Metsähallituslaki menee metsään

Metsähallituslakia vastustavan kansalaisadressin allekirjoitti lähes 130 000 suomalaista, mikä osoittaa, että me suomalaiset arvostamme luonnonsuojelua ja kansallisomaisuuden hyvää hoitoa. Hyvä me!

Metsä kiinnostaa ja siksi myös uudesta metsähallituslaista liikkuu monenlaista keskustelua. Ensin hyvät uutiset: Uuden lain myötäkään luonnossa liikkuminen ei ole tulossa maksulliseksi, kansallispuistoja ei myydä eikä koko Metsähallitusta yhtiöitetä.

Huonot uutiset ovat sen sijaan, että lain myötä iso osa, lähes 3 miljoonaa hehtaaria vesiämme ja metsiämme siirretään luontopalveluilta talouspuolelle harmaalle alueelle taseeseen, jossa niiden talouskäyttö ja myynti myöhemmin on mahdollista. Jatkossa näiden alueiden osalta voidaan päättää ilman eduskunnan hallintaa, miten ja kuinka paljon tuottoa näiltä alueilta otetaan. Siksi luonto- ja virkistysarvot ovat vaarassa jäädä taloushyötyajattelun jalkoihin.

Hallitus vakuuttaa, että mikään ei muutu. Siksi on omituista, että uuden lain käsittely on ollut salailevaa. Ensin lokakuussa laki saatiin lausuntokierrokselle vasta opposition ja ulkopuolisten paineen ansioista. Joulukuussa lakia yritettiin pakottaa käsittelemään eduskunnassa yömyöhään ja ilman ministerin läsnäoloa. Valiokuntakäsittelyssä maaliskuussa hallituksen omat edustajat tekivät vielä kokonaan uuden ehdotuksen laiksi! Ja tämä tapahtui Helsingin Sanomien mukaan vasta mietinnönantoa edeltävänä päivänä, mikä on ennenkuulumatonta!?

Keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitus väittää koko ajan, että EU vaatii meitä yhtiöittämään luontomme. EU:n selän taakse on aina helppo yrittää piiloutua, mutta tosiasiat eivät puhu väitteen puolesta. EU:n kilpailukomissaari vastasi jo joulukuussa europarlamentaarikko Merja Kyllösen kirjalliseen kysymykseen, että EU ei vaadi Suomen Metsähallitukselta mitään erityistä yhtiömuotoa tai organisaatiorakennetta.

Metsähallitus hallinnoi kolmasosaa Suomen metsistä, yhteensä lähes 13 miljoonaa hehtaaria. Kyseessä on merkittävä kansallisomaisuus, josta nykyisellä mallilla on kyetty huolehtimaan hyvin ja tasapuolisesti. Se ei ole kerännyt kritiikkiä metsäyhtiöiltä eikä kansalaisilta, eikä sen ole arvioitu vääristävän metsämarkkinoita.

Uudistuksen taustalla on ollut metsätalouden liiketoiminnan - ja vain sen - järjestäminen. Lain piti koskea siis vain talousmetsien hoidon ja hakkuutoiminnan järjestämistä. Uuden metsähallituslain piti selkeyttää ja yksinkertaistaa hallintojärjestelmää, joka nyt on muuttumassa päinvastoin monimutkaisemmaksi ja salaperäisemmäksi.

Metsämme eivät ole vain puukuutioita, kaupattavaa tonttimaata tai ainesta luonnonvarojen hyödyntämiselle - kuten hallitus näyttää ajattelevan. Luontoarvojen säilyminen, matkailu ja virkistyskäyttö tuovat myös taloushyötyjä. Pelkästään kansallispuistoilla on vuosittain yli miljoona kävijää ja hyvää yhteistyötä yrittäjien kanssa. Yksi kansallispuistoon laitettu euro tuottaa lähes 10 euroa hyötyä aluetaloudelle, ja sitä voivat jo tiukimmatkin bisneksen janoajat pitää merkittävänä taloustuottona henkisestä annista puhumattakaan!

Eduskunnan on tarkoitus äänestää lopullisesta päätöksestä uuden metsähallituslain suhteen heti pääsiäisen jälkeen. Hallitus vakuuttaa edelleen, ettei mikään muutu!? Jos näin on, niin tässä reilu ehdotus.

Siirretään yhdessä ja suosiolla pitkään käsitellyn lain vahvistamista sen verran eteenpäin, että ehdimme saada vastauksen meppi Kyllösen uuteen kirjalliseen kysymykseen päätöksenteon tueksi. Siinä hän toivoo komissiolta laajempaa kokonaisarviointia EU-säädöstön vaatimuksista Metsähallituksen organisaation suhteen. Sen myötä tietäisimme ainakin, mitä EU meiltä vaatii ja mitä ei.