Miten saamme somen terveeksi?

Netti ja sosiaalinen media (some) ovat sairastuneet. Ne pursuavat vihapuhetta ja kommentteja, jotka saavat ihmisen voimaan pahoin. Kohteena ovat milloin oppilaat, opettajat, työkaverit, maahanmuuttajat, muut vähemmistöjen edustajat, poliitikot ja julkisuuden ihmiset. Siis samat ihmiset, joiden kanssa elämme arkeamme ja hoidamme ongelmiamme; ihmiset, joilla jokaisella on tunteet ja läheiset kuten muillakin. Ja kun kieli ja kommentit vaihtelevat herjauksen ja kunnianloukkauksen välimaastossa, maltilliset puheenvuorot poistuvat, mikä vääristää kuvaa entisestään.

Somesta on tullut loistavan tiedonhaku-, palaute- ja yhteydenpitokanavan sijaan myös ihmisvihan, vähättelyn, alistamisen ja kiusaamisen väline. Ja muutoksen olemme saaneet aikaan me, ihan mukavat ja nenätysten useimmiten hyvin käyttäytyvät suomalaiset.

Siksi perussuomalaisen kansanedustajan rasistinen kirjoitus on paljon kokoaan isompi. Vaikka sen yksittäisenä tekstinä voisi vielä rutistaa romukoppaan, on se antanut jo sadoille tuhansille muille oikeutuksen pistää vieläkin "paremmaksi". Jos kerran kansanedustaja voi heitellä noin mauttomia ja loukkaavia kommentteja, voin minäkin.

Kaiken vihapuheen keskellä on hienoa, että pääministeri lähtee näyttämään esimerkkiä tarjotessaan tyhjää kotitaloaan sotaa pakeneville turvapaikanhakijoille. Ja sitä murheellisempaa on, että sekin on leimattu oman edun tavoitteluksi, tavallisten suomalaisten unohtamiseksi ja jopa rikollisjengien kosimiseksi. Moiselle ajattelulle pitää saada vastavoima. Kaikki me, joilla ei ylimääräisiä tyhjiä koteja ole, voisimme pohtia, miten saamme yhteiselämän jatkossa sujumaan paremmin erilaisten kulttuurien ja tapojen kohdatessa. Jos saamme vastaanottokeskuksia omalle seudullemme, kutsun kaikki halukkaat mukaan kaveriksi tulijoille. Se ei vaadi koulutusta, eikä juuri kielitaitoakaan, vaan halua jakaa pieni osa arjestaan tulijoiden kanssa ja saada niin omat kuin tulijoidenkin ennakkoluulot hälvenemään.

Haluan irtisanoutua myös some-vihasta. Some pitää parantaa, ja pelkkä laastari ei nyt auta. Lainsäädäntöä pitää tarkistaa nettiherjausten osalta, mutta se ei riitä. Toivon, että koko Suomessa, jokaisessa koulussa ja luokassa, työpaikoilla ja somessa saadaan aikaan vihapuheen vastainen kampanja. Minä en vihaa -kampanjalla jokainen voisi sitoutua vihattomaan kieleen.

Kriittinen ja kiukkuinenkin saa olla, mutta vanha hyvä sääntö kannattaa muistaa: älä ikinä, koskaan, kirjoita mihinkään, ei someen, viestiin, sähköpostiin tai kirjeeseen mitään sellaista, jota et ole valmis lukemaan oman päivälehtesi etusivulta. Tämä neuvo auttaa kirjoittamaan ja olemaan ihmisiksi. Tällaisia rehtejä ihmisiä me Suomessa asuvat kai haluamme edelleen olla?