liian usein ulkoistaneet itsensä sosiaali-, sairaus- ja eläketurvasta sekä lomista. He ovat niitä ihmisiä, joiden ääni ei työmarkkinaneuvotteluissa kuulu.

Vihdoin myös työmarkkinajärjestöt ovat heränneet tilanteeseen. Akava esittää yksinyrittäjien ja itsensätyöllistäjien työttömyysturvan kehittämiseksi uutta mallia, jossa nämä voivat vakuuttaa yhdistelmävakuutuksella itsensä yhtä aikaa yrittäjänä sekä palkansaajana tekemänsä työn lisäksi työttömyyden varalta. Tämä ehdotus vastaa todelliseen tarpeeseen.

Akavan esittämän yhdistelmävakuutuksen avulla yksinyrittäjät ja itsensätyöllistäjät voisivat vakuuttaa itsensä työttömyyden varalta sekä palkansaaja- että toimeksiantotyöstä. Työssäoloehtoa kerryttäisi palkansaajien 18 viikkotyötunnin työssäoloehdon rinnalla vähintään reilun 270 euron viikkotulo yrittäjä- tai toimeksiantotyöstä.

Tämä on hyvä avaus, joka kannattaa ottaa vakavasti ja jota kannattaa kehittää, sillä me tarvitsemme töihin jokaisen, joka sinne haluaa.