Helin blogi

Eläinsuojelulaki on vanha jo syntyessään

Kun eläinsuojelulakia seitsemän vuotta sitten alettiin uudistaa, toiveet sen suhteen olivat korkealla. Vähimmäisajatuksena oli päästä uuden lain myötä vähintään hyvälle eurooppalaiselle tasolle eläinsuojelussa. Toisin on käymässä. Lausuntokierroksella olevan lain pahimmat puutteet kohdistuvat tuotantoeläimiin.

Kuten lakiesityksessäkin sanotaan, nykytiedon mukaan eläinten hyvinvointiin vaikuttaa merkittävästi eläimen mahdollisuus toteuttaa sille lajityypillistä käyttäytymistä. Eläimen tulisi voida toteuttaa olennaisia käyttäytymistarpeitaan siitä riippumatta, millaisessa ympäristössä sitä pidetään. Kääntyminen ja ylipäänsä liikkuminen ovat ilman selityksiä ja tekosyitä juuri tällaisia tarpeita. Siitä huolimatta lehmiä, hiehoja ja hevosia saa uudenkin lain mukaan pitää kytkettynä! Uusi laki ehdottaa myös, ettei eläimen liikkumista saisi jatkuvasti rajoittaa siten, ettei sillä ole mahdollisuutta kääntyä ympäri. Silti suuri osa emakoista joutuu jatkossakin olemaan ahtaassa porsitushäkissä jopa kaksi kuukautta vuodessa. Emakoiden ja ensikoiden tiineytyshäkitkin kielletään vasta 15 vuoden siirtymäajalla!

Uusi laki sallii myös kipua tuottavan lehmien nupoutuksen eli sarvien katkaisun sekä porsaiden kastraation eli sukupuolirauhasten toimintakyvyttömäksi tekemisen jatkossakin.

Uusi laki onkin uhkaavasti viemässä meitä eurooppalaisessa ajattelussa suoraan menneeseen aikaan. Vaikka varsinaista EU-kieltoa vielä odotellaan, moni Euroopan maa on luopumassa kastroinnista itsenäisesti. Esimerkiksi Hollannissa, Portugalissa ja Kreikassa porsaita ei enää kastroida lainkaan. Monessa muussa maassa kastrointi hoidetaan rokotuksella tai porsaat teurastetaan nuorempina, jolloin niihin jää vähemmän karjunhajua.

Harmillisesti esityksestä poistettiin myös vaatimus nisäkkäiden ja lintujen jatkuvan vedensaannin turvaamisesta, vaikka sitä ovat ajaneet etenkin eläinlääkärit. Ilman tiukempia säännöksiä ne ovat uudenkin lain mukaan elettäessä tuottajan sanan varassa. Se sana on yhtä luotettava kuin meidän muidenkin liittyen vaikka kypärän käyttöön polkupyöräilyssä tai suojatien ylitykseen punaisilla valoilla: Animalian mukaan esimerkiksi vuonna 2016 lähes 30 prosenttia sikatiloista sai huomautuksen eläinsuojelusäädösten rikkomisesta.

Tiukemmat säännökset olisivat paitsi eläinten myös etenkin niiden tuottajien etu, jotka hoitavat asiat hyvin ja moitteetta. Ja heitä on kuitenkin suurin osa kaikista!

Korjattavaa jää myös käsitykseemme eläimestä ja sen itseisarvosta. Monessa pohjoismaassa ja muuallakin Euroopassa eläimen itseisarvo ja arvokkuus tunnustetaan ja tunnistetaan, ja lakien tavoite on eläimen luonnollisen käyttäytymisen turvaaminen. Suomessa maininta itseisarvosta on tiputettu pois lakipykälistä vain niiden perusteluihin. Miksi? Vaikka kysymys saattaa olla vain periaatteellinen, olisi maininta itse pykälissä voinut edistää ajattelutapamme muutosta.

Jotain hyvääkin suomalaisessa lainsäädännössä on. Jo nyt - ennen monia muita - Suomi on muun muassa kieltänyt porsaiden saparoiden katkaisun. Uuden lain mukaan eläinten teurastusta koskevaa sääntelyä muutetaan siten, että eläin olisi aina tainnutettava ennen teurastusta. Kiellettyä jatkossa on myös eläimen pysyvä luovuttaminen alle 16-vuotiaalle ilman huoltajan suostumusta. Tämä sääntö vähentää toivottavasti ainakin tulevien kesäkissojen määrää. 

Aktiivi- vai rangaistusmalli?

Eduskunnassa äänestetään tänään tiistaina työttömille suunnatusta aktiivimallista.

Jatkossa työttömyysturvaan tehdään 4,65 prosentin leikkaus, jos työtön ei kolmen kuukauden aikana ole ollut palkkatöissä, harjoittanut yritystoimintaa tai osallistunut työllistymistä edistäviin palveluihin. Jotta aktiivisuusehto täyttyisi, pitää olla töissä 18 tuntia kalenteriviikon aikana, ansaita yritystoiminnasta vähintään 240 euroa tai olla vähintään 5 päivää työllistymistä edistävissä palveluissa tarkastelujakson aikana.

 

Nimi on kaunis, mutta sisältö katala: käytännössä tukea leikataan, vaikka itse tekisi työnhaussa parhaansa siinä onnistumatta. Tukea siis leikataan, vaikka tekisi kymmeniä työhakemuksia tai vaikka toimisi tuntikausia vapaaehtoistyössä. Tämä yksinkertaisesti ei kannusta vaan kyykyttää, pompottaa ja simputtaa etenkin, kun te-toimistoja ei velvoiteta työllisyyspalvelujen tarjontaan.

 

Hallitus on tehnyt jo aiemmin monia leikkauksia työttömyysturvaan, jota on lyhennetty ja pienennetty. Tämä lisäys on poikkeuksellisen eriarvoistava ja länsimaisen käytännön vastainen, kun työtön joutuu leikkuriin riippumatta omasta toimeliaisuudestaan. Siksi tuntuu erityisen pahalta, kun keskustan eduskuntaryhmän pääsihteeri julkisesti kirjoittaa aktiivimallin ajamisen olevan "ihmisistä välittämistä". Tunnustan käsitykseni ihmisistä välittämisestä olevan hyvin erilainen. Siksi toivon, että saamme äänestyksessä tämän kammottavan lakiesityksen kumottua.

 

Heli Järvinen (vihr.)

Kansanedustaja

Kerimäki

100-vuotisjuhlavuotemme on hieno alku tulevaisuudelle

Varmasti yksikään suomalainen ei ole jäänyt osattomaksi 100-vuotisjuhlavuodestamme. Juhlavuoden järjestelyt alkoivat jo muutama vuosi sitten, ja tämän vuoden aikana hanke on konkretisoitunut tuhansiin erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin niin kulttuurin, liikunnan kuin yhteiskunnallisen vaikuttamisenkin saroilla, makuihin ja tuotteisiin aina kaurapuurosta vessapaperiin.

Erityisesti minuun on kolahtanut kevään Syödään yhdessä –kampanja, joka houkutteli erilaisia porukoita jakamaan aterian itselleen tuntemattomien tai huonosti tuntemiensa ihmisten kanssa niin kerrostalopihoissa, piknikillä kuin rautatieasemallakin. Hieno idea siitä, miten viime kädessä olemme kaikki samanlaisia ja kuinka yhdessä syöminen voi yhdistää meitä elämäntilanteestamme riippumatta.

Toinen vaikuttava teko oli äsken toteutettu valotaideteos, joka saatiin jalkautettua poikkeuksellisiin paikkoihin niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kuka olisi koskaan uskonut näkevänsä Olavinlinnan tai Saana-tunturin sinisenä? Vielä harvempi olisi uskonut näkevänsä brasilialaisen Kristus-patsaan, roomalaisen Colosseumin, Kanadassa sijaitsevan Niagaran putouksen, latvialaisen rautatiesillan tai Holmenkollenin hyppyrin kylpevän sinivalkoisessa valaistuksessa.

Voin vain kuvitella paikallisten ihmisten hämmästyksen: Mistä oikein on kyse? Mikä Suomi ja missä? Tempaus oli varmasti tehokkainta Suomen markkinointia maailmalla sataan vuoteen!

Henkilökohtaisesti minua kosketti myös Ruotsin päälehden kunnianosoitus Suomelle sekä kaikkiaan niille 700 000 suomalaiselle maahanmuuttajalle, jotka ovat vuosikymmenten aikana lähteneet etsimään parempaa elämää naapurimaasta. Juhlapäivän kunniaksi Dagens Nyheter ilmestyi itsenäisyyspäivänämme nimellä Päivän Uutiset. Mitään tyylikkäämpää on vaikea keksiä.

Parhaimmillaan Suomi 100 –juhlinta on kerännyt yhteen historiaa, visioita, loputonta sinnikkyyttä sekä eri alojen ihmisiä. Tästä hyvä esimerkki on Savonlinnassa ja Helsingissä toteutettu ooppera Aino Acktésta, jonka toteuttamisessa on ollut mukana lukemattomia ammattilaisia, harrastajia, opettajia ja oppilaitoksia. Se oli hieno muistutus siitä, miten yksi nainen sinnikkyydellään ja luovuudellaan on synnyttänyt jotain sellaista, joka on poikinut erilaista kulttuuria ja palveluja koko maakuntaamme jo yli vuosisadan ajan ja siitä, miten eri alojen taitajien yhteistyöllä pääsee pitkälle. Toivoa herättävintä toteutuksessa oli se, että se onnistui keräämään marraskuun hämärässä salit lähes viimeistä paikkaa myötä täyteen joka esityskerrallaan. Upeaa!

Ooppera sai oikeasti katsojansa miettimään sitä kaikkea hyvää, mitä meillä jo on, sekä niitä kaikkia mahdollisuuksia, jotka meidän pitää vain jatkossa saada parempaan hyötykäyttöön.

Parhaimmillaan Suomen 100-vuotisjuhlavuosi ei olekaan kertomus menneestä vaan katsaus tulevaisuuteen ja siihen, millaisia haluamme olla ja millaisina haluamme tulla maailmalla tunnetuiksi: osallistuvina ja osallistavina, ennakkoluulottomina, idearikkaina, toisistamme huolta pitävinä ja ennen kaikkea aikaansaavina ja osaavina toteuttajina. Nyt tarvitsemme enää uusia Aino tai Aimo Acktéita joka alalle!

Heli Järvinen (vihr.)

kansanedustaja

Sivu 1 / 21

Miksi Heli?