Koulutuksessa tuulee ja kylmästi

Kun lukee Antti Häkkäsen kirjoitusta (27.10.) koulutuksen uusista tuulista, ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Hän maalaa kaunista kuvaa koulutusmaailmasta, jota uudistetaan ja kehitetään. Todellisuus on kuitenkin se, että samaan aikaan koulutukselta viedään toimintamahdollisuudet leikkaamalta rahoitusta yli 600 miljoonaa euroa. Kun hän puhuu ammatillisen koulutuksen rahoituksen ja sääntelyn uudistuksesta, se tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi Savonlinnan ammatti- ja aikuisopisto, Sami, joutuu irtisanomaan yli 30 työntekijää ja varautuu tulojen vähenemiseen 3,5 miljoonalla eurolla. Etelä-Savon Koulutus Oy, Esedu, Mikkelissä, Pieksämäellä ja Juvalla joutunee vähentämään henkilökuntaansa edelleen lähes sadalla, vaikka henkilöstömenoista on leikattu jo 2013 – 2016 noin 5 miljoonaa euroa.

Kun Häkkänen puhuu nuorisotakuun kehittämisestä yhteisötakuun suuntaan, todellisuudessa takuun toteuttamiselta leikataan koko määrärahasta ensi vuonna puolet, ja seuraavana vuonna rahoitus vedetään lähelle nollaa! Kun hän puhuu korkeakoulujen uudistamisesta vahvoiksi osaamiskeskittymiksi, käy Helsingin yliopisto neuvotteluja 1200 työntekijän vähentämiseksi. Itä-Suomen yliopistolla leikkausvaatimus on 12 miljoonaa, joka näkyy vielä kipeästi yliopiston eri toimipaikoissa.

Vaikka hän puhuu laadukkaan varhaiskasvatuksen luovan pohjan huippuosaamiselle, on sekin leikkausten kourissa.

Yli kolmevuotiaiden päiväkotiryhmiä suunnitellaan kasvatettavan yhdellä lapsella. Samaan aikaan osapäivälasten määrä kasvaa ja johtaa kestämättömän suuriin – jopa 39 lapsen ryhmiin. Tätä ei kai kutsua enää laadukkaaksi varhaiskasvatuksesi?

Tuuli puhaltaa läpi koko muunkin koulutuskentän. Peruskouluissa ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitetut rahat lopetetaan, mikä voi aiheuttaa ison laskun jälkikäteen. Sipilän hallitus esittää vähintään 1500 euron pakollisia lukukausimaksuja EU- ja ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille. Se kuulostaa mukavalta ja helpolta tulonlähteeltä, mutta jo nyt ulkomaalaisten opiskelijoiden pientä määrää suomalaisissa oppilaitoksissa pidetään ongelmana. Ruotsissa lukukausimaksuja EU- ja ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille on kokeiltu viisi vuotta. Siellä heidän osuutensa on romahtanut ja useita koulutusohjelmia on jouduttu jopa lopettamaan.

Aikuiskoulutustuesta leikataan 70 miljoonaa euroa vuodesta 2017 alkaen. Kun nyt 2500 euroa/kk tienaava henkilö saa aikuiskoulutustukea 1465 euroa/kk, tulevassa mallissa henkilön tuki tippuu 760 euroon, ja lisää saa vain lainaamalla, mikä ei kannusta kouluttautumaan lisää.

Samaan aikaan opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) lähetti yliopistoille paimenkirjeen, jossa hän moittii etenkin siitä, että jopa 40 % henkilöstöstä työskentelee muissa kuin opetus- ja tutkimustehtävissä. Ne tehtävät tarkoittavat siis laboratorioita, arkistoja, viestintää, av-työtä, siivousta ja valvontaa, joita ilman yliopistot eivät toimi. Ministerin kannattaa ehkä tässä kohtaa muistaa myös se, että esimerkiksi eduskunnassa edustajien ulkopuolisissa töissä toimii 75 % koko henkilöstöstä.

Jo viime kaudella koulutusmaailmassa tehtiin kipeitä leikkauksia. Esimerkiksi ammattikorkeakouluissa vähennettiin lähes tuhat henkilötyövuotta ja peruskoulujen tuntikehyksiä leikattiin. Edellisen hallitus leikkasi koulutuksesta noin 400 miljoonaa vuosittain eli paljon. Siksi kaikki puolueet lupasivat ennen vaaleja, ettei uusia leikkauksia enää tehdä. Jotta asia olisi käynyt selväksi, Juha Sipilä ja Alexander Stubb lupasivat tämän oikein plakaatit kädessä. Toisin kävi: tällä kaudella leikataan vuosittain 600 miljoonaa. Koulutusmaailmassa todella tuulee, ja se tuuli on kylmä.