Miten kollega kutsutaan kahville?

 -Miten toisen puolueen edustaja kutsutaan kahville? kysyi eräs Myanmarin politiikkakoululaisista ihan vakavissaan, kun avasimme heille suomalaista käytäntöä pari viikkoa sitten.

Kysymys kuvaa hyvin sitä, mitä alkutekijöissään demokratiakehitys on maassa, jossa sotilasjuntta ehti hallita vuosikymmeniä ja jossa kansalaisten mielipidettä on kysytty vasta vajaan vuosikymmenen ajan.

Siksi Demon yhdessä hollantilaiskollegojen kanssa järjestämässä politiikkakoulussa kynät sauhusivat ja kysymykset sinkoilivat, kun me paikalla olleet kaksi kansanedustajaa yhdessä yritimme vääntää yhteistyön rautalangasta.

Kysymykset olivat moninaisia: Miten suomalaista perustuslakia voi muuttaa, mitä oppositiossa voi tehdä ja miten uskonto ohjaa päätöksentekoa. Yritimme parhaamme mukaan perustella, miksi kansanvallan ja hyvän päätöksenteon näkökulmasta on tärkeää, että maassa on vapaa lehdistö; että päätöksentekijän Raamattu on perustuslaki ja että armeijan johto ja kehittäminen on vaaleilla valitun eduskunnan ja presidentin käskyn alla.

Myanmar on oiva esimerkki siitä, mitä Demon puolueiden välisellä keskustelulla voi saada aikaan. Toinen kurssiryhmä pursui intoa, ja moni heistä on asettunut myös ehdolle syksyn parlamenttivaaleihin.

Tarvetta toiminnalle on valtavasti, mutta koulutuksen tulevaisuus säästöjen paineessa ei näytä ruusuiselta. Nyt onkin lupa peräänkuuluttaa ministeriltä lupausten lunastamista siitä, että kehitysavussa painotetaan naisten ja tyttöjen aseman sekä demokratian edistämistä.

Siinäkin taitaa toimia parhaiten sama vastaus kuin alun kysyjällekin: Kollega kutsutaan kahville ihan reilusti tarttumalla hihaan ja kutsumalla kahville. Ilman yhteistyötä ei pärjätä Suomessa eikä Myanmarissa.