Halpuuttamisesta reiluuttamiseen

Ruoan hinta on kimuranttinen asia. Me valitamme helposti ruoan kalleudesta ja vertaamme omia hintojamme Keski- tai Etelä-Eurooppaan. Toisaalta suomalaisten kuukausiansioista ei koskaan ole mennyt niin pientä osaa ruokaan kuin tällä hetkellä.

Suomalaisessa maataloudessa on koettu kuluneen vuoden aikana entistä tiukempia aikoja. Tuottajahinnat laskivat järjestään; maidon hinta laski lähes 20 % vuodessa. Samaan aikaan Venäjän kauppa pakotteiden myötä hiljeni. Viime vuosi olikin maataloudelle yksi vuosituhannen heikoimmista. Silti samaan aikaan kauppa lähti halpuuttamaan elintarvikkeita eli laskemaan tuotteiden hintoja.

Vaikka moni asiakas on ottanut halpuutetut elintarvikkeet ilolla vastaan, kannattaa muistaa, että ruoan halpuuttaminen ei ole kaupalta mikään hyväntekeväisyystempaus. Yhden tuotteen halvempi hinta otetaan takaisin jossain toisessa. Jokaisen halpuutuksen maksaa yleensä viime kädessä kuluttaja, ruoan tuottaja tai molemmat.

Kotimainen ruoka on suositumpaa kuin aikoihin. Elintarviketeollisuusliiton mukaan suomalaisista 76 % valitsee aina tai useimmiten kotimaisen elintarvikkeen. Kuluttajat ovat yhä kiinnostuneempia tietämään, mistä ruoka tulee ja minkälaiset vaikutukset paikallisten tuotteiden ostamisella on. Se, että suomalaiset kuluttajat haluavat syödä turvallista, laadukasta ja lähellä tuotettua ruokaa, on kotimaisen maatalouden onnistumisen merkki.

On myös kauppojen mahdollisuus maksaa tuottajille vähän nykyistä paremmin. Ruotsissa yksi kauppaketju maksaa tuottajalle maidosta noin 10 sentin ylimääräistä lisää litralta. Väitän, että tiedostavat asiakkaat arvostaisivat sitä Suomessakin, sillä 10 senttiä saattaa olla juuri se kotimaisen maatalouden jatkuvuuden ja kotimaisten työpaikkojen tae.

Suomalaisen Työn Liiton julkaiseman tutkimuksen mukaan yli 70 prosenttia kuluttajista on valmiita maksamaan vähintään 10 prosenttia enemmän suomalaisesta tuotteesta ja palvelusta.

Elintarviketeollisuusliiton mukaan yksi lisäeuro kuussa jokaiselta suomalaiselta toisi 1500 työpaikkaa vuositasolla. Vastaavasti 10 eurolla saisi jo 15 000 työpaikkaa. Ja niitä työpaikkoja me eniten tarvitsemme. Jos se Joutsen-lipulla varustettu tuote maksaa kaupassa 10-20 senttiä enemmän, suurin osa kuluttajista pystyisi satsaamaan siihen ja samalla turvaamaan naapurin Maijan työpaikan. Jos ero halvempaan ulkomaiseen tuotteeseen tuntuu suurelta, kannattaa muistaa se Maija, sillä hänen työllistämisensä on juuri minusta ja sinusta kiinni.

Heitänkin pallon nyt kaupalle. On kauppojen mahdollisuus pistää paikalliset elintarvikkeet ja luomutuotteet prameasti parhaille paikoille. On myös kauppojen mahdollisuus koota Joutsen-merkityt kotimaiset elintarvikkeet selkeästi näkyville paikoille, niin ettei kiireisemmän tai heikompinäköisemmänkään kuluttajan tarvitse arpoa tuotteen kotimaisuutta. Viereen voisi vielä pistää ison kuvan oman kylän tuottajista ja elintarviketyöntekijöistä sekä tekstin: ”Kiitos, että sinun ansioistasi meillä on töitä!”

Olisiko nyt kauppojen aika siirtyä halpuuttamisesta reiluuttamiseen eli käytäntöön, jossa tuottajakin saisi työstään ansaitun palkan?