Pienituloiset eläkeläiset ovat suurin huoli

Minulle politiikan teossa tärkeintä on pitää huolta ympäristöstä sekä pienituloisimpien pärjäämisestä. Siksi pidän eläkeläisten kannalta tärkeimpänä juuri pienimpien tulojen varassa elävien tilanteen parantamista.

Iloitsin, kun edellisellä kaudella saimme aikaan takuueläkkeen, joka paransi esimerkiksi monen eläköityneen maatalon emännän ja kotiäidin toimeentuloa huomattavasti. Samasta syystä kannan huolta siitä, että tämän hallituksen leikkaukset taas kohdistuvat suurelta osalta juuri pienituloisimpiin eläkeläisiin, kun muun muassa terveydenhuollon asiakasmaksuja ja lääkkeiden omavastuuta nostetaan, matkakorvauksia vähennetään ja yli 75-vuotiaiden vammaisten tukia leikataan. Yleveron poistaminen pienituloisimmilta ei riitä korvaamaan alkuunkaan leikkauksia.

Samasta syystä en ole vakuuttunut eläkeindeksin muutosvaatimuksista, sillä indeksin muuttaminen ei auttaisi pienituloisimpia eläkeläisiä kuin vähän, kun suurin hyöty kohdistuisi yli 2000-3000 euron eläkkeisiin. Se olisi siis iso tulonsiirto hyvätuloisille eläkeläisille, mikä taas vaikeuttaisi pienituloisten auttamista. Silti en koskaan enkä missään ole sanonut hyväksyväni indeksimuutosta ”vain kuolleen ruumiini yli”, kuten perussuomalaisten Veikko Elo väittää. Sen sijaan sanoin, ettei yksikään puolue kannata indeksimuutosta.

Siitä olen Elon kanssa samaa mieltä, ettei alle tonnin ansaitsevilta pitäisi enää vähentää tuloja. Mutta juuri näin perussuomalaisten hallitus kuitenkin tekee!

Suomen eläkejärjestelmää pidetään yhtenä Euroopan vakaimmista. 180 miljardin euron puskuri on iso ja kasvava, mutta se on myös paras tae sille, että pystymme maksamaan eläkkeet myös niille nuorten sukupolville, jotka kipuilevat työttömyydessä ja joiden työurista näyttää tulevan paljon rikkinäisemmät kuin meidän ja meitä vanhempien työurista. Käytännössä puskurimme riittää lähes 10 vuodeksi, kun esimerkiksi Saksassa eläkevarat riittävät vain noin 3 kuukaudeksi eteenpäin.

Eläketurvakeskus, joka on epäpoliittinen eläkejärjestelmiä analysoiva toimija, arvioi, että jos nykyinen indeksi, joka kehittyy 80-prosenttisesti kuluttajahintoja ja 20-prosenttisesti palkkakehityksen mukaan, vaihdettaisiin puhtaaseen palkkaindeksiin, eläkevarat loppuisivat noin 2060. Se tarkoittaisi sitä, että sirpaleisten työurien keskellä olevien nuortemme eläkkeet olisivat vaakalaudalla tai että työeläkemaksuja pitäisi nostaa yli 10 prosenttiyksiköllä.

Arvostan kovasti edellistä sukupolvea, joka on rakentanut maata ja mahdollistanut lastensa koulutuksen ja elintason kasvun Suomessa. Iloitsen myös siitä, että tilastokeskuksen tuoreen arvion mukaan 65-74-vuotiaiden eläkeläisten pienituloisuus on yli puolittunut viimeisen 8 vuoden aikana. Nyt näitä alle 1190 euroa kuukaudessa ansaitsevia eläkeläisiä on runsaat 8 % kaikista vanhuuseläkeläisistä. Tämän joukon sekä vielä pienemmillä tuloilla elävien työttömyys- ja työkyvyttömyyseläkeläisten tilanteen helpottaminen pitää jatkossakin olla päätöksentekijöiden työlistan ytimessä. Paras keino heidän auttamiseensa ei ole kuitenkaan indeksin muuttaminen, vaan muun muassa takuueläkkeen tason nostaminen, lääke- ja matkakorvausten nostaminen sekä eläkkeiden verotuksen korjaaminen etenkin pienituloisimpien osalta.